Juttu on julkaistu Meidän Mökissä 9/2021.
Tavallinen tarina: mökin toinen tai molemmat omistajat ovat huonossa kunnossa tai kuolleet pois, ja mökillä ei enää käydä. Kesäpaikka jää yksin vaille käyttöä vuosiksi, ehkä jopa 20 vuodeksi. Mitä huonokuntoisempi mökki on, sitä todennäköisemmin se hylätään.
Miten isosta ilmiöstä on kyse? Selviä tilastoja asiasta ei ole, mutta Vapaa-ajan asukkaiden liiton puheenjohtajalla Tapio Tervolla on näköalapaikalta näkemys:
– Arvioni mukaan 7–8 prosenttia Suomen mökeistä on tyhjillään, eli puhutaan 30 000–40 000 mökistä. Osa niistä on myynnissä, Tervo sanoo.
Usein kesäpaikkoihin liittyy niin vahva tunneside, ettei niistä hennota luopua, vaikkei itse enää pystyisi käymään mökillä saati pitämään siitä huolta. Voi tuntua vaikealta antaa mökkiä toisten käyttöön tai antaa muiden päättää piha- ja sisustusratkaisuista. Silloin mökki jää helposti yksin rapistumaan.
– Parempi olisi hyvissä ajoin myydä mökki tai antaa se lasten ja lastenlasten käyttöön. Se olisi fiksua myös perintöverotuksen kannalta.
Mökkiläisten keski-ikä on nyt noin 60 vuotta, ja kymmenisen prosenttia mökinomistajista on vähintään 80-vuotiaita. Suurista ikäluokista iso osa on kymmenen vuoden päästä siinä kunnossa, että jo haravointi voi ottaa liikaa voimille.
Maaseutu autioituu yhä vain, ja pienissä maaseutukunnissa kolmasosa rakennuksista saattaa olla asumattomia, Tervo sanoo.
– Tämä maa on täynnä pieniä maatiloja ja mummonmökkejä, joista osa on pysyvästi tyhjillään ja osaa käytetään muutaman kerran vuodessa kesämökkinä.
Taustalla vaikuttaa 50-luvulta alkanut muuttoliike: maalaiskylistä muutetaan kirkonkyliin, ympäryskunnista keskuskuntiin ja lisäksi Lapista, Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta lähdetään töiden perässä etelään. Pandemia tosin käynnisti paluumuuttobuumin, joka näkyy esimerkiksi aiemmin muuttotappioisissa Heinolassa, Hangossa ja Puumalassa.
Uuden mökkibuumin myötä kysyntä on ollut niin kova, että Tervo on nähnyt kaupattavan jopa mökkejä, joita ei selvästikään ole käytetty 10–20 vuoteen.
Mökki jää tyypillisesti vajaakäytölle tai tyhjilleen, jos perikunta ei ole kiinnostunut siitä tai ei saa sovittua yhteisomistuksesta, kunnostustöistä ja kustannusten jakamisesta.
– Ei ole olemassa kiinteistöä, jota ei pitäisi koko ajan huoltaa. Mutta vaikka kattoremontti voi maksaa kymppitonnin.
Joissakin tapauksissa omistusjärjestelyt ovat epäselvät, jolloin mökkiä ei voida myydä eikä sen kohtaloa saada ratkaistua.
– Jos mökkiä ei hoideta, lämmitetä ja kunnosteta, se jää nököttämään huonokuntoisena. Viidessä vuodessa haapa kasvaa jo savupiipusta. Hoitamaton kiinteistö menee muutamassa vuodessa purkukuntoon. Sen jälkeen sitä ei kukaan halua kontolleen, Tervo varoittaa.
Kriittisin on katto: ei tarvita kuin yksi oksan puhkoma reikä, josta vesi pääsee sisään. Parissa vuodessa laho ja home pilaavat mökin. Joskus mökki on kannattavampaa purkaa kuin kunnostaa. Purkaminenkin maksaa tuhansia, jopa yli kymppitonnin. Jos paikka ei kiinnosta, mökki usein vain jää luhistumaan, mikä on turvallisuusriski.
Jokainen menetetty mökki on pois kansallisesta varallisuudestamme ja rakennuskannastamme, Tapio Tervo harmittelee. Jos mökille ei ole käyttöä mutta ei myyntihalujakaan, on paitsi ekologista, taloudellista myös mökille hyväksi antaa se vuokralle.
– Kun mökillä on porukkaa, sitä lämmitetään ja myös huomataan, jos jotain menee rikki.
Tervo suosittelee pitämään huoltokirjaa, josta ilmenevät tehdyt huollot ja korjaukset ja mitä pitää tehdä 10–15 vuoden aikana.
