Meidän Talo

Marin ja Panun hirsitalon remonttiin vierähti kolme vuotta, mutta lopputulos palkitsee – ”Emme alussa tajunneet, kuinka paljon työtä olisi edessä”

Marin ja Panun hirsitalon remonttiin vierähti kolme vuotta, mutta lopputulos palkitsee – ”Emme alussa tajunneet, kuinka paljon työtä olisi edessä”
Porvoolaiset Mari Kallionpää ja Panu Räsänen yllättyivät hirsitalonsa remontin laajuudesta, joka vei raskaine purku- ja rakennustöineen kolme vuotta. Vaikka alkuperäinen pohjaratkaisu meni osin uusiksi, talon ulkonäköä ei haluttu muuttaa radikaalisti.
Julkaistu: 9.10.2020

Korumuotoilija Mari Kallionpää ihastelee tuvan ruokapöydän äärestä kotipihan tapahtumia.

– Kettuja näkee ympäristössä lähes viikoittain, mutta silti niiden touhuja jaksaa seurata.

Marin ja hänen puolisonsa Panu Räsäsen satavuotias hirsitalo sijaitsee viiden minuutin ajomatkan päässä Porvoon keskustasta. Peltojen ja metsän kehystämä vanha maalaistalo sai uudet asukkaansa kuusi vuotta sitten. Helsingin keskustassa kerrostalossa asuneet Mari ja Panu etsivät uutta kotia reilun vuoden.

– Hakusessa oli vanhempi talo, jonka voisi remontoida mieleiseksi. Emme varsinaisesti etsineet juuri hirsitaloa, mutta ne, jotka kiinnostivat, olivat usein vanhoja hirsitaloja. Kävimme katsomassa myös 1970-luvun tiilitaloa ja 50-luvun puutaloa, Mari kertoo.

Marin ja Panun hirsitalo on rakennettu vuonna 1920. Talossa on 120 neliötä ja 20 neliön kellari.
Maalaistalo istuu maisemaan kauniisti. Mari on perustanut kasvimaan vanhoihin istutuslaatikoihin ja ruukkuihin. Edeltävä omistaja oli vaihtanut alkuperäiset ikkunat uusiin. Pariskunta harkitsee talon edessä olevan terassin kattamista.

Loppusyksystä 2010 netin asuntomyyntipalstalta löytyi kiinnostava 1920-luvun hirsitalo. Pihapiirissä oli huonokuntoinen navetta sekä liiteri ja sauna. Vanhaa maalaistaloa oli laajennettu 1980-luvulla pienellä elintasosiivellä, johon oli sijoitettu eteinen, vaatehuone sekä pesutilat. Laajennuksen alla oli kellari, jossa sijaitsivat öljypolttimo- ja säiliö. Talossa oli oma kaivo. Porvoon vesi- ja viemäriverkko loppui läheisen kukkulan taakse.

– Talo oli ollut kymmenen vuotta tyhjillään muttei kylmillään, Panu sanoo.

Kaarelle taipunut tuvan sisäkatto ja 80-luvun sisäremontti eivät kuitenkaan vaikuttaneet ylitsepääsemättömiltä ongelmilta.

– Halusimme projektin, jossa saisimme touhuta. Olimme käyneet katsomassa taloja, joissa korjaustarve näytti jo lähtötilanteessa valtavalta. Täällä emme vain alussa tajunneet, kuinka paljon työtä olisi edessä. Lattioita peitti parketti ja toivoin, että sen alta löytyisi alkuperäinen lankkulattia, Mari muistelee.

Keittiöstä haluttiin simppeli ja moderni. Lieden takana oleva tiiliseinä löytyi remontissa sattumalta. Seinälevyjen alta paljastunut tiiliseinä käsiteltiin Supi-saunasuojalla.
Tuvassa on kokoa lähes 40 neliötä. Kodikas tunnelma syntyy eri vuosikymmenten yhdistelmästä. Moderneja kalusteita maustavat 50- ja 60-lukujen puukalusteet. Katto on paneloitu uudelleen, ja seinät on maalattu hengittävällä maalilla. Myös kaikki kattolistat on uusittu. Alkuperäistä listaa mukaileva malli löytyi Liljendalin höyläämöstä.
Muutto Porvooseen lisäsi elämänlaatua. Panu pitää siitä, että omassa talossa voi touhuta milloin huvittaa. Seuraavaksi remonttivuorossa on pihan perällä oleva vanha hirsinen sauna. Tapetti Pihlgren ja Ritola.

