Uusi kivitalo, idyllinen järvenrantatontti ja matkaa Helsinkiin vain 30 kilometriä. Kuulostaa aika lailla unelmien kodilta ja jopa utopistiselta löydöltä. Olemme Pohjois-Kirkkonummella Ulla ja Olli Kautosen kymmenen vuotta vanhan talon pihalla. Ilta-aurinko hellii helteisen päivän kääntyessä kohti iltaa.

– Päädyimme rakennuttamaan ja rakentamaan tätä paikkaa vajaa 15 vuotta sitten. Sen edellinen omistaja ei halunnut myydä tonttia kenelle tahansa, vaan jollekin mukavalle ihmiselle. Kävimme syömässä ja tutustuimme toisiimme ennen kuin omistaja antoi suostumuksensa, Ulla kertoo.

Järvenrantatontti oli umpeen metsittynyt. Nykyisen talon paikalla oli kalliota ja viisi huonokuntoista rakennusta, jotka eivät olleet enää pelastettavissa. Kaikki rakennukset saivat purkutuomion lukuun ottamatta 100-vuotiasta hirsistä pihasaunaa.

Aikoinaan alueella tai sen läheisyydessä on saattanut sijaita kartanotyyppinen rakennus. Huhun mukaan tila olisi ollut jonkun Romanovin sukuun kuuluneen omistuksessa. Saunan purkutöissä löytyi edellisen omistajan jäämistönä lasinegatiiveja 1920–1930-luvulta.

– Niissä on kuvattuna muun muassa pariskunta kahden vinttikoiran kanssa ison kartanon edustalla ja nuori nainen hatun huivit liehuen avoautossa. Kartanosta ei ollut tietoakaan, joten meidän täytyi rakentaa oma kartano, Ulla naurahtaa.

Kautosten oma kartanounelma oli moderni kivitalo, jonka suunnittelijaksi palkattiin arkkitehti Rami Ovaskainen.

Urakoitsija vastasi pääosin talon rakentamisesta, mutta Kautoset osallistuivat töihin ja tekivät paljon viimeistelytöitä itse. Vanha pihasauna purettiin ja siirrettiin rannan tuntumaan. Hirsinen rakennus kunnostettiin vanhoja rakennuksia kunnioittavalla tavalla. Nyt mustaksi sävytetyllä punamultamaalilla maalattu rakennus palvelee aittana. Sen viereen tehtiin uusi saunarakennus, jonka malli löytyi Salvoksen valikoimasta. Uusi sauna pystytettiin vuorokaudessa, mutta muut piharakennukset ja terassit Olli rakensi hiljakseen itse.

– Teimme rakennukset ensin ja asuimme täällä hetken ennen kuin ryhdyimme tekemään pihaa. Näin näimme, miten valo, elämä ja kulku asettuivat. Vasta tämän jälkeen aloitimme pihan rakentamisen, Ulla kertaa.

Talon paikalta louhittiin kalliota, joten rakennusmateriaalia tukimuurien ja istutusaltaiden tekoon sekä kulkureittien kiveämiseen löytyi tontilta. Kivet otettiin sivuun jo rakennusvaiheessa, ja niiden paikalleen asettelemisessa oli myöhemmin apuna taitava paikallinen kaivinkonekuski sekä perhe.

Rannassa oli rämettynyt oja, joka luvan saamisen jälkeen kaivettiin auki venevalkamaksi ja reunustettiin tontilta louhituilla kivillä.

– Piirsin tontin asemapiirroksen läpi voipaperille pihan muodot ja suunnittelin niiden pohjalta kivipengerryksiä ja kulkureittejä. Kaivinkoneen avulla saimme mullat paikoilleen, ja samalla siirsimme vanhoja koristepensaita uusille paikoilleen.

Kivi ja puu ovat tärkeät materiaalit pihan rakenteissa. Aitoina materiaaleina ne istuvat hyvin myös luonnonläheiseen järvimaisemaan. Sopiva kasvillisuus viimeistelee kokonaisuuden.

