Meidän Mökki

Villin lännen saluuna supisuomalaisessa mökkipihassa! Ilkka ja Mira siemailevat drinkkejä omassa jenkkityylisessä kapakassaan

Villin lännen saluuna supisuomalaisessa mökkipihassa! Ilkka ja Mira siemailevat drinkkejä omassa jenkkityylisessä kapakassaan
Ensin oli hirsikasa ja kassakone. Melkoisen uurastuksen jäljiltä Mira ja Ilkka Ahtialalla on nyt rento villin lännen saluuna baaritiskeineen.

Harmaata hirttä jatkuu hieman liioitellen miltei silmänkantamattomiin. Pitkä puurakennus päättää avaran pihanäkymän, eikä sitä voi katseella ohittaa. Koko juureva jyhkeys on siirretty nykyiselle paikalle miesvoimin, ilman mitään koneita, mitä nyt kuorma-autolla kuljetettiin hirret purkupaikalta Pyhä-Häkistä tänne Puuppolan perukoille.

Paikan isäntä Ilkka Ahtiala kertoo, että hän ei epäröinyt hetkeäkään, kun sai mahdollisuuden hirsirakennuksen siirtoon omalle pihamaalleen. Urakan suuruuskaan ei pelottanut jo aikaisemmin hirsivanhuksia siirtänyttä Ilkkaa. Tämän komeuden vanhimmat puut ovat kaukaa 1800-luvulta.

Rakennuksen harmaantuneissa hirsissä on merkkejä menneiltä ajoilta. Iäkkäimmät ovat peräisin 1800-luvulta.

Alin hirsikerros oli ennättänyt kärsiä vaurioita ennen pelastusoperaatiota, joten se jätettiin käyttämättä, ja korvaava kerros siirrettiin ylimmästä hirsikerroksesta.

– Rakennus on nyt siis yhtä kerrosta matalampi kuin mitä se oli ennen tänne siirtämistä. Kerroksen paikan vaihtaminen on aina haasteellista, mutta selätettävissä, Ilkka kertoo.

Perinteinen kiviperustus syntyi rakennuspaikalla sopivasti olleista kivistä sekä suorakaiteen mallisista navettakivistä. Routimaton perusmaa pitää rakennuksen liikkumattomana. Ilkka on viimeistellyt kokonaisuuden peittämällä katon mustalla huovalla. Se istuu kokonaisuuteen hienosti ja on hyvin huollettuna pitkäikäinen.

– Kaikki rakentaminen on tehty paikan ja rakennuksen ehdoilla. Lopputuloksessa olen tavoitellut maalaistalon pihapiirin näkymää, joka voisi olla 1900-luvun alusta, Ilkka sanoo.

Mira ja Ilkka Ahtialan saluuna sijaitsee Puuppolassa, Jyväskylän maalaiskunnassa Keski-Suomessa. Tässä 1800-luvulla veistetyssä, vuonna 2008 uudelleen kasatussa hirsirakennuksessa on noin 45 neliötä.
Hämyinen valo loistaa baarin puolelta sinne ripustetuista tunnelmavaloista. Baaritiskillä istutaan asianmukaisissa tuoleissa. Ne hankittiin ystävän kautta. Juomat kannetaan sisälle tyyliin sopivasti vanhassa pullokorissa.

Ulkopuolen viimeistelevät villin lännen elokuvamaiset yksityiskohdat. Sisälle saluunaan astellaan talonmittaisen kuistin kautta, ja sitä reunustavat vakuuttavat heinäseiväskaiteet. Koristeeksi asetellut vankkurinpyörät, tai itse asiassa supisuomalaiset kärrynpyörät, Mira ja Ilkka löysivät erään maalaistalon huutokaupasta. Vanhastaan heillä oli myös komea amerikkalainen kassakone, huutokauppalöytö sekin.

– Siitä kaikki lähti mielikuvituksen mukana laukkaamaan, Mira paljastaa.

– Kassakone tarvitsi tietenkin baaritiskin alleen. Tiski on tehty paksusta harmaasta laudasta nykyiselle paikalleen, Ilkka jatkaa.

Saluunassa on juhlittu mökkiolympialaisia ja herkuteltu rosvopaistilla. Suunnitteilla on vauhdikkaat lännenkestit kantrimusiikkeineen, buutseineen ja stetsoneineen.

Amerikassa vietetyt lomamatkat näkyvät saluunan ja siihen liittyvän oleskelutilan sisustuksessa. Muistoina on muun muassa autojen rekisterikilpiä kaikista niistä osavaltioista, joiden poikki Ahtialat ovat aikoinaan ajelleet. Ihan aidot baarituolitkin tilaan on hankittu, ja hinnasto on kirjoitettu koreisiin kultakehyksiin kiinnitetylle liitutaululle.

– Saluunassa juodaan tietenkin kesädrinkkejä sekä olutta tuopista. Amerikkalainen kantrimusiikki sopii teemaan, ja jazzin säveliä kuuntelemme ihan kahdestaan, kylki kyljessä istuskellen ja nautiskellen, Mira paljastaa.

Miran juomasuosikki syntyy Le Coq Mojito -juomasekoituksesta. Siihen lisätään jäämurskaa ja huhmareella murskattua minttua.

Kuumina kesäpäivinä sisällä on sopivan viileää ja hämärää, jotta tekee mieli ottaa torkut. Ahtialan perheen mukaan päiväunet maistuvatkin parhailta juuri harmaiden hirsien hämärässä suojassa, kun ei tee mieli tehdä mitään muita askareita.

Lämmitystä ei ole asennettu lainkaan, koska rakennusta käytetään lähinnä vain kesäisin. Valaistus toki löytyy, koska saluunassa vietetään aikaa myös iltaisin.

Saluunan sisustus syntyy vanhan ja uuden liitosta. Yksikin vanha esine, kuten maitotonkka, riittää kiinnittämään huomion. Se ei ole pelkkä koriste, sillä siihen valmistuu helposti booli, jonka metallikuori pitää sopivan kylmänä.

Saluunassa vietetään joka vuosi mökkijuhlien aatelia eli kesäolympialaisia. Naapureiden kesken kisataan silloin ties missä hassuissa lajeissa, ja suoritusten päätteeksi syödään ja juodaan hyvin. Rosvopaisti hautuu saluunan eteen tehdyssä kuopassa puoli vuorokautta ja on juuri sopivan mureaa tarjoiltavaksi, kun sen kanssa ei pidetä suotta kiirettä. Boolia tarjoillaan vanhasta maitotonkasta, jossa juoma pysyy pitkään viileänä.

Suunnitelmissa on pitää myös lännenjuhlat, kun kerran kaikki puitteet ovat valmiina. Silloin isäntäkin nähdään tiskin takana.

– Lännenjuhliin saavutaan tietysti buutsit jalassa ja stetsonit päässä. Saluunassa otamme mittaa korttikeisarista. Huijata ei tietenkään saa, paitsi naiset, Mira suunnittelee ja nauraa.

Rakennukseen on suunnitteilla vielä nukkumaparvi kesävieraita varten. Tyylisuuntakin on jo päätetty. Se tulee olemaan sekoitus rustiikkia talonpoikaistyyliä ryyditettynä sopivalla ripauksella villiä länttä. Harmaantuneet hirsipinnat nivovat lopulta erilaiset tunnelmat sopuisasti yhteen.

Seuraava hankinta on kuitenkin parikeinutuoli kuistille. Sellainen, joka narisee itsekseen leppeässä tuulessa kuin vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa.

Julkaistu: 18.8.2020
Kommentoi »