Panu tuo tuvan pöytään kahvipannun viereisestä keittiöstä, joka ei ole aina sijainnut yhtä näppärästi tuvan kyljessä. Talon alkuperäinen pohjaratkaisu ei tuntunut parista toimivalta. Vanhan eteisen vieressä oleva keittiö jäi syrjään, liian kauaksi tuvasta.

– Mietimme keittiön siirtämistä tupaan, mutta siitä olisi tullut ahdas. Lopulta päätimme siirtää keittiön tuvan vieressä olevaan kamariin. Entisestä keittiöstä tehtäisiin vieras- ja työhuone, Mari kertoo.

Toinen isompi muutos oli vanhan wc:n purkaminen ja sen siirtäminen laajennusosaan.

– Wc:tä varten oli joskus rakennettu pikkuinen koppi vanhan eteisen nurkkaan. Meistä se oli loogista siirtää muiden märkätilojen kanssa samaan yhteyteen, Panu jatkaa.

Komea leivinuuni teki heti vaikutuksen uusiin asukkaisiin. Uuni on käyttökunnossa, mutta sitä lämmitetään harvakseltaan. Tuvan lattia on uutta lankkua.
Vanhassa keittiössä oli väri-ilottelua 70- ja 80-lukujen tyyliin. Siitä tehtiin remontissa työ- ja vierashuone.
Leveät ikkunalaudat saatiin, kun ikkunoita siirrettiin ulospäin ulkoseinän lisäeristysurakassa. Kauniit valurautaiset lämpöpatterit on tilattu Tšekistä. Ikkunasta pilkistää lisäosan uusi ikkuna.

Remontti nytkähti liikkeelle talvella 2011 pian kaupanteon jälkeen. Pihalle hankittiin työmaakoppi, mikro ja kahvinkeitin.

– Ajatuksena oli tehdä itse mahdollisimman paljon. Kaikki lomat ja viikonloput remontoitaisiin. Päätimme kuitenkin heti alussa, että isompia rakennustöitä varten työmaalle palkattaisiin kirvesmiehet, Mari kertoo.

Talo oli kuntotarkastettu ennen ostamista.

– Jotain kosteuden aiheuttamia lahovaurioita löytyi, mutta ne olivat kuivuneet, Mari sanoo.

Lankkujen putsaamisessa oli kova työ. Lopulta vanhoja lankkuja riitti kaikkiin muihin huoneisiin paitsi tupaan ja vierashuoneeseen.

Työt aloitettiin huoneiden pintojen purkamisella. Kaikki sisäseinäpinnat ja lattiat otettiin puhtaaksi pahveista ja parketeista. Marin toive vanhoista lattioista kävi toteen.

– Suurin osa puulattioista oli ok. Eteisen muovimaton alla olleet lankut olivat liimojen pilaamia, mutta nekin saatiin putsattua. Samoin osa tuvan lattialankuista oli korvattu raakaparruilla.

Lankut irrotettiin sorkkaraudalla, ja pontit putsattiin liasta ennen taapelointia. Lankkujen putsaamisessa oli valtava työ. Talon rossipohja kunnostettiin poistamalla vanhat lattiarakenteet ja talon alle kertynyt humus.

– Kaivoimme yhdessä Panun kanssa maata lapiolla pressun päälle. Onneksemme talon kivijalassa oli sijoiltaan liikkunut graniittipaasi. Vedimme pressun avulla maan kiven jättämästä aukosta ulos.

Makuuhuoneen uusi pönttöuuni sai remontissa myös uuden piipun, sillä alkuperäinen oli madallettu ja poistettu käytöstä. Kaunis hirsiseinä tuo lämpöä sisustukseen. Talon asukas Mari putsasi hirret auton pesemiseen tarkoitetulla pyörivällä harjakoneella.
Koko talon tunnelman kannalta suurimpia muutoksia oli kapean eteisen ja alakertaan vievien portaiden välisen seinän purkaminen. Levyseinä korvattiin Marin suunnittelemalla puurimoista tehdyllä säleiköllä. Samalla portaikkoon avattiin uusi ikkuna.

