Venäläinen keittiö kehittyi nykyiseen muotoonsa 1800-luvun aikana. Jo 1700-luvulla tsaari ja muu ylimystö hankkivat keittiöihinsä Euroopasta parhaita kokkeja. Nämä mestarit hyödynsivät taidokkaasti venäläistä ruokaperinnettä ja toivat siihen parhaat palat omista kulttuureistaan – pääasiassa Ranskasta mutta myös Saksasta, Ruotsista, Itävallasta ja Hollannista.

Tyypillisiä venäläisiä raaka-aineita ovat smetana ja rahka, suolakurkku, hapankaali, marjat, sienet, punajuuri, tattari ja kaviaari. Ruokailu aloitetaan usein alkupalapöydällä eli zakuskalla. Pienimuotoisesti tarjolla voi olla vain suolakurkkulohkoja, hunajaa ja smetanaa. Runsaimmillaan pöytään katetaan kymmeniä ruokalajeja, joista tyypillisimpiä ovat erilaiset salaatit, sillit, suolatut ja marinoidut sienet ja kurkut, hapankaali, erilaiset kylmät kalaruoat, paistettu liha, kinkku, täytetyt kananmunapuolikkaat, kaviaari, juustot ja monenlaiset leivät. Joskus runsas zakuska riittää koko ateriaksi.

Ennen pääruokaa tarjotaan keitto tai lihaliemi piirakoiden kera. Keiton jälkeen syödään lämmin ruoka. Meille tutuimmat ovat stroganov ja erilaiset lihavartaat. Jälkiruokaklassikoihin kuuluvat romanovin mansikat, charlotte russe sekä erilaiset kiisselit, uunijäätelöt ja rahkaherkut. Ortodoksisuus näkyy ruokapöydässä erityisesti pääsiäisen aikaan. Laskiaisena alkaneen paaston jälkeen pääsiäispöytään nostetaan perinteiset babat, kulitsat, pashat ja värjätyt kananmunat.

Vieraanvaraisuus on venäläisille ominaista, ja vaatimattomissakin oloissa pöytä pannaan koreaksi, kun taloon tulee vieraita. Silloin myös alkoholipitoisia ruokajuomia tarjoillaan runsaasti ja maljoja kohotellaan ahkerasti. Olutta, votkaa ja venäläistä samppanjaa kuluu reippaasti.

Prijatnava apetita! Hyvää ruokahalua!