Ajatus erillisestä kesähuoneesta ja -keittiöstä oli ollut Kempeleessä asuvan perheen suunnitelmissa omakotitalon rakentamisesta lähtien. Suunnittelua vauhdittivat muistot mukavista hetkistä sukupaikan kesäkeittiössä. Pihatalosta haluttiin tila, jossa voisi nauttia pihaelämästä varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn.

Pihatalo sijoitettiin tontin reunaan neljän metrin päähän naapurin autotallin seinästä. Rakennuspaikka on suojaisa ja siihen paistaa niin aamu- kuin ilta-aurinko. Kesähuoneen pohja raamittui 3 × 5 metrin kokoiseksi. Suorakaiteen muotoisen rakennuksen toiseen päätyyn mietittiin paikka pienelle kesäkeit­tiölle ja puuliedelle. Pääosa tilasta varattiin oleskelulle ja viihtymiselle ison ruokapöydän ääressä.

Pihatalolle oli haettu lupa omakotitalon rakennusluvan yhteydessä. 15-neliöisen rakennuksen maanrakennustyöt oli tehty samalla kertaa omakotitalon kanssa. Kun muu piha peitettiin mullalla, rakennuspaikka jätettiin soralle.

Rakentaminen aloitettiin perustusten ja lattian valamisella. Rakennuksen runko tehtiin rankarunkoisena. Kesähuoneen seinät ja katto eristettiin Finn­foamilla ja uretaanilla. Lattiaan asennettiin lattia­lämmityskaapelit. Palomääräysten vuoksi rakennuksen takaseinään piti asentaa kipsilevyt tuplana. Levyjen päälle naputeltiin rouheaa raakalautaa. Puulieden taustaksi asennettiin kivilevy, joka kaakeloitiin. Rakennuksen pulpettikatto pellitettiin. Viimeisessä vaiheessa kesätalon eteen nakuteltiin 30 neliötä terassia.

Pihatalo rakennettiin perheen omin voimin. Pikku paviljonki on tuonut reilusti neliöitään enemmän elämänlaatua ja asumismukavuutta koko perheelle. Vanhemmille kahvitteluhetki kesähuoneessa irrottaa tehokkaasti ajatukset työkiireistä. Lapset puolestaan ovat kutsuneet kavereitaan yökyläilemään.