Iso piha vaatii paljon kasveja ja suuret mittasuhteet. Varsinaisen istutussuunnitelman suhteen Ulla kaipasi apua ja otti yhteyttä pihasuunnittelijaan.

Vanhat kasvit toivat pihaan heti vehreyttä, mutta kookkaiden kivipengerrysten suuret istutusaltaat kaipasivat reilusti kasveja. Ulla etsi netistä ja Pinterestistä mieleisiä kasveja, tunnelmia ja näkymiä inspiraatioksi, jotta pihasuunnittelijan kanssa löydettäisiin helposti yhteiset ajatukset kasvillisuudesta.

– Yksi ihailemani visio oli välimerellinen näkymä, jossa oliivipuun alla oli heinämättäitä. Oliivia ei meillä voi istuttaa ulos avomaalle, mutta pihasuunnittelijan kanssa ideoimme näyn terassin laidalle siirretyn valkokukkaisen vanhan syreenin alle, joka muotoonleikattiin runkopuuksi.

Välimerellinen tunnelma jatkuu tähkälaventelien, timjamien ja katajien alueena. Havukasvit, kuten laakakatajat, kääpiökatajat ja kääpiövuorimännyt, tuovat helppohoitoisuutta pihaan.

Pienten perennojen sijaan valtaosa suurista istutusalueista istutettiin koristepensaiden ja muutamien puiden avulla. Puut sijoitettiin istutussuunnitelmassa siten, että ne eivät kasvaessaan peitä talon olohuoneesta katsottuna kaunista järvinäkymää.

Kasvisuunnitelmissa huomioitiin kukintaa keväästä syksyyn. Pääkaupunkiseudun tuntumassa vietetään talvia toisinaan myös lumettomissa merkeissä, jolloin havukasvien merkitys korostuu.

Runsain kukinta on talon yhteydessä olevan terassin laidalla.

– Rakastan pioneja. Lapsuudenkodissa kasvoi komeat pionit, jotka olivat äitini ylpeyden aihe.

Ulla ja Olli halusivat säästää kaikki vanhat kasvit, jotka oli mahdollista hyödyntää uudella pihalla. Ylikasvaneelta pihalta saatiinkin pelastettua puisto- ja pihasyreenit. Vaahtera ja vanha kataja heräsivät uudelleen eloon, kun ne saivat lisää elintilaa. Komea juhannusruusu on peräisin Ullan mummon pihalta.

Rantasaunalla maisema muuttuu seesteisemmäksi. Terassilla voi olla melkein kuin mökkitunnelmissa. Rantaa ei ruopattu, mutta siihen tehtiin maisemaan sopiva hiekkaranta. Talvella jään päälle laitettiin kangas ja sen päälle ajettiin runsaasti hiekkaa. Jäiden sulettua hiekkaranta asettui paikalleen. Keväällä rantaan tuotiin vielä lisää hiekkaa viimeistelytöihin.

Hiekkarantaa ja nurmea rajaavat puretun rakennuksen hirret, jotka pätkittiin eri mittaisiksi. Ulla hiillosti hirret kaasupolttimella mustiksi ja sääoloja kestäviksi.

Laiturille johtavan kansilaudoitetun puukäytävän toisella puolella on metsän varvikkoa eli kunttaa. Rannan tuntumaan istutettiin myös katajia, kääpiövuorimäntyjä ja pensasmustikkaa, jolloin näkymät ovat rauhallisen seesteiset. Istutukset tehtiin yhdessä pihasuunnittelijan kanssa, jolloin kasvit tulivat tutuiksi. Pihasuunnittelija myös perehdytti kasvillisuuden pariin, jotta hoitaminen sujuu helposti.

– Tuntuu hyvältä, kun saimme projektin valmiiksi ja voimme nauttia työn tuloksista. Olihan tämä iso urakka. Taidamme olla projekti-ihmisiä ja nautimme tekemisestä, Ulla summaa.