Vesibussissa kesiään viettävät Annina Sarja ja Jarkko Kaunismäki lapsineen. Laiva löytyi Keltaisen pörssin ilmoituksen perusteella.

"Ihastuimme laivaan heti, vaikka se oli huonossa kunnossa. Ajattelimme, että penkit ja vanha maali vain pois ja uutta pintaan – hyvä siitä tulee! Totuus remontista oli kuitenkin aika karu, ja se tehtiin pidemmän kaavan kautta. Kaikki muu on uusittu paitsi laivan lautalattia ja runko.”

Jarkko ja Annina ihastuivat laivan tilaan ja sisään tulvivaan valoon. Mottona projektissa oli, että kierrättämällä pääsee pitkälle.

”Meillä on oikeastaan vain tavaraa, jolla on järjellistä käyttöä. Käyttämätön saunan kiuas löytyi Anninan vanhempien ulkovajasta. Keittiön tiskipöytä on ystävien remontista pelastettu, ja lähes uudenveroinen kaasuhella löytyi satamasta hylättynä.”

Jarkolla ja Anninalla on samanlainen maku. He pitävät valoisista, avarista tiloista ja raikkaista väreistä.

Keittiö-olohuoneessa syödään, loikoillaan sohvilla, piirrellään, luetaan ja kuunnellaan radiota. Sohvan sisällä säilyvät tarpeelliset työkalut ja pelastusliivit.

Jarkko on tehnyt keittiön kaapit itse. Laivan astiat on kerätty tarkkaan, sillä värien täytyy sopia sisustukseen. Kuoharilasit ovat käytössä, kun vieraita saapuu.

Keulahytissä on leveä perhevuode, jonne koko perhe mahtuu nukkumaan, myös Hilma-koira. Raittiin ilman ja pienen liikkeen ja liplatuksen keskellä kaikki nukkuvat hyvin ja pidempään kuin kotona.

Kun ilta tummenee, valoa ja tunnelmaa laivaan luovat monet valosarjat, myrskylyhdyt ja kynttilät. Kaikkiin niihin virta tulee kannelle sijoitetusta aurinkopaneelista.

Annina ja Jarkko halusivat, että keittiössä ja ruokatilassa on käytännöllisyyttä.

”Telttasaunojen ja tuulisten nuotioiden jälkeen halusimme mukavuutta. Laivalla on ihana tehdä ruokaa, ja kaasuhella on ollut parhaimpia löytöjä”, Annina sanoo.

Laivan keskellä on luukku aurinkokannelle. Rappusten alla sijaitsee kone, joka on kierrätetty vanhasta bussista. Lähes kaikki räsymatot ovat peräisin Anninan vanhempien kätköistä.

Jarkko on laivan kapteeni. Kokemus on karttunut veneilemällä ja viisaampien kanssa juttelemalla. Vesillä tärkeää on maltti, eikä kiirettä pidetä, muuten kuin laivan ankkuroimisessa.

”Kun irtaudumme laiturista, seikkailu alkaa. Vesillä aika tuntuu kuluvan ihan eri tavalla kuin maissa, eikä koskaan voi tietää, millainen matka on tulossa.”

Kaksikymmentämetrisellä laivalla ei ihan joka rantaan pääse. Anninan mielestä laivassa hassuinta on sen Muumimaa-historia. Alus palveli aikanaan Naantalin Muumimaailmassa violetiksi maalattuna. Silloin sen nimi oli Merenhuiske 1. Vaikka laivan alkuperäinen nimi, MS Idun, on palautettu, pelastusrenkaissa lukee ”Merenhuiske I”, muumeista muistuttamassa.