Kotivinkki

Villit yrtit

Villit yrtit

Villivihannes, villikasvis, villiyrtti, rikkaruoho.... Pihalla, metsässä ja puutarhassa kulkee uusin silmin, kun oppii katsomaan luonnon villejä yrttejä loistavina ruokien raaka-aineina.
Teksti Kaisa Torkkeli
Kuvat Kaisa Rautaheimo
Mainos

Villit yrtit keruuopas

1. Kerää vain kasveja, jotka varmasti tunnistat. Käytä apuna kasvien tunnistusoppaita.

2. Kerää kasvit puhtaasta luonnosta. Lähimpään maantiehen on syytä olla vähintään sata metriä. Älä kerää tehtaiden, kompostin, golfkenttien tai muiden puisto- tai peltoalueiden läheltä, joissa on voitu käyttää torjunta-aineita.

3. Noudata jokamiehenoikeuksia. Älä katko puita tai kerää puiden uusia kasvustoja ilman maanomistajan lupaa. Jätä rauhoitetut kasvit kasvamaan.

4. Kerää villikasvit kuivalla säällä, mielellään aamupäivällä kasteen kuivuttua.

5. Kerää kasvit ilmavaan ja kosteuden läpäisevään paperipussiin tai koriin.

Tutut villiyrtit

Voikukka
Käytä kukkia, nuppuja ja lehtiä koko kesän ajan. Varjoisilla paikoilla kasvaneiden voikukkien lehdet voivat olla vähemmän kitkeriä. Maku selviää parhaiten maistamalla. Kitkeryys katoaa kuitenkin suolavedessä nopeasti ryöppäämällä tai yhdistämällä sopivasti kitkeryyttä tasapainottaviin makuihin kuten paahdettuun pekoniin tai sinihomejuustoon, makeaa hunajaan tai sopivasti hapokkaaseen salaatinkastikkeeseen.

Vuohenputki
Käytä vuohenputkea etenkin alkukesästä. Sitä löytyy lähes kaikista paikoista, joihin ruohonleikkuri ei yllä. Nuoret lehdet sopivat sellaisenaan salaatteihin tai persiljan ja lehtisellerin tapaan mausteena lämpimien ruokien viimeistelyyn. Nopea ryöppääminen eli kiehauttaminen suolalla maustetussa vedessä tekee ihmeitä. Ryöppäämisen jälkeen kasvista katoaa kaikki kitkeryys ja se on herkullinen lisäke sellaisenaan oliiviöljyssä pyöräytettynä tai pinaatin tapaan fetapiiraassa, keitoissa tai pastakastikkeissa.

Peltokanankaali, ”sinappikaali”
Pellonpientareet ja joutomaat valloittavat keltaisen kukkivat peltokanankaalit ovat suomalaista ”villirukolaa”. Käytä lehtiä kuin rukolaa. Raakaa kukintoa maistaessa mieleen tulee kyssäkaali tai nauris. Tämä paljastaa kasvin herkullisuuden ja monikäyttöisyyden. Suolavedessä ryöpättynä maku miedontuu ja muistuttaa parsakaalia. Vaihda parsakaali peltokanankaaliin touko-kesäkuun ajaksi.

Jauhosavikka
Kasvin lehden jauhoinen pinta muistuttaa pinaatinlehden alapintaa. Maku on kaalimainen ja joskus hieman kitkerä, mutta nopea kiehautus eli ryöppäys suolavedessä kesyttää maun ja olomuodon pinaattia muistuttavaksi. Aivan nuoret lehdet voi käyttää raakanakin villivihannessalaateissa.

Pihatähtimö eli vesiheinä
Tämä joka kasvimaan vakiokuokittava vieras on loistava lehtisalaatin korvike. Maku on yhtä makea ja mieto kuin tavallisella salaatillakin, siksi se on villivihannessalaatin tärkein pohjaraaka-aine, jota kannattaa käyttää runsaasti. Ruokalautasella voi vihdoin huomata, kuinka kaunis kasvis se oikeastaan onkaan.

Kuusenkerkkä
Keväällä kuusen oksien kärkiin ilmestyviä kirkkaanvihreitä kerkkiä on voinut maistaa kuusenkerkkäsiirapissa, mutta kerkkiä voi käyttää myös yrttien tapaan mausteena. Nuorissa ja pehmeissä kerkissä on hapan, sitruksinen ja mentolinen maku, joka sopii erityisesti kalalle, broilerille ja kasviksille. Tee kerkkäöljyä sekoittamalla öljyä, kerkkiä ja ripaus suolaa sauvasekoittimella.

Rauduskoivu
Juhannustunnelmaan voi päästä nauttimalla rauduskoivua saunavihdan sijaan myös ruoissa ja juomissa. Kevään ensimmäisiä lehtiä voi käyttää sellaisenaan salaateissa ja persiljan tapaan ruokien viimeistelyyn. Vanhemmista koivunlehdistä voi hauduttaa myös teetä tai uuttaa makua koivunlehtisimaan.

Maitohorsma
Parsapenkkiä ei tarvitse perustaa, kun opettelee käyttämään maitohorsmaa silloin kun se on parhaimmillaan. Käytä juuri maasta nousseita, korkeintaan 20–25 cm korkeita versoja. Kiehauta suolavedessä ja tarjoa parsalle tuttujen lisäkkeiden, kuten voisulan ja kananmunan tai hollandaisekastikkeen kanssa. Maitohorsmankukilla voi kaunistaa myöhemmin kesällä salaatteja ja jälkiruokia.

Päivänkakkara
Kasvi yllättää toden teolla. Päivänkakkaran nuorien ja mehevien lehtien maussa on kurkkua, anista ja ihmeellistä makeutta. Nuoret lehdet ovat herkullisia sellaisenaan ja karkearakenteisempia kukkiakin voi käyttää ruoissa.

Käenkaali eli ketunleipä
Metsäretkien vakioeväs ketunleipä on loistava lisä lähes kaikkiin ruokiin. Lehden suolaisenkirpeä maku tulee oksaalihaposta. Erityisesti ketunleipiä kannattaa suosia villivihannessalaateissa ja koristeena siellä täällä. Keväällä hennon valkoisen-vaaleanpunaisina kukkivilla kukilla on ilo koristella ruoka-annoksia.

Niitty- ja ahosuolaheinä
Nuoria niitty- ja ahosuolaheinän lehtiä voi olla haastavaa tunnistaa, mutta tunnistaminen on helppoa viimeistään kesällä, kun ne kukkivat tumman punertavaa kukkavanaa. Niittysuolaheinällä on ahosuolaheinää ohuemmat ja vaaleammat lehdet. Ahosuolaheinän lehti on tummempi, paksumpi ja kapeampi. Maku on kuitenkin sama kirpeän sitruksinen. Suolaheinä on oiva makupari rasvaiselle possulle, kalalle ja mauste salaatteihin.

Keto-orvokki
Kaikki luonnossa kasvavat orvokinkukat ovat syötäviä, mutta paras maku on valkoisesta ja lilan eri sävyistä keltaiseen kukkivissa keto-orvokinkukissa. Makua on luonnehdittu makeaksi ja vaniljaiseksi. Se sopii koristeeksi niin jälkiruokiin kuin mihin tahansa kesäaterioihin. Älä kerää kaikkia kasvupaikan kukkia, jotta kasvusto ei kärsi.

Kotivinkki 10/2011

Katso myös ihanat villiyrttiruokien ohjeet:

Julkaistu: 30.4.2013
Katso myös nämä