Meidän talo

Kosteusvaurio hirsimökissä

Mainos


Hirsinen loma-asuntomme on rakennettu 1980-luvulla, ja olemme käyttäneet sitä pääasiassa kesäisin. Jo vuosia olemme ihmetelleet lattioiden viileyttä ja hajua, jonka haistaa mökillä käytetyistä vaatteista, kun olemme palanneet kotiin.

Viime syksynä päätimme kunnostaa mökkimme ympärivuotiseen käyttöön. Puulattioiden purkutöiden yhteydessä havaitsimme, kuinka betonilattiaisen saunan väliseinän alaosat olivat tummuneet ja osin lahonneet. Samoin lattiakoolinkien alareunat olivat paikoin tummuneet ulkoseinien läheltä, vaikka reunavahvisteisen betonilaatan pinta oli pietty. Voisiko ummehtunut haju olla peräisin niistä?

 

Teksti Meidän Talo

Asiantuntija vastaa:

Kun rakennus on perustettu reunavahvisteisen betonilaatan varaan ilman laatan ulkoreunassa pystysuorassa olevaa lämmöneristettä, pääsee pakkastila tunkeutumaan betonilaatassa hyvinkin pitkälle lattiarakenteiden alla.



Lattian eristetilan suhteellinen kosteus (Rh) nousee lähelle sataa prosenttia, ja siinä oleva kosteus tiivistyy jääkylmälle bitumipinnalle. Samalla myös lattiakoolausten alapinnan kosteustila nousee myös varsin korkeaksi. Kun pakkasjaksoa seuraa lämmin ja kostea säätila, niin betonilaatan pinnalle kertynyt kuura sulaa kastellen koolauksen alapinnan. Sen jälkeen puun pinnalla olevat sieni-itiöt alkavat kasvaa ja muodostavat vaatteisiin tarttuvia ja ummehtuneelta haisevia mikrobien aineenvaihdunta- ja itiöpartikkeleita, joista voi seurata terveyshaittoja.



Korjauksessa kaikki kostuneet ja mahdollisesti mikrobivaurioituneet eristeet ja koolaukset tulee vaihtaa uusiin rakennusmateriaaleihin. Sokkelin pystysuoraan ulkopintaan asennetaan laastikiinnityksellä esimerkiksi 50 mm:n lämmöneriste ja pintaan verkkovahvisteinen rappaus tai kivilevy ilman puumateriaaleja, jotta betonilaatan lämpötila nousee.



Lattiakoolauksen ja lämmöneristeiden yläpintaan on syytä asentaa seinäpinnoille nouseva ja kosteusteknisesti hengittävä ilmansulkukerros (ei muovikalvoa!), joka ulottuu ilmanpitävästi lattialistojen taakse. Ilmansulun liitos tiivistetään hirsi- ja muurauspinnoille jollakin elastisena pysyvällä ja pintoihin tarttuvalla liimamassalla, samoin kuin putkien ja johtojen läpimenot, jotta mökin lattiat eivät ole enää vetoiset.



Saunan seinähirsien kastuminen ja mikrobivaurioituminen on hyvinkin merkittävä haitta. Vaurioituminen käynnistyy, jos saunan betonisessa lattiassa ei ole kosteudeneristystä ja lattian kosteus siirtyy hirsiseinän alle eikä seinäpintoja ole suojattu roiskeveden haitoilta. Voihan olla myös niin, että saunan betonilattian kaadot on valettu suoraan hirsiseinää vasten, jolloin lattian kosteus siirtyy seinähirteen muitta mutkitta.



Hirsien saumoihin ja tilkkeisiin on lisäksi voinut roiskua vettä, joten sekin on syytä ottaa huomioon.

Kastuneet ja mikrobivaurioituneet hirret ja tilkkeet on vaihdettava uusiin. Lattian kallistusvalu saattaa olla syytä uusia, ja sen taakse jäävällä alueella koko hirsi tai ainakin sen kostunut osuus on korvattava molemmilta pinnoilta ilmatiiviiksi slammatuilla kevytsoraharkoilla.



Lattiavaluun on mukavuussyistä hyvä asentaa lämmityskaapelit ennen kosteudeneristystä. Vedeneristeeksi valitaan sellainen, jonka vesihöyrynläpäisyarvo on alle 30, ja pinnoitteeksi lattialaatoitus.



Kastuville seinäpinnoille on hyvä laittaa roiskevesisuojaksi muovilevy tai vastaava, ellei niitä paneloida taustaltaan ilmastoituvalla leppä-, haapa- tai kuusilaudalla. Lattianrajassa sokkelilistana voi käyttää peltiäkin yhden–kahden hirren korkeudelle, vaikka se ei niin esteettiseltä näytäkään.

Julkaistu: 19.2.2013

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.

Katso myös nämä