Äidin aarre
”Menetin vanhempani yllättäen muutama vuosi sitten. Rankan kokemuksen keskellä ymmärsin kuitenkin pelastaa kotitaloni puutarhasta perennoja, pensaita ja hyötykasveja ennen kuin kiinteistö myytiin. Monet kasveista juurtuivat omaan pihaani hyvin, mutta äidin rakkaudella hoitama upea särkynytsydän ei noussut lainkaan. Ajattelin sen jo kuolleen. Vuodet kuluivat ja kävin vanhempien haudalla vain harvoin. Kolme vuotta poismenosta, näihin aikoihin keväällä, sain kuitenkin voimaa ja otin viimein äidin ja isän valokuvan esille. Samana kesänä särkynytsydän nousi ensimmäisen kerran tehden muutaman kukan. Seuraavana kesänä se kukki jo uhkeana pensaana ja on nykyisin puutarhani rakkain kasvi.”
Lapsuuden kiireettömät kesät
”Äiti jätti meille kesälomaa viettäville koululaisille listan puutarhatöistä, jotka piti päivän aikana tehdä. Loppupäivä oli vapaata. Me pyysimme naapurista kaverin kitkentäavuksi. Päivän urakka oli aina aamupäivän aikana tehty ja lopun päivän saimme viettää uimarannalla.”
”Mummoni oli kova kasvattamaan kaikkea. Eräänä vuonna hävisi vihkisormus pellon uumeniin. No kesällä sitten mummoni sanoi, että haepa penkistä pari sipulia. Arvatkaapa ilostuiko mummoni, kun sipulin varressa oli se sormus.”
”Vietin lapsuuteni maalla ja meillä oli iso piha ja iso nurmikko. Niin iso, että tavallisella työnnettävällä ruohonleikkurilla sen leikkaamiseen meni yli kuusi tuntia. En ole enää aikuisena halunnut isoa pihaa. Itse asiassa olen todella tyytyväinen pelkkään parvekkeeseeni.”
”Pikkutyttönä näin ihanan lastenelokuvan, jossa elokuvan tyttö loi itselleen upean puutarhan. Menin ja keräsin juurineen luonnonkukkia ja istutin ne "omaan" puutarhaani. Seuraavana aamuna ei yksikään ollut elossa.”
”Rakkaimmat puutarhamuistoni liittyvät juuri lapsuuteen, kiireettömiin kesiin ja mummon oppeihin, joita nyt noudatan omassa pihassani perinnekasveja hoitaen. Mummo opetti meidät lapset rakastamaan ja ymmärtämään luontoa ja sen monimuotoisuutta. Voih, välillä kaipaan just noita kiireettömiä ja huolettomia kesiä maalla.”
Vaeltava puutarha
”Innostus ostaa uusia kasveja alkaa keväällä, kiihtyy kasvukauden aikana ja huipentuu kasvialeen syksyllä. Useimmiten suunnitelmat laahaavat perässä. Kasvit riutuvat usein viikkoja seinän vieressä odottaen sopivaa istutuspaikkaa tai sitten tökkään ne hätäpäissään väärälle paikalle ennen maan jäätymistä. Seuraavana kevään alkaakin kasvien uudelleenistutus. Ystävä kuvaileekin puutarhaamme vaeltavaksi puutarhaksi, sillä kasvit liikkuvat puutarhassa vuodesta toiseen.”
”En tiedä kumpaa tämä on, rankkaa vai rakasta. Olimme tilanneet kasvihuoneen ja postin oli määrä toimittaa se mökillemme. Tarkka osoite oli annettu, mutta kasvihuonetta ei luvattuna päivänä ruvennut kuulumaan. Soitin postiin, josta vastattiin, että kyllä kuski on kasvihuoneen toimittanut. Lähdimme katsomaan ympäristön pihoille, olisiko kasvihuoneemme viety vahingossa naapuriin. Lopulta kaksi isoa pakettia löytyi noin puolen kilometrin päässä olevan mökin nurmikolta.”
