Unelmien Talo&Koti

Hanna-Leena ja Oliver ovat kunnostaneet 1700-luvun sukutaloa jo 10 vuotta – eivätkä ole katuneet hetkeäkään! ”Isoisoäiti olisi ihmeissään, jos näkisi meidät nyt”

Hanna-Leena ja Oliver ovat kunnostaneet 1700-luvun sukutaloa jo 10 vuotta – eivätkä ole katuneet hetkeäkään! ”Isoisoäiti olisi ihmeissään, jos näkisi meidät nyt”
Hanna-Leena ja Oliver hyppäsivät tuntemattomaan aloittaessaan isoisoäidin mukaan nimetyn sukutalon pelastusoperaation. Remontti on kestänyt jo kymmenen vuotta, mutta intohimoa jatkaa riittää edelleen. ”Oli ilo huomata, että olemmekin aika käteviä käsistämme.”
Julkaistu: 7.9.2022

Pirkanmaalaisen ­Yli-Toukolan tilan juuret ulottuvat aina 1700-luvulle saakka, mutta osaksi Hanna-Leena ­Laszkan suvun tarinaa tila liittyi heinäkuussa 1916. Tuolloin hänen isänsä isovanhemmat, Adolf ja Senobia Heikkilä, ostivat tilan.

Hanna-Leena asui talossa elämänsä ensimmäiset 12 vuotta vanhempiensa kanssa. Talon toisessa päässä asuivat isovanhemmat, ja mummolaan kuljettiin wc:n läpi. Lasten kasvaessa viisihenkisen perheen nukkuminen samassa makuuhuoneessa ei enää toiminut, joten vanhemmat rakensivat tiluksille toisen talon.

– Kun isoäiti 1996 joutui vanhainkotiin, vanha talo jäi tyhjilleen. Se sai selvitä parhaansa mukaan, nousten kyllä puheenaiheeksi uskollisesti kerran vuodessa jouluaterian ääressä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitään ei tehty, Hanna-Leena kertoo.

Isoäiti Senobian mukaan nimetyssä talossa asuvat Oliver ja Hanna-Leena Laszka, Eddie-koira, kissat Olli ja Pete sekä neljä kanaa ja kukko. Löydät heidät Facebookista Villa Senobia -nimellä.
12 hengen massiivitamminen pöytä on valmistettu Ranskassa ja tuolit on hankittu Stockmannilta.

Kun vuonna 2011 Hanna-Leenan isä tarjosi taloa naapurin isännälle purettavaksi, Hanna-Leena ja hänen puolisonsa Oliver päättivät pelastaa vanhan sukutilan.

– Otimme hirsirungon talteen. Olimme kypsytelleet ajatusta tehdä tästä talo itsellemme, vieläpä vanhan mallin mukaan, vaikka meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta vanhan talon remontoinnista, Hanna-Leena kertoo.

Hanna-Leena ja Oliver etsivät tontiksi kodilleen vanhaa pihapiiriä, ja se löytyi yllättäen Sahalahden Pakkalan kyläkeskustan tuntumasta: omassa rauhassaan mäennyppylällä oli vanhan mylly- ja sahalaitoksen tilukset, joiden ohi he olivat kulkeneet satoja kertoja. Päärakennuksesta oli jäljellä enää elintasosiipi, jonka päädystä wc-pytty paistoi kylänraitille. Piha oli täynnä nokkosia, romuja ja talonraatoja.

– Törmäsimme purettavan talon vintillä luonnonmukaisiin eristysmateriaaleihin, kuten pitkiin rukiinolkiin sekä tuohilaattoihin. Niiden välissä olleet sanomalehdet vuodelta 1893 olivat säilyneet kuivina ja hyväkuntoisina, Oliver kertoo.

Makuuhuoneen lattialautojen alta Hanna-­Leena ja Oliver löysivät kaksi painosta Vilpeilän Virkistäjä -koululehtiä 1940-luvun puolivälistä.

