Tammiparketti, ehdottomasti. Kolmisauvainen, eikä mitään kikkailua. Näin totesimme yhteen ääneen mieheni kanssa, kun valitsimme hiljattain kotiimme parkettia.

Tavoitteena oli tehdä mahdollisimman ajaton valinta, joka näyttäisi hyvältä yli 20 vuoden kuluttua. Olimme tiukkoina, sillä parkettihistoriamme on ollut, no, poukkoileva.

Kun lähes parikymmentä vuotta sitten rakensimme taloamme, muodissa olivat tummat, eksoottisista puulajeista valmistetut parketit kuten merbau ja wenge. Olimme vuosia selanneet sisustuskuvia ja hakeneet ideoita uuteen taloon, ja silmä oli samalla tottunut tietynlaiseen kuvastoon. Meille talonrakentajille tummat lattiat eivät näyttäytyneet muotioikkuna, vaan pidimme tummanpunertavaa puuta ajattomana vaihtoehtona. Kuka nyt siihen kyllästyisi?

Seuraavan kerran jouduimme tutkimaan parkettimakuamme, kun kodissamme tapahtui pieni vesivahinko. Reilut kymmenen vuotta vilkasta lapsiperhe-elämää kompaktissa kodissa tummien parkettien kanssa oli saanut meidät vakuuttumaan siitä, että ”vaalea avartaa tilaa”. Vaaleat lattiat olivat sitä paitsi tulleet muotiin tummien jälkeen. Niinpä lattioille asennettiin hyvin vaaleaksi sävytetty saarniparketti. Seuraavaksi opimme, miten pöly muuttaa väriään: tummalla lattialla lentelevät vaaleat pölypallot, vaalealla tummat. Määrä on vakio.

Kun nyt katselen kauniiksi hiottua tammiparkettia, en voi uskoa, että kyllästyisimme siihen. Parketti on niin tavallinen. Ja varmaa on, että seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen meillä ei tehdä lattiaremonttia, olivatpa trendit mitkä hyvänsä.