Meidän Talo

"Ensimmäiset kuusi vuotta elimme jatkuvan remontin keskellä” – Netta ja Janne kunnostivat entisen juna-aseman kodikseen

"Ensimmäiset kuusi vuotta elimme jatkuvan remontin keskellä” – Netta ja Janne kunnostivat entisen juna-aseman kodikseen
Akaalaiset Netta Tanhola ja Janne Valkama ihastuivat käytöstä poistettuun juna-asemaan, vaikka paikat olivat edellisten asukkaiden jäljiltä 80-luvun kuosissa. Rakennuksen historiasta muistuttaa esimerkiksi lippuluukku ruokailutilan seinässä.
Julkaistu: 27.1.2021
Juna-asemarakennus valmistui vuonna 1949. Liikennöinti asemalla lopetettiin vuonna 1983. Kodin ohi menee ruuhka-aikaan kaksi junaa tunnissa, muulloin harvemmin. ”Henkilöjunat ovat niin lyhyitä, ettei niitä melkein edes huomaa. Tavarajunat ovat pidempiä ja niistä kuuluu vähän ääntäkin. Mutta eivät ne häiritse. Niihin tottuu”, Netta sanoo.
Tien suunnasta taloa ei helposti tunnista entiseksi rautatieasemaksi. Suuri terassi aurinkolipalla ja jälkikäteen rakennettu kattolyhty naamioivat rakennuksen alkuperäisen käyttötarkoituksen piiloon. Yksiraiteinen rata talon takana jää sekin kauempaa helposti huomaamatta.
Takapihan puolella asiat ovat toisin. On helppo kuvitella, kuinka junanodottajat kymmeniä vuosia sitten astuivat ulos asemarakennuksen odotusaulasta ja harppoivat kivisiä portaita alas laiturille. Rata kulkee vain noin kymmenen metrin päässä talosta.
Nyt samaiset kiviportaat johtavat Netta Tanholan ja Janne Valkaman perheen kotiin. Odotusaula on muuttunut tilavaksi keittiöksi. Entisistä ajoista muistuttavat nurkassa seisova jykevä pönttöuuni ja lippuluukku keittiön ja ruokasalin – entisen lipputoimiston – välisessä seinässä.
Keittiössä Netalla on hyvin tilaa puuhailla lastensa Voiton ja Liljan kanssa. Tasot ovat vaneria, jota on käytetty materiaalina myös muualla kodissa.
Uusi keittiö rakennettiin juna-aseman vanhaan odotusaulaan, jonka edellinen asukas oli muuttanut kahdeksi makuuhuoneeksi. Väliseinä purettiin, ja nyt keittiöllä on kokoa 30 neliötä. Ruokapöytä on rakennettu vanerista saarekkeen jatkoksi.
Tältä tila näytti ennen remonttia.
Kun Netta ja Janne ensimmäisen kerran tulivat katsomaan Akaassa sijaitsevaa taloa kahdeksan vuotta sitten, heillä ei ollut aavistustakaan, että he ovat tulossa vanhalle rautatieasemalle. Asuntoilmoituksen kuvista asiaa ei voinut päätellä. Yllätys paljastui vasta paikan päällä.
– Huomasimme radan, ja lippuluukusta oli toinen puoli jätetty esiin. Kun ryhdyimme tutkimaan asiaa, selvisi, että tämä on sodan jälkeen 1940-luvulla rakennettu entinen asema, jolla henkilöjunaliikenne on loppunut 1980-luvulla, Netta kertoo.
Asema oli huutokaupattu 80-luvun lopulla, ja talon tuolloin ostanut perhe oli remontoinut sen asuinkäyttöön.
– Paikat olivat 80-luvun kuosissa: Lattioissa oli harmaata ja pyökkijäljitelmäkuvioista muovimattoa. Seinissä lastulevyt sekä puunväriset tai mintunvihreät puolipaneelit ja tapetit, Netta muistelee.
Netta ja Janne ihastuivat kotiin saman tien.
– Näimme heti potentiaalin: miten avaran ja valoisan tästä saisi. Myös paikka maaseudulla oli ihana, Netta toteaa.
Molemmat kävivät tuolloin töissä Tampereella, jonne ajomatkaa kertyy puolisen tuntia.
Netta ja Janne ovat tehneet kaikki remontit itse putki- ja sähkötöitä sekä märkätiloja lukuun ottamatta.
