Viherpiha

Härmä ja madot riesana

Mainos

Olen kasvattanut värililjoja viettävässä, aurinkoisessa rinteessä muutaman vuoden. Viime kesänä ne ruskettuivat osittain tai kokonaan.

Löysin muutaman liljakukon, mutta ne eivät olleet ehtineet syödä nuppuja tai lehtiä. Olen löytänyt keltaisia juurimatoja sekä niiden kaltaisia, mutta valkoisia, kovia ja nopealiikkeisiä matoja.

Syövätkö madot liljani vai vaivaako niitä jokin tauti? Mitä voin istuttaa liljojen tilalle? Kestävätkö kultapiisku, korallikeijunkukka ja jalopähkämö juurimatoja?

Myös ritarinkannukset kasvavat kuivalla ja paahteisella paikalla. Viime kesänä nekin kärsivät. Kasvusto harmaantui ja kukinta oli kituliasta. Vaivaako niitä härmä tai home? Onko muuta ratkaisua kuin hävittää kasvit? Mitä voin istuttaa tilalle?

Aiemmin puutarhassani kukki kauniisti myös syysleimuja, mutta ne olen jo hävittänyt härmän tai homeen takia. Syysleimut eivät kasvaneet samoissa paikoissa kuin ritarinkannukset tai liljat.

Teksti ViherPiha

Asiantuntija vastaa:

Taudeille ja tuholaisille on useita syitä. Jotkut vuodet ovat suotuisia tietyille taudeille ja tuholaisille. Yleensä edellisen kesän riesoja ei näy enää seuraavana kesänä, ei ainakaan yhtä runsaasti. Siksi ei kannata hävittää tautisia ja tuholaisten vaivaamia kasveja heti.



Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Tuhot saattavat johtua myös huonoista elinoloista. Kasvit eivät ehkä saa riittävästi vettä ja ravinteita.



Epäsuotuisat olot näkyvät etenkin pitkälle jalostetuilla kasveilla, kuten syysleimulla ja jaloritarinkannuksella. Ne vaativat runsaasti kosteutta ja ravinteita. Lisäksi ne täytyy istuttaa uudestaan muutaman vuoden välein, jotta kukinta jatkuisi runsaana.



Syyleimut ja jaloritarinkannukset kärsivät herkästi härmäsienistä, jotka pitävät suurista yö- ja päivälämpötilojen vaihteluista. Tällaiset olot ovat aurinkoisilla paikoilla, missä maa on paljaana kasvien ympärillä. Maan pinta kuumenee auringon paahteessa ja yöllä se taas jäähtyy.



Syysleimut pysyvät terveempinä, kun niitä kasvattaa puolivarjoisella paikalla. Sellainen paikka löytyy isojen pensaiden ja puiden läheltä. Ne estävät auringon säteiden kuumentavan vaikutuksen. Kasvien päällä ei saa kuitenkaan olla oksia. Hajavalo riittää useimmille puutarhakasveille.



Maanpinta on syytä pitää maanpeitekasvien, ruohosilpun tai muun katteen peitossa. Silloin kastelun tarve vähenee. Puolivarjoisella paikalla kukinta kestää huomattavasti pitempään kuin avoimella paikalla.



Viime kesänä liljoja vaivasi liljanharmaahome. Sitä esiintyi paikoin runsaana, koska sen tarvitsemaa kosteutta oli paljon. Hometta ei yleensä esiinny vähäsateisina kesinä.



Tautia voi torjua ruiskutteilla, mutta kasveja pitäisi ruiskuttaa ennaltaehkäisevästi ja toistuvasti. Ruiskuttaminen ei hyödytä, jos lehdet ovat jo ruskettuneet.



Liljakukot ovat tulleet jäädäkseen. Kysyin torjuntakeinoa eräältä ruotsalaiselta puutarhurilta, jolla oli paljon liljoja puutarhassaan. Hän kertoi istuttavansa liljat harvakseltaan muiden perennojen ja pensaiden väleihin, jotta liljakukot eivät löydä niitä helposti. Ihmettelin hänen keinoaan, sillä liljakukothan pystyvät löytämään liljat kaukaakin.



Ehkä keinossa on kuitenkin perää, sillä yleensä liljat istutetaan suureksi ryhmäksi. Siten tuholaisilla on paljon syötävää ja kanta pääsee lisääntymään nopeasti.



Juurimadot ovat harvoin pahoja tuholaisia. Keltaisia sepäntoukkia on puutarhoissa, jotka on hiljattain raivattu viljelykseen. Jos paikalla on ollut niittyä tai nurmikkoa, juurimatoja esiintyy vielä pari vuotta raivauksen jälkeen. Sitten madot useimmiten vähenevät nopeasti.



En ole huomannut, että kultapiiskut, keijunkukat ja jalopähkämö olisivat herkkiä juurimatojen tuhoille.

Julkaistu: 25.4.2005

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.

Katso myös nämä