Arpia & väärin kuultuja ohjeita
”Sinä kesänä, kun sain ensimmäisen oman puutarhani, sairastuin jonkinasteiseen puutarhahulluuteen. Kyseessä oli rivitalon piha, josta edellinen omistaja ei ollut enää jaksanut pitää huolta ainakaan vuosikymmeneen. Halusin saada puutarhan raivattua heti, vaikka ystäväni varoitteli burn outista. Aluksi työ oli palkitsevaa: löysin vanhoja perennapenkkejä ja jopa pienen kirsikkapuun ylikasvaneiden rikkaruohojen keskeltä. Kiskoin viikkojen ajan irti japanintatarta juurineen, ja yksi kasvin putkivarsista heitti päälleni kunnon raparoiskeet. Kiitos yhden sinnikkään japanintattaren, minulla on edelleen raivauskesästä muistona arpi käsivarressa. Tajusin raivaamisen menneen liian pitkälle, kun eräänä iltana kitkin rikkaruohoja pihamme rinteestä elokuisena iltana yhdentoista jälkeen, rakennustyömaalampun valossa. Mieheni huusi ikkunasta, että on yö – nyt nukkumaan.”
"Poistin joku vuosi sitten pihaltamme pystyyn kuivuneita marjapensaita. Varsinkin vanhat mustaherukkapuskat olivat ikivanhoja eivätkä enää tuottaneet satoa.Vaimoni kävi siinä välissä ohjeistamassa minua. Kuuntelin ilmeisen huonosti, sillä sain sen käsityksen, että herukoiden vieressä ollut hortensia piti myös kaivaa ylös. Tein työtä käskettyä, ähersin ja puhersin ja sain lopulta hortensiankin ylös. Kun seisoin pihatiellä roikottaen multapaakkuista puskaa kuin jänistä korvista, vaimoni melkein ryntäsi minut kumoon. Sain täysilaidallisen suoraan päin kasvoja. Ei siis muuta kuin puska takaisin kuoppaan ja mullat päälle. Aika surkealta se muutaman oksan menettäneenä näytti. Heikosti puska on toipunut. Kasvu oikeastaan tyrehtyi siihen moneksi vuodeksi. Vasta viime vuosina se on hieman toennut, mutta mikään puutarhan silmäterä se ei todellakaan ole."
”Asuin pienkerrostalossa, jonka pihalla kasvoi jasmikepensas. Se oli melko suuri ja rönsyilevä, eikä sitä ollut leikattu vuosiin. Katsoin netistä ohjeet jasmikepensaan leikkaamisesta ja leikkasin sen maaliskuussa. Viikko sen jälkeen talon asukkaat sekä naapurit alkoivat huomautella minulle asiasta. ”Leikkasit sitten melko ronskilla otteella.” ”Mahtaako siitä tulla enää mitään.” ”Taisi kupsahtaa koko kasvi.” Podin kasvin karsimisesta huonoa omaatuntoa ja seurasin sen kuntoa päivittäin. Toukokuussa aloin todella huolestua, kun siinä ei näkynyt elonmerkkejä. Kesäkuun alussa se alkoi kasvaa ja tuli ennalleen – huh huh.”
Elämän tärkeät hetket
”Olemme saaneet mieheni työkavereilta kirsikkapuun lahjaksi molempien tytärten syntymän kunniaksi. Istutimme ne aikoinaan pieneen rivitalopihaan. Emme raaskineet kaivaa niitä ylös muuttaessamme, mutta olemme sen jälkeen istuttaneet kaksi kirsikkapuuta jokaiseen pihaamme (nyt kolmas piha tuon ensimmäisen jälkeen). Toukokuussa nuorin tytärkin on jo aikuinen ja kotoa muuttaminen alkaa muutaman vuoden sisällä olla ajankohtaista. Puut jäävät aina muistuttamaan näistä elämän ihanista hetkistä.”