Keittiön tumma seinä on vanhaa, alkuperäistä Enso-pahvia. Pönttöuuni toimii, ja perhe käyttää sitä lämmitykseen. ”Sen jälkeen, kun asensimme ilmalämpöpumpun keittiöön, ei pönttöuunin lämmittäminen ole enää ollut pakollista”, Netta sanoo.
Netta suunnitteli kodin keittiön yhdessä puuseppä Tapio Nurmisen kanssa. Keittiön nurkassa on kirpputorilta ostettu vanha virastokaappi.
Remontti aloitettiin kiireesti, sillä Netta odotti viimeisillään parin esikoista.
Rakennus oli alun perin jaettu kahteen osaan. Toisessa päässä olivat olleet odotusaula ja lipputoimisto, toisessa päässä asemapäällikön perheen koti: keittiö ja pari huonetta.
Alkuperäisellä paikallaan ollut pieni keittiö oli ensimmäisenä Netan ja Jannen remonttilistalla jo ennen muuttoa. He vaihtoivat kaapit ja kodinkoneet sekä uusivat sähköt ja pinnat.
– Ajattelimme tuolloin, että keittiö jää siihen. Idea isosta keittiöstä syntyi myöhemmin, Netta kertoo.
Muuton jälkeen ja vauvan synnyttyä pariskunta alkoi remontoida kodin tiloja yksi kerrallaan.
– Janne aina nauraa, kun sanon monikossa, että me remontoimme. Kyllä se useimmiten on hän, joka tekee. Minä auttelen maalauksissa ja muissa pienemmissä hommissa, Netta sanoo.
Nettaa harmittaa, että edellinen omistaja oli hävittänyt aseman irtaimiston, kuten aseman nimikyltin ja odotusaulan penkit. Vanha lippuluukku on jäljellä muistuttamassa historiasta. Myös ikkunat ovat alkuperäiset.
Talon edellinen omistaja oli laatoittanut kaikki muurit. Netta ja Janne peittivät hyvin kiinnitetyt laatat saneerauslaastilla.
Yllätyksiäkin oli luvassa, mutta ne olivat onneksi kaikki iloisia. Muovimaton alta paljastui hyväkuntoinen lautalattia. Se vaati vain vähän kolojen kittausta ja uuden maalin pintaansa.
– Onneksi sille ei kukaan ollut ehtinyt tehdä mitään peruuttamatonta, Netta toteaa.
Puolipaneelien, tapettien ja lastulevyjen alta löytyivät siistit, raakalaudasta tehdyt väliseinät. Ne Netta halusi jättää osin näkyviin. Laudat saivat pintaansa maalin.
Osa seinistä levytettiin, ja niihin Netta valitsi värikkäitä tapetteja: Pihlgren ja Ritolan Kiurujen yötä ja William Morrisin kukkakuosia.
Kodin lattiat on maalattu jo kahteen kertaan. Viime kesänä Netta maalasi ruokailuhuoneen ja olohuoneen lattiat vaalealla harmaan sävyllä (Tikkurilan Betolux, G485). Keittiössä on vielä aiempi, tummempi harmaan sävy.
Siistit, raakalaudasta rakennetut väliseinät on maalattu. ”Tämä ei ole hirsitalo, mutta lautaseinät tuovat ilmettä”, Netta sanoo.
Luonnonmateriaalit ovat lähellä Netan sydäntä. Kodissa on esimerkiksi paljon Parolan rottingin kalusteita. Netta kaipaa kotiinsa jatkuvasti pientä muutosta, ja siksi sisustus muuttuu usein. Tuorein hankinta on uusi kulmasohva, johon mahtuu löhöilemään koko perhe.
Kodin sisustus on monimuotoinen ja kerroksellinen sekoitus vanhaa ja uutta.
Työhuoneen seinä on OSB-levyä, joka on kiinnitetty viimeistelynauloilla. Lopputuloksesta tuli Netan toiveiden mukaisesti ilmoitustaulumainen. Seinään on helppo kiinnittää tauluja nauloilla ja ruuveilla.
Lastenhuoneen paikalla oli aiemmin keittiö.
Lastenhuoneessa säilytettiin keittiön vanhan puuhella, jota käytetään tarvittaessa esimerkiksi pitkien sähkökatkojen aikana. Puusepän tekemiin kaappeihin on haettu mallia uuden keittiön virastokaapista.
