Lastenvaunut olivat raskaat työntää loskaisella tiellä. Tavarakori oli sullottu täyteen myytävää tavaraa. Kirpputorille oli matkaa muutama kilometri, ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto taittoi sen kävellen monta kertaa myyntiviikkonsa aikana. Pöytää piti siivota ahkerasti, jotta kauppa kävi. Työtunteja kului myös myytävien tavaroiden puunaamiseen ja hinnoitteluun.

– Rahallista tuottoa tuli ihan mukavasti, mutta kokemus jäi mieleeni tuskaisena, Aalto kertoo muutaman vuoden takaisesta urakastaan.

Aalto kannustaa suomalaisia hankkiutumaan eroon turhasta tavarasta, mutta ei suosittele siihen kirpputoria. Vaikka moni ajattelee sen olevan tehokas tapa päästä eroon ylimääräisestä tavarasta, se ei välttämättä ole sitä.

Aalto kehottaa pohtimaan, mikä tavaran hävittämisessä on itselle tärkeintä. Myyminen voi olla järkevää, jos sinnittelee pienellä kotihoidontuella ja haluaa hieman lisätuloa tai jos pitää kirppistelystä harrastuksena.

Jos tavoitteena on vain roinattomampi koti, Aalto suosittelee lahjoittamaan tavarat pois.

Myyntirykäisy viikkokirpputorilla on työläs, ja Aalto on laskenut, että tuntipalkka jää usein vain muutamaan euroon. Hän arvioi, että pöydän pitoon kuluu aikaa hinnoitteluineen, matkoineen ja siivoamisineen noin 12 tuntia viikossa.

Tilastokeskus on selvittänyt edellisen kerran vuonna 2007 kirpputorimyynnin keskituottoja. Sen mukaan viikon tienestit ovat keskimäärin 145 euroa. Kun siitä vähentää pöytävuokran, hintalaput, hälyttimet ja kirpputorin komission, Aalto arvioi, että lompakko on laihtunut ehkä jo viidellä kympillä.

Jos kirppis on kaukana kotoa ja joutuu käyttämään autoa kulkemiseen, matkustamiseen kuluu helposti useita kymppejä. Näin keskimääräisestä tuotosta on huvennut jo noin puolet, ja tuntipalkka huitelee kuuden euron tietämillä. Mitä kauempana kirpputorista asut, sitä alemmas tuntipalkka painuu.

Aallon mukaan kunnollista tuottoa viikkokirpputorilta saa usein vain silloin, kun lastissa on jotain erityisempää.

– Hyväkuntoiset lasten merkkivaatteet ja vintagevaatteet menevät kaupaksi, samoin kodin tavarat, kuten Arabian astiat, jos on valmis myymään ne melko halvalla.

Eriparisten matkamuistomukien kanssa kirppikselle ei kannata vaivautua, ja tavalliset naistenvaatteetkin tekevät huonosti kauppansa – tai ainakin hinta on pantava todella alas. Myyminen ei kannata, jos pöydässä on vain pelkkiä euron tai parin euron tuotteita.

Monesti ihmisten on vaikea arvioida, mitä kirpputorille on järkevää viedä ja mitä ei.

– Kysy itseltäsi, että jos nämä olisivat naapurin tavaroita, tarvitsisitko niitä ja olisitko valmis maksamaan niistä. Jos vastaus on ei, on turha kuvitella, että muutkaan niitä haluaisivat, Aalto neuvoo.

Hän ei allekirjoita sanontaa ”yhden roska on toisen aarre”.

– Kyllä aika usein yhden roska on toisenkin roska. Elämme tavaratulvassa, jossa kaikilla on jo niin paljon kaikkea.

Arviointiapua voi kysyä kaverilta tai Facebookin myyntipalstoilta. Googlesta voi etsiä osviittaa, mihin hintaan samanlaisia tuotteita on myynnissä.

Aalto suosii nykyään esimerkiksi vaatteidenvaihtokutsuja. Jokainen tuo paikalle itselleen tarpeettomia vaatteita, asusteita ja koruja. Kahvittelun lomassa osallistujat tutkivat, löytyykö muiden tuomisista itselle jotakin sopivaa.

– On hauskaa sovitella yhdessä vaatteita ja stailata ystäviä. Tuntuu hyvältä, jos jokin oma vanha vaate näyttää kivalta jonkun toisen päällä, Aalto sanoo.

