Suomalaisten kesämökkejä kuulee toisinaan pilkattavan tyylittömiksi sekasotkuiksi. Niiden sisustus koostuu kaupunkikodeista hylätyistä, eri vuosikymmenillä kukoistuskautensa viettäneistä eriparisista kalusteista ja pikkusälästä. Mitä kotona ei ole tarvittu, se on viety mökille. Tyylistä viis.

Mökkisisustamisen uutena ohjenuorana on, että mökille tuodaan vain varta vasten sinne hankittuja tavaroita. Nyt naulakossa ei roiku ukin vanha Hankkija-lippis vaan sisustusliikkeestä ostettu olkihattu.

Miten tylsää! Mielestäni se, että vanhat huonekalut, tavarat ja vaatteet saavat lomakodissa toisen elämän, tekee mökkisisustamisesta mielenkiintoisempaa ja merkityksellisempää. Tyylille on sitä paitsi jopa oma terminsä: family curated collection. Helsingin Sanomien mukaan käsitteen on luonut Hongkongista kotoisin oleva sisustus­arkkitehti Wing Yin Ng, joka on tehnyt pro gradu -työn suomalaisten mökkityylistä. Mökkien omalaatuinen sisus­tus muotoutuu ajan kanssa, kun jokainen vie mökille tava­roita, joista yksinkertaisesti ei voi luopua.

Niin samaistuttavaa! Mökillemme ovat päässeet niin lasteni kouluaikaiset puutyöt, isoäidiltä teini-ikäisenä saamani keramiikkamukit, lapsuudenkotini peruja olevat tuolit kuin mittava Aku Ankka -kokoelma. Minne muualle ne vietäisiin?

Viimeksi toteutin tätä tyyliä, kun roudasin mökille varastomme perukoille unohtuneet 70-luvun lastenkalusteet. Ruskeaa, parivuotiaalle sopivaa vaneripöytää ja tuolia ovat käyttäneet minun lisäkseni serkkuni ja kolme lastani. Aika selvää, että nuo mööpelit kuuluvat perheemme kokoelmaan, joka kasvaa vuosi vuodelta.