Maku

Yhteisöjääkaapista saa ruokaa ilmaiseksi! Seurasimme, mitä lahjoitetaan ja hakeeko hävikkiruokaa kukaan – Panun Gotler-paketti oli aiheuttaa kriisin

Yhteisöjääkaapista saa ruokaa ilmaiseksi! Seurasimme, mitä lahjoitetaan ja hakeeko hävikkiruokaa kukaan – Panun Gotler-paketti oli aiheuttaa kriisin

Helsingin Kallion setlementtitalon tiloihin perustettiin syyskuun alkupuolella naapuruston yhteinen jääkaappi, johon kuka tahansa voi lahjoittaa ruokaa tai noutaa sitä itselleen. Ideana on vähentää ruokahävikkiä. Toimittajamme leiriytyi päiväksi jääkaapin eteen seuraamaan, miten systeemi toimii. Käykö kaapilla ihmisiä, mitä ruokaa lahjoitetaan ja hakeeko hävikkiherkkuja kukaan? Voisiko pelkällä hävikkiruoalla elää?
Teksti Petra Tuominen
Kuvat Petra Tuominen
Mainos

Kello 8.10: Saavun setlementtitaloon ja kävelen kierreportaat alas tilaan, jossa on jääkaapin lisäksi pieni keittiö, pöytäryhmiä ja tarjolla kahvia ja teetä. Täällähän on oikein kotoisaa.

Jääkaapissa ja sen viereisellä hyllyllä on tarjolla ruokaa aivan ilmaiseksi: 2 omenaa, nektariini, 3 banaania, ruukku ruohosipulia, 5 pussia salaattia, maitopurkki, 8 (kovettunutta) vehnäpatonkia + 7 pakastettua vehnäpatonkia ja pakastettu Rustiikki-leipä.

Toin mukanani paketillisen Atrian vegenakkeja. Merkitsen tuotteen tiedot, nimen ja painon lahjoituskansioon. Odotan jännittyneenä, milloin nakkini pääsevät uuteen kotiin.

Keru-yhteisöjääkaappi aamulla. Ohjeet jääkaapin käyttöön löytyvät seinältä. Patonkeja piisaa hyllyllä ja pakastimessa.

Kello 8.30: Jee, ihmisiä! Mutta he ovatkin Setlementtitalon henkilökuntaa, jotka tulevat hakemaan kahvia. Aulassa on useampi toimistotila.

Kello 8.44: Paikalle saapuu nainen nimeltä Heli. Hän kysyy minulta, saako jääkaapista ottaa tuotteita. Keru-jääkapilla ei ole omaa vakituista, päivystävää henkilökuntaa, joten neuvon Heliä. Jääkaapista valitaan tuote tai tuotteet, sitten tiedot kirjataan kansioon ja viereen laitetaan nimimerkki. Heli kertoo käyvänsä jääkaapilla ensimmäistä kertaa ja lukeneensa siitä lehdestä. Hän ottaa jääkaapista maitopurkin, kirjaa tiedon ylös kansioon ja poistuu paikalta.

Yhteisöjääkaapista olisi muutaman päivän aikana voinut noutaa esimerkiksi maksamakkaraa, ketsuppia, luumuja ja tikkarin.

Kello 8.50: Selailen kansiota, johon on merkitty noudetut tuotteet viikon ajalta. Niitä tuntuu olevan moninkertainen määrä verrattuna lahjoituksiin. Jogurttia, leipiä, kahvipaketteja, hedelmiä, vihanneksia, suklaata, lihapullia, virvoitusjuomia… Täällähän on ollut vaikka mitä! Ilmeisesti kaikkia lahjoituksia ei merkitä kansioon, koska noutoja on kirjattu niin paljon enemmän kuin lahjoituksia.