Kutsujen päätteeksi Aalto on tarjoutunut toimittamaan yli jääneet tavarat kierrätykseen. Hän pitää myös päiväkirpputoreista.

– Olen käynyt myymässä esimerkiksi Siivouspäivässä. Se ei vaadi niin paljon työtä, vaan riittää, että keräät tavarat, menet paikalle ja heität hatusta hintoja.

Aalto lähtee yleensä myymään ystävän kanssa. Tärkeintä eivät ole tienestit, vaan yhdessä hengailu.

– Päiväkirpputorit sopivat sosiaalisille, jotka nauttivat toisten ihmisten tapaamisesta.

Tarpeettomasta tavarasta voi hankkiutua eroon myös netissä. Etenkin vähän kalliimpia tuotteita ja vaikkapa harrastukseen liittyviä tavaroita voi myydä Tori.fissä tai Facebookin Marketplacella tai myyntiryhmissä.

Parin euron tuotteita ei kannata myydä netissäkään, sillä vaiva voi olla rahallista hyötyä suurempi. Myyjän pitää kuvata tuotteet ja kirjoittaa ilmoitukset, joissa tuotteiden kunto on kuvailtava tarkkaan. Lisäksi myyjän täytyy vastata kiinnostuneiden kysymyksiin ja sopia noutotreffejä.

Aalto suosittelee miettimään itselleen euromääräisen rajan, mitä halvempia tavaroita ei netissä myy.

– Ajattelen, että tuotteen pitää maksaa joitakin kymppejä, jotta viitsin netissä myydä. Jokainen toki itse arvioi, kuinka kipeästi on sen mahdollisesti saatavan vitosen tai kympin tarpeessa.

Helpoin tapa päästä esimerkiksi vanhoista vaatteista eroon on viedä ne vaatekeräykseen. Mutta entä jos monta kymppiä maksaneen, lähes käyttämättömän mekon kippaaminen UFF:n laatikkoon tuntuu siltä kuin heittäisi rahaa roskiin?

Tunne johtuu Aallon mukaan siitä, että meidän on vaikea hyväksyä, että olemme ostaneet kalliita vaatteita tai esineitä, joita ei tullutkaan käytettyä.

– Raha on kuitenkin menetetty jo silloin, kun kannat tavaran ulos kaupasta. Etenkin muoti ja elektroniikka vanhenevat todella nopeasti. Harvoin saat niistä myydessäsi puolta tai edes kymmentä prosenttia takaisin.

Aalto joutuu välillä itsekin painimaan hutiostosten kanssa. Hän hankkii vaatteita harvoin, mutta pyrkii ostamaan laatua, joka kestää pitkään.

– Kun kalliimman tuotteen kanssa tulee virheostos, siitä luopuminen vie aikansa. Voi mennä parikin vuotta, ennen kuin ymmärrän, että en ole laittanut tuota päälleni ja se on jo syytä laittaa kiertoon.

Aalto neuvoo ajattelemaan lahjoittamista hyväntekeväisyytenä. Silloin ilmaiseksi luopuminen ei kirpaise niin paljon, vaan siitä voi saada hyvää mieltä.

– Joskus voi lahjoittaa jotain arvokkaampaakin ja laittaa sitten vaikka joulukeräykseen vähän vähemmän rahaa, kun on jo antanut viidenkympin esineen.

Lahjoittamalla voi myös ajatella ostavansa itselleen aikaa, joka säästyy, kun kirpputoriurakka jää väliin.

– Ajattele, että taas säästyi 12 tuntia – mitä kaikkea ihanaa teenkään sillä ajalla, Aalto sanoo.

Mitä vain ei voi lahjoittaa. Aallon mielestä se unohtuu harmittavan usein, ja erilaisiin keräyksiin päätyy suorastaan roskaa. Jos rikkinäisille vaatteille ja tavaroille ehdottomasti haluaa vielä etsiä uuden elämän, yksi vaihtoehto on suora lahjoitus esimerkiksi Facebookin roskalavaryhmien kautta.

Lahjoittaminen on helppoa, mutta tappiollisessa kirpputorimyynnissä on Aallon mielestä yksi hyvä puoli. Kun huomaa, että tavarasta on vaivalloista päästä eroon, oppii paremmin olemaan ostamatta mitään turhaa.