Muutaman vuoden asumisen jälkeen Nettaa alkoi tympiä pieni, hämärä keittiö.
– Edellinen asukas oli rakentanut odotusaulan tilalle kaksi huonetta. Olisin aina mieluummin tullut aamiaiselle sinne aamuaurinkoon, Netta kertoo.
Hän alkoi pohtia, että odotusaulan huoneet purkamalla tilaan saisi suuren keittiön, jonka ikkunoista aurinko paistaisi melkein koko päivän.
– Janne vastusteli ja toppuutteli ajatusta pitkään, ennen kuin tajusi, että tästä tulisi hyvä, Netta sanoo.
Vanhat väliseinät ja edellisen asukkaan madaltama katto purettiin. Iloiset yllätykset jatkuivat, sillä katossa oli käyttökuntoinen, vanha panelointi.
Tilan perältä puhkaistiin väliovi varastohuoneeseen, johon saatiin kodinhoitohuone ja arkieteinen.
Keittiöstä Netta halusi ikuisen ja kestävän, ja siksi hän tilasi kalusteet puusepältä. Rahan säästämiseksi Netta maalasi kalusteet itse – osan tummanharmaiksi, osan vaaleammiksi – ja viimeisteli ne näyttävillä, ruskeilla nahkavetimillä.
Netta ja Janne pitävät vanerista materiaalina ja halusivat kokeilla yläkertaan vanerilattiaa. Janne toteutti lattian vanerilevyistä puuseppä Tapio Nurmisen vinkkien pohjalta. Vanerilevyihin jyrsittiin pontit, ja Janne yhdisti palat ohuilla rimoilla ja liimalla. Pinta on käsitelty Osmo Colorin puu- ja öljyvahalla.
Tältä kylpyhuone näytti ennen remonttia.
Edellinen omistaja oli verhoillut kylpyhuoneen vanhat peiliovet paneeleilla. Netta ja Janne irrottivat paneelit ja hioivat ovet kevyesti tarkoituksenaan maalata ne. Hiottu pinta oli niin hauskan näköinen, ettei sitä hennottukaan peittää maalilla. Amme on hankittu purkutavarakirppikseltä.
Vuosien varrella Netan sisustusmaku on muuttunut vähitellen simppelimmäksi ja minimalistisemmaksi. Ensin saivat lähteä kirkkaat tapetit. Netta maalasi seinät hillityillä sävyillä.
– Janne kauhisteli, että siinä menivät kalliit tapetit, Netta naurahtaa.
Seuraavaksi Netan silmät osuivat keittiöön. Viime kesänä hän maalasi tummanharmaat laatikot vaaleammalla sävyllä ja vaihtoi koko keittiöön lankavetimet.
– Olen ihminen, jolla pitäisi olla koko ajan jotain muutosta. Ensimmäiset kuusi vuotta elimme jatkuvasti jonkinlaisen remontin keskellä. Nyt kun remonttia ei ole ollut, on sellainen olo, että mitäs seuraavaksi. Pitää koittaa vähän toppuutella ja tehdä pieniä muutoksia kerrallaan, hän sanoo.
Nyt Netta ja Janne pohtivat, pitäisikö osa raakalautaseinistä levyttää umpeen, ja kannattaisiko olohuoneen ja ruokailutilan välinen seinä poistaa.
– Emme ole osanneet päättää, olisiko seinän purkaminen järkevää. Ja toisaalta ei kaikkea vanhaa viitsisi muuttaa oman mielen mukaan.
Kotinsa toimivuuteen Netta on tyytyväinen.
– Olemme päässeet niin hyvään lopputulokseen kuin tällaisessa vanhassa rakennuksessa on mahdollista. Eihän esimerkiksi kodinhoitohuone vastaa sitä, minkälainen se olisi uudessa talossa. Mutta uudessa talossa taas ei olisi näin isoa keittiötä. Vanhoissa taloissa on omanlaisensa tunnelma ja tietynlainen avaruus, joista pidän, Netta sanoo.

Netan ja Jannen talon pohjapiirrokset

1. kerroksen pohjapiirros. Talossa on yhteensä 300 neliötä, olohuone, keittiö, ruokailutila, 4 makuuhuonetta, työtila, 2 wc-kylpyhuonetta, sauna ja kodinhoitohuone.
2. kerros.
Lisää kuvia Netan ja Jannen kodista löytyy Instagramista: @voikukkapelto.
1 kommentti