Avotakka

Koti kuin myrskyn merkki! Uusiksi rakennetussa rintamamiestalossa viehättävät vahvat ukkostaivaan ja saven sävyt


Yksi susitaulu voi olla värikartta loppuelämän kodeille. Kun Virpi Larmila rakensi uusiksi rintamamiestalon lapsuusmaisemissaan Kuopiossa, olivat tunnelmallisen pesän sävyt selvät.
Kuvat Hanne Manelius

Tummanpuhuva kuin myrskypilvi, tuon talon sen täytyy olla. Sinertävän harmaa on vastassa myös eteisessä ja näkymässä olohuoneeseen.

Storm and clay, myrsky ja savi. Se on toimittaja Virpi Larmilan suositun Instagram-tilin nimi ja kiteyttää hyvin sen mystisen hämyisän tunnelman ja muhevan maanläheiset sävyt, jotka toistuvat yhtä johdonmukaisina hänen Insta-kuvavirrassaan kuin talossaan Kuopion Itkonniemellä.

Kun koti näyttää sometodellisuudessa jatkumolta kuvankauniita asetelmia ja tunnelmapaloja, millainen se on oikeasti?

– Moni Instagram-tykkääjäni varmaan voisi kuvitella, että asumme kuin lavasteissa, mutta ei meistä tunnu siltä. Meille tämä on turvallinen pesä, jossa jokaisella on mielipaikkansa, Virpi sanoo.

Hän toivoo, että lapset, nelivuotias Aamos ja kaksivuotias Eliot, muistavat aikuisenakin lapsuudenkodin pesätunnelman, ukin nojatuolit ja äidin aamupalallakin sytyttämät kynttilät. Sen, että kotona oli hyvä hygge.

– Aamos joskus sytyttää koristevalon ja sanoo: äiti, minä laitoin meille tunnelmaa. Koti on elämäntyyli, jota koko perhe luo ja arvostaa.

Larmilat rakensivat purkukuntoisen rintamamiestalon uusiksi mutta halusivat säilyttää hormia kiertävän pohjaratkaisun. Siinä on poikien hyvä ajaa leikkimopoilla. Pöytäliinana toimii lapsiperheessä mainiosti likaa hylkivä muovipintainen pimennysverho. Tuolit ovat kirpputorilta.
”On nerokasta kuvata täysikuuta ilman kuuta”, Virpi sanoo. Vladimir Ribatchokin susimaalaus on määrännyt hänen kotiensa sävyjä jo vuodesta 2002.

Rajatuista Instagram-kuvista näkee vain siivuja kodista. Niistä ei välttämättä arvaa, että kyseessä on melko kompakti sadan neliön rintamamiestalo, jossa on lisäksi rakennettu 30 neliön parvi.

Sinertävän harmaan väriskaalan Virpi sanoo poimineensa olohuoneesta näkyvästä järvenrantahorisontista. Se on hänen sielunmaisemansa. Ympäröivillä rantakallioilla ja metsissä hän leikki lapsena Neiti Etsivää ja istui iltaa kavereiden kanssa.

Virpiä ovat aina kiehtoneet kalastajamökit. Ukin saaressa Suvasvedellä hän vietti lapsuudenkesiään, elellen ”saaristolaiselämää sisämaassa”. Hänen arkkitehti-isällään on nykyään ammattikalastajan luvat. Kun Virpi osti miehensä Roopen kanssa nykyisen kotinsa purkukuntoisena, siinä oli asunut kalastaja kuolemaansa asti. Pihalla oli iso tervattu puuvene. Rannikon kalastajamökkien perinteisistä tummista sävyistä ja ympäröivästä Kallavesi-miljööstä tuli idea oman talon sävyihin. New Orleans -henkinen vintage tuntuu Virpistä kotoisalta, samoin Hollannin ja Saksan riisutut, rustiikit Stoer wonen- ja Stoer sober -tyylit.

Niinpä hänenkin kotonaan on raskaita, pelkistettyjä puu- ja saviesineitä. Verhoiksi hän ripustaa ”mitä ihmeellisempiä riepuja”, pellavaisia ja verkkomaisia kankaita.

– Olen tekstiilikapinallinen! Mottonani on: luovuutta tekstiileihin, sanoo nainen, joka käyttää täyspellavasta virkattuja liinoja servietteinä.

Virpi, Aamos, Roope ja Eliot Larmilalla on paljon yhteisiä hygge-hetkiä. Veikko latkii lattea.
Ukin vanhat Askon tuolit ovat 40–50-luvun taitteesta ja alkujaan hernekeitonvihreät. Virpi hyödyntää metsän oksia käsitöissään.

Oikeastaan Virpin mieltymys myrskyiseen, saviseen väripalettiin juontuu jo aikuisuuden kynnykseltä.

Keittiössä, pesualtaan yläpuolella, on suuri maalaus, jossa susi ulvoo kuunvalossa. Siinä on Virpin sävyt.

