
Ulla Suonio rakastaa värejä ja niiden yhdistelemistä. Hän arvostaa myös vanhoja huonekaluja, varsinkin jos ne ovat omasta suvusta. Turun Pitkämäessä sijaitsevan 1920-luvun omakotitalon remontointi on ollut aikaavievä urakka, mutta lopputulos palkitsee. Kekseliäisyys on ratkaissut monta pulmaa.
”Turku oli uusi ja tuntematon, kun muutimme tänne liki neljä vuotta sitten Helsingistä. Risto sai työtarjouksen, johon piti tarttua. Panimme elämän uusiksi. Minulla oli täällä ennestään vain pari opiskelukaveria. Jouduin luopumaan luokanopettajan virastani, mutta onneksi sain kuvataideopettajan paikan täältä.
Ennen kuin muutto Turkuun tuli ajankohtaiseksi, olimme viittä vaille valmiit lähtemään Johannesburgiin. Ristolla oli siellä tutkijan töitä tiedossa, ja viisumipaperitkin oli jo haettu. Lähtö peruuntui, koska Etelä-Afrikassa ei saatu rahoitusta kuntoon.
Lempivärini on helppo arvata, kun katselee kotiamme. Ne ovat violetti, petroli ja kirkkaanpunainen.
Jätimme sitten kaiken tutun Turun takia. Uutta olivat työt, harrastukset, naapurisuhteet, ystävät, työkaverit, reitit, kaupat, asuinympäristö ja asumismuoto. Ja koti.
Vaikka muutto hirvitti, olemme sopeutuneet tosi hyvin. Aatos, 8, on osoittautunut murremestariksi ja puhuu jo Turun murretta kuin syntyperäinen turkulainen. Alle vuoden ikäinen Jalo on syntynyt uudessa kodissamme.
Helsingissä etsimme pitkään vanhaa taloa remontoitavaksi. Kaikki talot, joista kiinnostuimme, oli päätetty purkaa uusien tieltä.
Turussa tilanne oli toinen. Pääsimme melko pian toteuttamaan unelmaamme. Sitä ennen Risto joutui kuitenkin asumaan viikkoja Turussa Bore-laivahostelissa ja kuukauden kerrostalossa. Lopulta muutimme kaikki saman katon alle.
Kun hieroimme talokauppoja, minä taisin ostaa pihan omenapuut ja Risto autotallin. Kumpikin olimme yhtä ihastuneita. Olemme tehneet kaikki pinnat uusiksi ja muokanneet hieman yläkerran pohjaa, jotta saimme riittävästi makuuhuoneita.
Aloitimme yläkerrasta ja etenimme pikkuhiljaa alas. Nyt ylhäällä on kolme makuuhuonetta, vierashuone, vaatehuone ja aula. Alakerrassa ovat olohuone, keittiö ja ruokailutila.
Siirsimme yläkerrassa seiniä, jotta saimme sinne kolme makuuhuonetta ja vierashuoneen.
En halua sisustaa kotiamme museoksi, vaikka talo on 1920-luvulta. Ajan kerrokset saavat näkyä. Lempivärini on helppo arvata, kun katselee kotiamme. Ne ovat violetti, petroli ja kirkkaanpunainen. Aatos lisäisi listaan omat suosikkinsa pinkin ja keltaisen. Niitäkin täällä pilkahtelee.
Ruskea on oikeastaan ainoa väri, josta en pidä lainkaan. Sitä tässä talossa oli suosittu aikaisemmin, mutta nyt se on kuorittu pois. Yli kolmen vuoden remontti alkaa vihdoin valmistua. Enää pitää tehdä joitakin pikkujuttuja.”
Ota käyttöön Ullan tapetti-ideat!
Hyödynnä jämät
Ruokailuhuoneen seinällä on kollaasi vetolaatikoista, joiden pohjat olen tapetoinut. Ystävät ja sukulaiset ovat lahjoittanet tapetinjämiään. Laatikoissa on nättejä esineitä.
Yhdistä kuosin kaksi väriä
Saman huoneen kaksi seinää on tapetoitu samalla mutta erivärisellä tapetilla. Keltainen ja oranssi tapetti tuovat tilaan pilkettä ja hyvää mieltä.
Väri tuo jännitettä
Tylsä mäntyportaikko virkistyi, kun maalasin askelmat petrolin sävyisiksi ja tapetoin askelmien välit parilla eri kuosilla.
Tapetti on taulu
Makuuhuoneen seinälle ripustin vapaamuotoisen rykelmän pahvipyörylöitä, jotka olin päällystänyt tapeteilla. Edullista ja näyttävää!
Nauha virkistää aina
Viirinauha syntyy nopeasti. Leikkaan viirit vaihteeksi pyöreäkärkisiksi.
Katso lisää kuvia Ullan Instagram-sivuilta: @villamanuella
Juttua muokattu 10.9.2019: Korjattu kaupunginosan nimi leipätekstissä Pitkäniemestä Pitkämäeksi.