Ulkoporeallas tuo ripauksen ylellisyyttä omalle pihalle – lue vinkit valintaan ja huoltoon

Ulkoporeallas on kesät talvet aina käyttövalmis. Kun valitsee mallin, joka on mahdollisimman järeästi eristetty ja varustettu lämpökannella, minimoi lämmönhukkaa talvioloissakin.

Millaisia summia ulkoporealtaan sähkönkulutukseen sitten menee? Nyrkkisääntönä pidetään, että hyvin eristetty ulkoporeallas kuluttaa sähköä melko ahkerassa kotikäytössä keskimäärin eurolla tai puolellatoista päivässä. Näin ollen keskikokoinen, hyvin eristetty ja jatkuvasti lämpimänä pidettävä ulkoporeallas kuluttaa sähköä noin 300–500 euron arvosta vuodessa.

Sähkönkulutukseen vaikuttaa esimerkiksi altaan laatu ja koko, käyttöaste, talven kylmyys ja veden lämpötila. Erityisen tärkeää on altaan ja kannen hyvä eristys: kun se on priimaa, sähkökulu voi jäädä reippaasti alle euroon päivässä.

Useimmat ulkoporealtaat toimivat sekä yksi- että kolmevaihesähköllä. Jos sulaketauluun on kytkettävissä 3 × 16A sulakkeet, kolmen vaiheen eli 400 voltin jännitteen käyttäminen on suositeltavaa. ”Voimavirralla” allas jaksaa käyttää lämmitintä samaan aikaan, kun pumput ovat päällä. Altaan sähköasennuksen saa tehdä vain valtuutettu asentaja.

Kun altaan kuivapainoon lisätään täysi vesimäärä ja altaan täydeltä kylpijöitä, pienehköstäkin altaasta tulee äkkiä 1 500 kiloa painava möhkäle. Siksi perustuksen pitää olla todella tukeva ja se pitää pohjustaa routarajan alapuolelle. Kunnon sorapeti tai raudoitettu betonilaatta on hyvä alusta.

Alustan päälle on hyvä asentaa vielä 30–50-millinen eristelevy. Altaan runko lasketaan suoraan eristeen päälle. Porealtaan voi myös upottaa terassiin, mutta pohjatöistä ei silloinkaan voi tinkiä.

Porealtaan suuttimien määrä ei kerro kaikkea vesihieronnan tehosta. Tärkeämpää on suuttimien toimintaperiaate ja laatu. Hyvin suunnitellussa ulkoporealtaassa kaikille suuttimille löytyy perusteltu käyttötarkoitus. Pyörivä suutin on miellyttävämpi ja monipuolisempi kuin perinteinen suora hierontasuutin. Pyörivän suuttimen teho on kuitenkin yleensä suoraa pienempi. Paras hierontakokemus syntyy oikeanlaisella yhdistelmällä erilaisia suuttimia.

Ulkoporeammeeseen mennään aina suihkun kautta ihan kuten uimahallissakin. Suositus on välttää suihkusaippuaa, jotta allasveteen ei kulkeutuisi pesuaineita vaahtoamaan. Peseytymisestä huolimatta mitä enemmän ulkoporeammetta käytetään, sitä enemmän veteen tulee kylpijöistä bakteereita ja epäpuhtauksia. Suodattimen ohella vettä pitävät puhtaana erilaiset kemikaalit.

Poreammeen veden hoito on kerran viikossa toistuva rutiini, joka vie vain muutaman minuutin. Se alkaa kastamalla allasveteen testiliuskan, jonka avulla tarkkailussa on kolme asiaa: pH, alkaalisuus ja tärkeimpänä kloori. Isompaa huoltoa tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa.

Kloori on yleisin altaiden desinfiointiaine, halpa ja tehokas. Raeklooria lisätään veteen kaksi kertaa viikossa noin puoli ruokalusikallista tuhatta vesilitraa kohden. Porealtaan vesi tehopuhdistetaan eli ”shokkikloorataan”, kun allas otetaan käyttöön ja aina vedenvaihdon yhteydessä. Sen jälkeen eristekansi jätetään auki ja altaan pumput pannaan päälle noin 15 minuutin ajaksi. Näin kloorihöyryt pääsevät poistumaan.

Veden pH-arvo tarkistetaan ennen kloorin lisäämistä. Jos vesi on liian emäksistä (pH yli 7,6), kloorin teho heikentyy ja altaan vesi muuttuu sameaksi. Jos vesi on liian hapanta (pH alle 7,0), altaan tekniikka voi vahingoittua.

Jos pH tai alkalisuus eivät ole suositusarvoissa, veteen annostellaan niitä säätäviä aineita. Sitten lisätään joka kerta hoitoaine ja klooritabletti. Klooria voi olla tarpeen lisätä myös viikon varrella käytön mukaan. Mitä ihanteellisemmissa arvoissa alkalisuus pysyy, sitä vähemmän pH heilahtelee. Jos se ei ole kunnossa, pH:ta on vaikea hallita. Veden limoittuminen tai kalkin kertyminen kielii epätasapainosta. Jos vesi pääsee huonoon kuntoon, sitä on ainakaan aloittelijan vaikea saada hyväksi ja vesi pitää vaihtaa.

Tarvittaessa ulkoporeallas pärjää ainakin parin viikon reissun ajan itsekseenkin. Tuossa ajassa veden tasapaino ei ehdi rajusti heitellä. Lähtiessä on kuitenkin hyvä lisätä ylimääräinen klooritabletti. Jos vesi näyttää palatessa samealta, asia korjaantuu Ultra Shock -tehohoitoaineella. On myös saatavilla annostelija, johon mahtuu seitsemän klooritablettia. Sen turvin voi olla poissa pidempäänkin.

Suodatinta on hyvä putsata omalla pesuaineellaan ja hoitokammalla kerran pari kuussa. Pesutarpeeseen vaikuttaa veden laatu. Suodatin suositellaan vaihtamaan kokonaan uuteen puolen vuoden välein.

Otsonaattori tukee altaan puhdistumista kemikaalien rinnalla, mutta ei poista hoitoaineiden käyttötarvetta. Laitteen vaikutus on hyvin lyhytaikainen ja rajoittuu veden puhdistuskiertoon. UV-puhdistus on päästötön vaihtoehto. Siinä altaan vesi kiertää voimakkaan ultraviolettilampun ohi, ja vedessä olevat bakteerit tuhoutuvat lähes täydellisesti.

Ulkoporealtaan vesi tarvitsee vaihtaa 2–4 kertaa vuodessa, jos desinfiointiaineita käytetään ohjeiden mukaan. Vaihdon tarpeen näkee siitä, että vesi sameutuu hoidosta huolimatta.

Desinfioitu vesi ei sovellu puutarhan kasteluun. Kun vaihdat altaan veden, johda vanha vesi talon viemäriin, josta se päätyy vedenpuhdistuslaitokselle. Tiivistetyt kloorituotteet pitää sen sijaan toimittaa kierrätysasemalle vaarallisena jätteenä.