– Mihin tahansa sen laittaakaan, niin näyttää hyvältä.

Rakkaaksi käyneen taulun hän osti jo 16 vuotta sitten, kun oli kesätoimittajana tekemässä juttua taidenäyttelystä. Ukrainalaistaiteilija Vladimir Ribatchokin teos sykähdytti heti mutta oli hinnaltaan opiskelijan ulottumattomissa. Ostos lopulta onnistui monenkymmenen vuoden osamaksulla. Siitä lähtien susiteos on määrännyt hänen kotiensa sävyt.

– Enkä usko, että ne tulevat tästä paljoa muuttumaan.

Todellisuudessa koti on valoisampi kuin Instagram-kuvissa. Hyvä luonnonvalo saa otokset onnistumaan, mutta Virpi joutuu usein säätämään kuviin hämäryyttä. Kuvankäsittelyyn hän on kokeilemalla löytänyt oman tavaramerkkinsä.

Kuvista tuttu luonteva, boheemi tyylikkyys on läsnä. Kodissa on paljon kekseliäitä ideoita. Virpi on tehnyt kirjahyllystä leikkitakan, samoin vessan allaskaapin. Monet esineet ovat jokasunnuntaisilta kirpputorikierroksilta.

– Olen sisustajana täysin vaistonvarainen.

Hän ei halua tavaroita vain siksi, että ne ovat designia, ja välttää esineitä, joita näkyy kaikissa blogeissa.

– Minusta minulla ei ole huono maku, vaikka en omista designia.

Lapsena hän rakasti Pelle Hermanni -ohjelmaa ja odotti jaksoja, joissa näkyi tämän asuntovaunu. Siitä asti Virpi on tehnyt tuota pellen asuntovaunua, rakentanut omaa pesää.

Äitiysvapaalla hän kaipasi puuhaa lasten päiväuniajaksi ja alkoi kuvata uutta kotiaan. Hän käyttää Instagram-harrastukseensa pari päivää viikossa.

Parven makuuhuone on tarkoituksella vaalean kesäinen, jos alakerran tumma syksy alkaa käydä päälle. Sinapinkeltaisen viltin on tehnyt Englannissa asuva ystävä.
Virpi haaveilee ranskalaisesta komuutista. Putkimies epäröi asentaa allaskaapiksi vanhan kirjahyllyn alaosan, mutta Virpi piti päänsä. Pesualtaan hän sai ilmaiseksi nettipalstalta. Peilin kautta kurkistaa Minna Canth.

Virpin sommitelmat näyttävät somessa harkitun asetelmallisilta, mutta hän sanoo, ettei tee niitä varta vasten. Päinvastoin hän on huomannut, jos alkaa nyhrätä liikaa, homma menee väkinäiseksi.

Virpi harkitsee lähtevänsä opiskelemaan valokuvausta. Roope puolestaan on jättänyt puusepän työt ja opiskelee virtuaalitodellisuuden suunnittelua Helsingissä kolme päivää viikossa.

Tokihan Instagram-kuvista rajataan ulos arkitodellisuus: lasten legot, koiran oksennukset, kodinhoitohuoneen kaaos ja keskeneräinen kellari, johon Roope rakentaa saunaa, viinitupaa ja baaria, ja rankatkin vastoinkäymiset. Virpi haluaa keskittyä hyvään.

Onnellisia hetkiä on paljon. Virpi leipoo lastensa kanssa usein. Tänään tarjolla on hänen kehittelemiään misupaloja eli suklaakuivakakkua, joka valellaan kahvilla ja kruunataan turkkilaisella jogurtilla. Jopa lelujen raivaamisesta Virpi on onnistunut luomaan kivan pelin, jossa lapset keräävät pisteitä.

Sunnuntai-illan perinteeksi on muodostunut perheleffan katsominen yhdessä. Virpi on hurahtanut Autot-elokuviin. Koko perhe Veikko-koira mukaan lukien linnoittautuu iltapalan kanssa sohvalle ja nostaa jalat tuoleille.

– Nautin myös rauhasta. Olen harvoin yksin, mutta yksi suosikkihetkistäni on, kun saan istua hiljaa ja kuunnella talon ääniä. Olen aina rakastanut niitä. Ja sumua. Sitä on ihana tuijotella Veikon kanssa.

Kirjahyllystä tehty leikkitakka menee täydestä englantilaistenkin silmissä. Olohuoneen seinien väri on Tikkurilan Tyrsky. Sohvia suojaavat Nyblom Kollen pellavaiset pussilakanat. Iso valaisin on AY Illuminate.
Arkkitehdin tytär Virpi piirsi talon itse alkuperäispiirustusten pohjalta, isän puuttumisyrityksistä huolimatta. Tummanharmaa toistuu julkisivussakin.
Julkaistu: 27.12.2018