Vanha puimala valmistautuu vuoden lumoavimpaan juhlaan: punaposkisia omenoita, paperitähtiä ja kynttilöiden kajoa!

Joulun alla ystävykset Katja ja Anni pukevat vanhan puimalarakennuksen satumaiseen juhla-asuun. Tervetuloa tunnelmoimaan!
Kuvat Ilona Pietiläinen
Hiekkaharjun kartanon entisessä puimalassa järjestetään nykyisin unohtumattomia juhlia. Kuusisen perhe on kunnostanut tilan rakennukset entiseen loistoonsa.

Hiekkaharjun kartanon keittiössä näkyy liikettä jo varhain aamulla. Siellä valmistuu juhlaa varten jouluisen makuinen kartanon porkkanakakku. Sen leivonta jouluksi on perinne.

– Ihan parasta on aloittaa leivontahommat aamulla ennen kuin muut heräävät. Ritisevä takkatuli ja puutarhasta pilkottavat talvivalot pysäyttävät hetken täydelliseksi, Katja Kuusinen tunnelmoi.

Katja Kuusisen käsissä syntyy joulunaikaan useita erilaisia kransseja.
Kuuma juoma kannetaan puimalaan kartanon keittiöstä. Appelsiinilohkot viimeistelevät maun.
Helposti toteutettava koristeellinen kattaus syntyy perinteisten tina-astioiden, pähkinöiden, omenoiden ja muiden herkkujen avulla.

Katja ja Kari Kuusinen päätyivät Konnevedelle kartanon ja pihapiirin rakennusten omistajiksi vuonna 1994 asuttuaan pitkään Etelä-Suomessa. Pariskunta ihastui ensi silmäyksellä paikan tunnelmaan. He ovat kunnostaneet tilan rakennukset vuosien varrella nykyasuun.

– Ostimme vuonna 1932 rakennetun hirsitalon ja tilan Konneveden kunnalta, ja ristimme päärakennuksen heti Hiekkaharjun kartanoksi. Eihän tämä oikea kartano ole, mutta meille se on. Yksi kartanon pihapiirin rakennuksista on puimala, Katja sanoo.

Harmaalautaisen puimalan tupaan on koristeltu pöytä juhlavieraille. Entisajasta muistuttavat tukipalkeissa roikkuvat heinäniput, jotka Katja on säästänyt koristeiksi. Kari on kaatanut edellispäivänä metsän suurimmaksi nimetyn kuusen. Katja ja hänen ystävänsä Anni pukevat sen kauniiksi punaposkisilla omenoilla ja hennoilla metallikoristeilla.

Kallen mielestä kissankerma maistuu parhaalta mukista. Kartanon kissalla on lupa herkutella ainakin kaksi kertaa päivässä.
Ison kranssin koristeet on kiinnitetty pohjaan rautalangalla. Sen ansiosta irtokoristeita voi vaihtaa helposti.
Askartelun lomassa on lupa herkutella. Annin mukaan suklaakakun palasia ei lasketa joulun alla.

Katja suosii koristelussa luonnonmateriaaleja. Läheinen metsä on siihen ehtymätön aarreaitta. Hän palaa metsästä kori täynnä havuja ja käpyjä. Syksyllä tehty jäkäläkranssi nuortuu hetkessä tuoreiden havunoksien avulla. Se saa paikkansa kuurankukkien tähdittämällä ikkunalla.

– Käytän kranssien pohjana olkiaihiota, jonka päällystän jäkälällä. Seppelettä on helppo muokata lisäämällä tuoreita havuja ja käpyjä, Anni kertoo.

Illan tullen jokaiseen lyhtyyn syttyy kynttilä. Joulumusiikki soi hiljaa.
Juhlaa varten puimalaan on kannettu vanha pöytä. Kutsuva liina syntyi Virosta tuodusta peitteestä.
Kartanon isäntäkissa Kalle Kuusinen seurailee koristelijoiden askareita.
Asetelman voi tehdä vanhoihin kenkiin. Tasetit eivät säikähdä pientä viileyttä.
Antiikkia keräilevät Katja ja Kari ovat ripustaneet puimalan harmaille seinille huutokaupoista ostamiaan ryijyjä.

Pienet talviomenat saavat Annin käsissä ripustuslenkit juuttinarusta. Niitä ripustellaan myös pihapuiden oksille koristeeksi ja pikkulintujen levähdyspaikoiksi. Koristelua seuraa tarkkaavaisena talon isäntäkissa Kalle Kuusinen.

– Kalle on mukana kaikissa kartanon puuhissa. Yleensä se tosin viihtyy paremmin lämpimän takkatulen ääressä. Puimalasta se voi siirtyä sisätiloihin lepäilemään heti kermajuoman saatuaan, Katja nauraa.

Nauhoihin ripustetut omenat kestävät hyvin pakkasta ja näyttävät hauskoilta talvipihassa.
Anni auttaa Katjan herkkujen kantamisessa. Iso kori on kätevä puuhassa.

Vielä viimeistelyt ennen vieraiden saapumista. Jokaiseen lyhtyyn syttyy kynttilä. Isot pöytäkyntteliköt pääsevät paraatipaikalle. Pöytää koristavista kahvinpavuista ja omenoista leijailee huumaava tuoksu.

Tomusokeripilvi viimeistelee kartanon perinteisen porkkanakakun huurteiseksi kuin talvimaisema. Varmaa on, että juhlan jälkeen siitä ei ole jäljellä murustakaan. Höyryävä talvijuoma odottaa valmiina.

Vanhat, suuret ikkunat ovat Karin löytö. Ne kruunaavat 1930-luvun korkean puimalarakennuksen.

Hiljaa taustalla soiva joulumusiikki saattelee vieraat sisälle. Tyytyväinen kissan kehräys kantautuu pehmeästä taljakasasta, sillä on Kallen kauneusunien aika.

– Puimalan seinien suojassa jaamme pipareilla koristeltuja lahjoja ja laulamme rakkaimpia joululauluja. Lumisateen kaunistama maalaismaisema on kuin luotu näille hetkille ystävien kanssa, Katja sanoo hymyillen.

Juttua muokattu 13.12.2019: Tekstissä luki ensin virheellisesti, että puimala olisi nimeltään Hiekkaharjun kartano. Nimi kuuluu kuitenkin tilan päärakennukselle.

Julkaistu: 4.12.2019
Kommentoi »