– Yhtenä kirjoittajista toimi isäni. Lehden sivut oli liitetty yhteen käsin ommellen. Meitä huvitti myös löytämämme 1970-luvun aikuisviihdelehti sekä sukupuolivalistuslehtinen vuodelta 1910, jossa nuorille annetaan ylevä kehoitus ‘olla kirkas’, Hanna-Leena sanoo.

Uunimuurari ­Petteri Stubb muurasi ­takka-leivinuunin. Oliver toimi apupoikana ja kantoi sisään 19 000 kiloa tiiliä ja laastia. Keittiö­mestarina ­aiemmin työskennellyt mies on perheen pääkokki ja paistaa leivinuunissa herkulliset pizzat.
”Isoisoäiti Senobia, jonka mukaan talomme on nimetty, olisi varmasti ihmeissään, jos näkisi meidät nyt.”
Leivinuunin edustaa koristavat Terraviivan käsintehdyt laatat.

Sukutilalta siirretyn hirsirungon purkamisen, pystytyksen ja runkorakenteet tekivät ammattilaiset, mutta pinnat Hanna-Leena ja Oliver remontoivat itse. Monet hommat he tekivät niin, että ammattilainen näytti, miten tehdään ja sitten he jatkoivat siitä.

– Emme pitäneet kiirettä ja juhlistimme välivaiheita. Päivät venyivät pitkiksi, mutta illalla muistimme ottaa aikaa kylmälle oluelle ja ihastelimme työn jälkeä. Oli ilo huomata, että olemmekin aika käteviä käsistämme. Ja talkoohenki on yhä voimissaan, sillä tämä on ollut vähän koko suvun ja kaveripiirin projekti, Hanna-Leena sanoo.

Oliver ja Hanna-Leena ovat valinneet kodin tapetit ja remontin työtavat taloa kuunnellen. Talonpoikaistyylinen sisustus oli itsestäänselvä valinta, ja he ovat halunneet säilyttää vanhan talon mukana tulleet kalusteet.

– Tänne sopivat näyttävät kuviot ja värit. Meillä ei juuri leikitellä beigellä, vaan olemme valinneet meheviä ja maanläheisiä sävyjä, jotka tuovat lämpöä. Sisustus ei saa olla liian sävy sävyyn, mutta ei myöskään riemunkirjava. Sopiva kombo on syntynyt sekoittamalla perinteiseen maalaistalon tyyliin ripaus orientaalisuutta ja tuulahdus modernia fiilistä.

Puhelin on saatu tupaantuliaislahjaksi. Puhelinkotelon sisällä on kuulemma joku aikaisempi isäntä pitänyt pulloa piilossa. Naulakko on Hanna-Leenan äidin vaarin tekemä. Vakka on täynnä villasukkia vieraille.
”Oli ilo huomata, että olemmekin aika käteviä käsistämme.”
Vanhasta ikkunasta tuli näyttävä koruteline pitsin ja pienten koukkujen avulla.

Hanna-Leenan lapsuudenkodin pelastaminen on kestänyt tähän mennessä jo kymmenen vuotta, eikä valmista ole vieläkään.

– Isoisoäiti Senobia, jonka mukaan talomme on nimetty, olisi varmasti ihmeissään, jos näkisi meidät nyt, Hanna-Leena sanoo.

– Kun päätalo joskus saadaan valmiiksi, pihassa odottaa vielä useita pelastettavia rakennuksia. Yksi niistä on jo saanut uuden elämän pihapubina. Täällä on niin paljon toteuttamattomia haaveita, että niistä riittää hommaa vielä pitkään. Meitä ei ole kertaakaan kaduttanut, että lähdimme urakkaan. Vanha talo on vienyt meidät mennessään. On ollut hienoa huomata, mitä kaikkea pystymme tekemään ja oppimaan. Haluammekin sanoa: ihmiset, uskaltakaa tehdä! Onnea on utelias luonne ja rohkeus ryhtyä toimeen.