Kuntotarkastuksessa selvisi, että vanhan osan kylkeen tehty laajennus oli heikentänyt alapohjan luontaista ilmanvaihtoa. Ongelma poistettiin uudella tuuletusputkella, joka johdettiin talon katolle. Kun alapohja oli putsattu, kirvesmiehet tekivät uudet lattiarungot. Alapohja sai ennen pitkää myös uudet tuulensuojapaperit ja ekovillat.

Lopulta vanhoja lankkuja riitti kaikkiin muihin huoneisiin paitsi tupaan ja vierashuoneeseen, joihin laitettiin uusi lattia.

Purkutöiden kanssa samaan aikaan uusittiin peltikatto. Imuauto vei vanhat purueristeet pois, ja vesikatto purettiin. Uudet kattoruoteet tehtiin vanhojen kunnostettujen kattorakenteiden päälle.

– Ratkaisulla katon tuuletus parani. Samalla vinttiin saatiin lisää korkeutta, jos joskus haluamme laajentaa yläkertaan, Panu sanoo.

Tuvankin roikkunut sisäkatto on nykyään jämäkästi paikallaan. Suoristaminen vaati uuden seinän rakentamisen vintille, johon sisäkatto tuettiin. Suunnitelman laati perinnerakentamiseen perehtynyt rakennusmestari Timo Karhu, joka yhdessä arkkitehti Lauri Rissasen kanssa auttoi remontin rakennusteknisissä kysymyksissä. Arkkitehti myös piirsi laajennusosan pohjan uusiksi.

Uusi wc sijoitettiin märkätilojen yhteyteen. Modernit kaluste- ja materiaalivalinnat antavat tilaan graafisen ilmeen.
Sauna ja pesuhuone olivat molemmat paneloitu kauttaaltaan. Lattiassa oli muovimatto.
Täydellisesti remontoidun pesutilan väri- ja kuosipaletti pidettiin hillittynä. Laatat ovat ABL-laattojen.

Remonttia tehtiin ajatuksella. Materiaalit haluttiin pitää hengittävinä, ja modernit muutokset yritettiin häivyttää silmistä. Hienoja ikkunalautoja katsellessa ei heti tule mieleen energiatehokkuus.

– Smyygit ja ikkunalaudat tehtiin remontissa samalla, kun ikkunoita siirrettiin ulospäin. Ne ovat paremman lämpöeristyksen mukana tullut bonus, Mari kertoo.

Eristystä parannettiin ulkoseinissä hirren molemmin puolin. Ulkopuolelle hirren pintaan asennettiin rimoitus, jonka välit täytettiin märkävillalla. Päälle naputeltiin tuulensuojalevyt ja tuuletusrimat ennen ulkovuorausta. Talon ulkonäköä ei haluttu muuttaa radikaalisti, joten kaikki ikkunat siirrettiin uuden seinävahvuuden verran eli kymmenen senttimetriä ulospäin.

– Jälkeenpäin olemme miettineet, olisivatko sisäpuolen lisäeritys, puukuitulevy ja tuulensuojapaperi riittäneet, Mari pohtii.

Alun perin Marin ja Panun tavoitteena oli päästä muuttamaan vuoden kuluttua talokaupoista. Remontti vei lopulta kolme vuotta, ja projektin loppusuora avautui vuonna 2013. Silloin viimeisetkin raskaat purku- ja rakennustyöt oli saatu valmiiksi, maalämpökaivo porattu sekä porakaivo ja vedenpuhdistusjärjestelmä asennettu.

Viimeisenä valmistui laajennusosa, joka oli purettu sisältä lattiavaluja myöten. Sauna ja pesuhuone jäivät vanhoille paikoillensa, mutta uusi wc rakennettiin entisen vaatehuoneen tilalle.

– Jälkikäteen ajateltuna projekti ei ollut pelkästään ankeaa puurtamista, vaan mukana oli myös paljon tekemisen iloa. Aina kun sai jotain valmiiksi, se palkitsi, Mari summaa.

1 kommentti