Nouto-kansiostakin käy ilmi, että ruokaa on ollut tarjolla yllin kyllin.
  • Keru on kaupunkilaisten yhteinen jääkaappi, jonne kuka tahansa voi lahjoittaa ruokaa, joka muuten olisi vaarassa joutua roskiin. Kuka tahansa voi myös noutaa ruokaa jääkaapista. Toimintaa pyörittää kaupunkiaktiivien ja muotoilijoiden joukko Waste Food Crew.
  • Yhteisöjääkaappi sijaitsee Helsingissä Kalliolan setlementtitalolla (Sturenkatu 11). Setlementtitalo on yhteisöllinen tapahtumapaikka, jossa järjestetään muun muassa kansalaisopistotoimintaa ja kuntouttavaa opetusta sekä koulutusta.
  • Naapuruston yhteisiä jääkaappeja on myös muualla Suomessa, ainakin Kotkassa ja Seinäjoella.

"Kuka tänne on jättänyt avattuja paketteja?!"

Kello 9.23: Sisään astuu parrakas nuorimies, Panu. Pääsen taas neuvomaan käytännön asioissa, sillä hänkään ei ole aiemmin käynyt jääkaapilla. Panun avattu Gotler-leikkelepaketti mietityttää. Saakohan sen laittaa jääkaappiin sellaisenaan? Lunttaamme kirjasesta ohjeita, emmekä ainakaan löydä selkeää kieltoa. Panu jättää jääkaappiin myös muutaman avatun paketin juustoa ja hyllylle avatun myslipaketin.

– Kävin täällä viime perjantaina, kun käynnissä oli avajaisjuhlat. Silloin oli todella paljon ruokaa tarjolla. Facebookista bongasin tämän yhteisöjääkaapin, Panu kertoo.

Pohdimme yhdessä, miksi jääkaapilla ei ole jo jonoa, vaikka sieltä saisi ruokaa ilmaiseksi.

– Tämähän on ollut vasta muutaman päivän auki, joten ihmiset eivät ehkä vielä tiedä jääkaapista. Kun lehdissä kerrotaan jääkaapista, varmasti tulee enemmän ihmisiä, Panu miettii.

Kello 9.45: Mari, yksi toimintaa pyörittävistä vapaaehtoistyöntekijöistä, tulee paikalle ja järkyttyy. Joku on jättänyt jääkaappiin avattuja ruokapaketteja ja SE ON EHDOTTOMASTI KIELLETTY. Huuups.

– Evira on todella tiukkana siitä, ja koko paikka voidaan sulkea, jos täällä on avattuja paketteja, Mari huokaa ja kuskaa paketit äkkiä pois yhteisöjääkaapista henkilökunnan jääkaappiin.

Vasikoin saman tien, että asialla oli Panu. Kerron samalla oman agendani päivystävänä jääkaappireportterina ja että toimin vahingossa Panun rikoskumppanina. Mari ymmärtää yskän ja painottaa vielä, miksi riskejä ei voi ottaa.

– Suunnittelimme tätä konseptia melkein vuoden. Selvitimme lakipykälöitä, täytimme hakemuksia ja loimme Keru-brändin. Koko homma voisi kaatua näihin avattuihin pakkauksiin, Mari kertoo.

Asiakas tutkii Keru-jääkaapin sisältöä samalla kuin Mari poistaa lahjoituskansiosta avattujen pakkausten tiedot.

Setlementtitalon henkilökunta värvätään välittömästi tulostamaan lappuja, joissa sanotaan sekä suomeksi että englanniksi, ettei avattuja paketteja saa jättää jääkaappiin. Samaan aikaan ymmärrettävää ja harmillista, sillä pahimmassa tapauksessa syöntikelpoista ruokaa päätyy nyt roskiin. Panun tuomia ruokia ei siis voi lain mukaan lahjoittaa eteenpäin yhteisöjääkaapissa.

Viesti menee perille myös Panulle, joka onkin itse asiassa tullut taloon tapaamaan Maria. Panu on ilmoittautunut mukaan Kerun vapaaehtoistyöntekijäksi. Mari ja Panu ovat lähdössä kiertämään lähiseudun kauppoja, joiden kanssa on tehty sopimukset hävikkiruokalahjoituksista.

Nakkeja Josélle ja banaaneja kaupoilta

Ruokalahjoitukset ja -noudot kirjataan kansioihin.