Olohuoneen lattialankut ovat alunperin talon kolmesta eri huoneesta. Leveyttä lankuilla on parhaimmillaan 47 senttiä. Vanha seinäpinta pestiin mäntysuovalla ja juuriharjalla. Mirantikista hankittu arkku on parin ensimmäisiä yhteisiä sisustushankintoja.
Hanna-Leenan kummitäti on maalannut 1940-luvulla nuorena tyttönä keinutuolin punaiseksi.
”Tänne sopivat näyttävät kuviot ja värit. Meillä leikitellään mehevillä ja maanläheisillä sävyillä, jotka tuovat lämpöä.”
1800-luvun lopun urkuharmoni pelastettiin kyläkoulusta. Kunnostettua soitinta kuskataan välillä eri tapahtumiin kylällä, mutta muuten se on täällä säilytyksessä. Oliverin isän kaveri lähetti vanhan harmonikan Saksasta harmonin kaveriksi. Seinällä on Pihlgren ja Ritolan Taikayö-tapetti.
Olohuoneen hirsiseinällä roikkuvissa tauluissa grafiikanvedokset ovat Härkälän kartanon taidenäyttelystä. Kehyksissä on vintiltä löytynyt Tampereen Uutiset vappuaatolta 1893.
Oliverin tekemän siistin paneloinnin takana on siivouskomero. Komeron vanhasta ovesta tehtiin kylpyhuoneeseen liukuovi. Oviaukon panelointi on vielä kesken. Lattialaatat Oliver ja Hanna-Leena ostivat marokkolaisten sementtilaattojen maahantuojalta Viinikan Tähdestä.
”Monet hommat teimme niin, että ammattilainen näytti miten tehdään, ja sitten jatkoimme siitä.”
Rautasänky on hankittu Ikeasta. Ebba Masalinin kasvitaulu on lahja Hanna-Leenan kummitädiltä.
Hanna-Leena halusi ehdottomasti johonkin huoneeseen punaisen lattian. Makkarin lattia maalattiin Uulan maalilla. Pönttöuuni on uusi, vanhat luukut löytyivät pihariihen alta. Tapetti on William Morrisin Leicester.
Tilava kuisti on suunniteltu niin, että pyöreän pöydän ympärille mahtuu kahvittelemaan tai viinilasilliselle. String-hylly rikkoo sopivasti mummolatyyliä. Seinällä on kehystettynä Hanna-Leenan isän koulupiirustuksia 1940-luvulta.
"Haluammekin sanoa: ihmiset, uskaltakaa tehdä! Onnea on utelias luonne ja rohkeus ryhtyä toimeen."
Pihapiirissä olevasta Aurasen saha- ja myllylaitoksen entisestä konehuoneesta pari kunnosti pihapubin. Näyttävät ovet pelastettiin pihan purkukuntoisesta aitasta. Saranat ostettin vuosia sitten Porvoon Wanhasta Rautakaupasta. Näyttävän pubi-kyltin Oliver leikkasi rälläkällä pellistä.
Pariskunta suunnitteli jo paikan ostaessaan vuonna 2012 muuttavansa vanhan leikkimökin kanalaksi, mutta muutostöihin ryhtyminen vei useita vuosia. Kanoja kutsutaan värinsä mukaan mustaksi, ruskeaksi tai valkoiseksi kanaksi.
Villa Senobia seisoo ylväänä mäen päällä, monen mielestä Sahalahden kylän kauneimmalla tontilla. Kun hirsirunko siirrettiin Taustialan kylästä Pakkalan kylän puolelle, sitä korotettiin ja rakennukseen lisättiin haukkaikkunat eli matalat ikkunat räystään alle, jotta yläkertaan olisi mahdollisuus rakentaa myöhemmin lisää asuintilaa. Nyt päärakennuksessa on kolme huonetta ja keittiö, yhteensä 140 neliötä.
1 kommentti