”Kodissamme on tällä hetkellä noin neljäkymmentä kasvia, joista noin kymmenen on yli toista metriä pitkiä. Minulle rakkain näistä on kentian­palmu, jonka sain mieheltäni joulu­lahjaksi monta vuotta sitten. Olin haaveillut palmusta pitkään, mutta isot kasvit ovat tajuttoman kalliita. Kentianpalmun hinta­lappu lähestyi sataa euroa, ja minua oli ahdistanut ajatus siitä, että voisin tappaa sellaisen kasvin.

Tuon palmun jälkeen innostuin hankkimaan muitakin suuria kasveja: traakkeja, fiikuksia, palmuja ja vehkoja. Myöhemmin uskalsin ostaa toisenkin kentianpalmun.

Suuret kasvit vaativat tilaa sekä pituus- että leveyssuunnassa. Nykyisessä kodissamme on toiseen kerrokseen avoin olohuone, mikä antaa tilaa kasvien vertikaaliseen sijoitteluun. Suurimmat kasvini ovat kirjahyllyjen päällä, jolloin ne nousevat yli kolmeen metriin.

Tietysti suuret huonekasvit vaativat myös järkyttävän määrän vettä. Kastelua ei helpota sekään, että kasveja on ikkuna-amppeleissa ja kirjahyllyjen päällä. Näiden hoitamiseen tarvitsen tikkaita. Olisi kiva, jos sisälläkin voisi käyttää puutarhaletkua.

Viherkasveissa parasta on se, että saa seurata niiden kasvua. Tiedän, että osa harrastajista tykkää kasveistaan pieninä ja voi leikata niitä ahkerasti. Itse tykkään katsoa, mitä ne touhuavat ja millainen niiden elinkaari on.

Jos joskus joudunkin leikkaamaan jonkun kasvin, juurrutan pistokkaista uusia. Jos 15-senttisestä kasvinpätkästä pystyy kasvattamaan 1,5-metrisen kasvin, ei sitä tietenkään voi heittää roskiin. Pistokkaasta voi tulla yhtä hieno kasvi jollekin toiselle.

Nykyään hankin kasveja lähinnä ulkomaisista verkkokaupoista tai pistokkaina toisilta harrastajilta. Olen kasvien ostamisen suhteen aika tarkka, ja hankin lähinnä erikoisempia kasveja, joita ei saa suomalaisista kaupoista.

Posliinikukat ovat viime vuosina vieneet sydämeni. Ne vaativat kärsivällisyyttä, koska ne kasvavat hitaasti. Sitten ne palkitsevat kasvattajansa pienillä kukkatertuilla, jotka joillain lajikkeilla tuoksuvat valloittavasti.

Haaveilin noin vuosi sitten posliinikukasta, Hoya Multiflorasta. Harkitsin jo sen tilaamista Aasiasta, kun muualta sitä ei saanut. Lopuksi huutelin vielä Facebookin harrastajaryhmissä, olisiko kellään myydä pistokasta. Harrastajat myyvät niitä 15–20 sentin mittaisina, eikä niissä ole juuria. Se, että tällaisen saa selviämään ja vielä kasvamaan, ei ole itsestään selvä juttu.

Kalleimmista posliinikukan pistok­kaista voidaan pyytää kymmeniä euroja. Kyllähän se hullulta kuulostaa, että voisi maksaa vaikka 45 euroa 15 sentin kukanpätkästä, josta ei edes tiedä, juurtuuko se kasviksi.

Noin kuukautta myöhemmin sain Facebookissa yksityisviestin, että joku olisi valmis myymään pistokkaan kasvistaan. Kun sain sen, istutin sen multaan minikasvihuoneeseen. Nyt se on jo useita kertoja kukkinut ja jopa kasvanut hoidossani. Yleensä hoyat ovat hidaskasvuisia, eikä pistokkaan maanpäällinen osa välttämättä kasva ensimmäiseen vuoteen tai kahteen ollenkaan.

Läheisilleni olen sanonut, että en enää halua lahjaksi ruukkukasveja, sillä pidän ne viimeiseen asti hengissä. Sitten niitä kertyy, ja joudun katsomaan, kun ne kasvavat valtaviksi. Mieluummin otan leikkokukkia, koska ne kuolevat aikanaan, enkä joudu murehtimaan niistä.”