Kello 9.55: Käyn vessassa ja sillä välin tuomani vegenakit häviävät jääkaapista. En ehdi nähdä, kuka hakee nakkini! Tarkistan asian noutokansiosta, josta selviää, että nakkini päätyivät Josélle. Hyvää ruokahalua José!

Nyt jääkaapissa on jäljellä enää salaattia ja pari omenaa. Hyllyn leipiä ei ole kukaan vielä huolinut. Yhteisötilaan on saapunut myös lisää vapaaehtoistyöntekijöitä avustamaan. Haasteena vain on pienen pieni kielimuuri, sillä maahanmuuttajataustaiset avustajat vasta opiskelevat suomea. Intoa heillä kuitenkin riittää ja hommista selvitään auttavallakin suomella sekä runsaalla elekielellä.

Kello 10.02: Nainen (Sirpa) saapuu jääkaapille ja ottaa yhden banaanin ja salaattipussin. Sirpa on jo lähdössä, mutta vapaaehtoinen työntekijä pysäyttää hänet, jotta kansioon saadaan kirjattua otetut tuotteet. Banaani punnitaan ja Sirpalta pyydetään nimikirjaimet. Henkilötietoja ei keneltäkään kysytä, nimikirjaimet riittävät.

Kieltolappu laitetaan näkyvälle paikalle.

Kello 10.38: Kaksi setlementtitalon työntekijää saapuu kiinnittämään jääkaapin oveen ja seinään laput, joissa kielletään avattujen pakkauksien jättäminen. Nyt asian ei pitäisi olla enää epäselvä kenellekään.

Yhteisöjääkaappi pyörii vapaaehtoisten voimin.

Kello 10.41: Vapaaehtoistyöntekijät Mari ja Panu palaavat takaisin kauppareissultaan. Lahjoituksia on saatu useampi laatikko, ja ne pitää nyt purkaa jääkaappiin ja hyllyille. Laatikoista pilkistää ainakin erilaisia salaatteja ja patonkeja. Laatikot punnitaan henkilövaa’alla, jotta lahjoitusten määrää pystytään seuraamaan. Mukana on esimerkiksi 15 kiloa banaania. Mari iloitsee määrästä, mutta joutuu pian pettymään, sillä laatikon alimmaiset banaanit ovat täysin mätiä. Seitsemän kiloa banaaneja lentää biojätteeseen.

Jääkaappi ja hyllyt täyttyvät kuitenkin yrteistä, hedelmistä, vihanneksista, hampurilaissämpylöistä, patongeista ja salaateista. Mukana on myös muutama ale-viili ja valmisruokaa. Patongeista alkaa muodostua ongelma, sillä niitä tulee lahjoituksina päivittäin, eikä hieman kuivahtanut leipä näytä kelpaavan kenellekään.

– Täytyy ehkä tehdä niistä kahvipöytään tarjolle erilaisia korppuja. Voisi tehdä suolaisia ja makeita versioita, Mari suunnittelee ja esittelee ideansa muille.

Itse mietin, että jos istuisin täällä aamusta iltaan, saisin helposti kerättyä itselleni kassikaupalla ruokaa.

Kello 11.02. Nyt paikalla on jo neljä vapaaehtoistyöntekijää. He tekevät osasta lahjoitusruokaa tarjolle lounaspurtavaa. Minutkin pyydetään syömään. Vähän nolottaa, koska eihän minua nyt tarvitse ruokkia. Vapaaehtoiset kuitenkin vakuuttavat, että syömiseni on ekoteko.

– Tämähän se pointti on, että meidän ei tarvitse heittää mitään ruokaa roskiin.

Niinpä lapan lautaselle patonkia, pilkottuja hedelmiä ja salaattia. Marilla on jemmassa oliiviöljyä leivän kostukkeeksi.

Myös ne Panun tuomat Gotler-leikkeleet ja juustot ovat tarjolla pöydässä. Syömme ne hyvällä halulla leivän päällä. Lopuksi kaadan vielä lasiin vapaaehtoistyöntekijä Lukan juuri pyöräyttämää smoothieta banaaneista, aprikooseista ja maidosta.

