Olen asunut nykyisessä kodissani nyt kaksi vuotta, ja koko tuon ajan olohuoneen lattialla on maannut liian pieni, valkoinen villamatto. Kaupassa matto näytti sopivan kokoiselta, ja mielestäni olin katsonut mitatkin oikein. Totuus kuitenkin paljastui heti, kun matto rullattiin tarkoitetulle paikalleen. Liian pieni. Ihan sama. Nyt ei jaksa, olkoon siinä.

Asun kihlattuni kanssa 1920-luvun kerrostalossa. Mattofiaskosta huolimatta olemme molemmat intohimoisia sisustajia, ja tyylin osalta mielipiteemme osuvat hyvin yksiin – ratkaisujen suhteen voikin olla vääntöä. Olohuoneessamme on värittömällä lakalla lakattu mäntylankkulattia ja kermanvalkoiset seinät, eli huoneen ranka jättää runsaasti tilaa väreille ja niiden yhdistelmille. Olen mieltynyt vihreään, ja sitä löytyykin pilkahduksina sieltä sun täältä. Huoneen ilme voisi kuitenkin hyötyä vastaväristä.

Silmäilen tätä syvän pinkkiä vintagemattoa enenevissä määrin tositarkoituksella. Talon luonnetta en tohdi sivuuttaa sisustuksessa, ja pidän pienestä ristiriidasta – uutta ja vanhaa yhdessä, harmoniaa mutta jotain hätkähdyttävää. Tämä 60-vuotias marokkolaismatto olisi täydellinen käsityönä valmistettu aarre olohuoneemme lattialle.