– Vanhentunutta maitoakaan ei tarvitse heittää pois, sillä sen voi antaa kasveille. Laita puolet vettä ja puolet maitoa, niin kasvi saa siitä hyvät ravinteet, suomea, italiaa ja englantia sujuvasti sekaisin puhuva Luka sanoo.

Kaupan lahjoitusten jälkeen jääkaappi pursuaa hävikkiherkkuja.

Se mikä tulee, myös menee

Kello 12.20: Vanhempi herrasmies Harri tuo sämpylöitä, rieskaa ja vie mukanaan pussin appelsiineja. Mari tarjoaa hänelle meloniakin, mutta appelsiinit riittävät Harrille.

Kello 12.38: Kaksi kaupungin pysäköinninvalvojaa saapuu kaapille. Toinen nappaa pienen pussin valkosipulia ja toinen pussin rieskaa, jonka Harri toi hetkeä aiemmin. Sehän lähti kiertoon nopeasti! Kysäisen, ovatko herrat ensimmäistä kertaa Keru-kaapilla.

– Ei olla, tämä on jo tuttu paikka. Mun äiti on töissä täällä, sanoo toinen pysäköinninvalvojista, arviolta 50-vuotias herrasmies.

Kello 12.40: Ruuhka-aika! Jääkaapilla pörrää kolme eri seuruetta. Leipää, salaattia, vesimelonia ja vihanneksia lähtee ihmisten matkaan. Jääkaappi tyhjenee jo kovaa vauhtia. Moni ei vain tunnu tietävän, että otettavat ruoat pitäisi kirjata ylös ja punnita. Onneksi Mari on paikalla opastamassa. Kyse ei ole siitä, että punnitsemalla kytättäisiin, paljonko kukakin ottaa ruokaa mukaansa. Tarkoitus on seurata ruokien menekkiä, jotta tulevaisuuden tarvetta pystytään arvioimaan ja esimerkiksi apurahoja haettaessa on olemassa dataa toiminnasta.

Kello 13.26: Nainen hakee sipulinipun, mies viiliä ja sipulia. Nyt on selkeästi hyvä aika noutaa ruokaa.

Kello 13.45: Jee, muutama salaattipussikin menee kaupaksi!

Kello 13.55: Suomen kielen kurssille saapuneet opiskelijat kyselevät kiinnostuneina Keru-jääkaapista ja ihmettelevät, onko ruoka todella ilmaista. Samalla opettaja kertookin jo oleellisia termejä kielestämme:

– Tämä on laihaa kahvia. L-A-I-H-A-A. Not strong coffee, slim coffee. Laihaa kahvia.

Keru-toimintaa pyörittävä Waste Food Crew suunnittelee järjestävänsä myös erilaisia yhteisöllisiä hävikkiruokakokkaustyöpajoja.

Kello 14.00–15.00: Muutama utelias käy jääkaapilla. Kaikki eivät edes ota mitään mukaansa, vaan käyvät katsastamassa paikan, koska ovat kuulleet siitä puskaradion kautta.

– Onpas hyvä systeemi! Täytyy tuoda tänne jatkossa ruokaa, kun sitä tuntuu aina jäävän yli omien tarpeiden, paikalla käväissyt Reija pohtii.

Kello 15.00: Päivän tarkkailuprojektini on tullut päätökseen. Poistuessani paikalta jääkaappiin jää, kuinka ollakaan, salaattipusseja ja hyllyyn patonkeja. Muutama sipulinippukin odottaa vielä noutajaansa.

Myöhemmin iltapäivällä ja illalla jääkaappi saanee jälleen uutta sisältöä, kun ihmiset tuovat työpäivänsä jälkeen lahjoituksia. Illalla setlementtitaloon saapuu paljon kansalaisopiston kurssilaisia, jotka yleensä viimeistään tyhjentävät kaapin. Huomenna vapaaehtoiset työntekijät hakevat jälleen sopimuskaupoilta lahjoitusruokia, jotka muuten päätyisivät roskiin.

Systeemi näyttää todella toimivan. Vielä, kun joku keksisi, mitä tehdä kaikille niille salaattipusseille.

Julkaistu: 14.9.2018