Juttu on julkaistu Viherpihassa 4/2022.

Hiekkatieltä sitä ei arvaisi, sillä näkymän pihaan peittävät monilajiset pensasistutukset. Vain tien vieressä seisova, ainakin parimetrinen hyönteishotelli antaa vihjeen siitä, mitä ruusu-, angervo- ja sinikuusamapensaiden takana lymyää.

Muutaman askeleen päässä eteen aukeaa laaja, satojen tulppaanien rinne. Erilaisille oranssin ja vaaleanpunaisen sävyille tuovat kontrastia tummanvioletin tuikahdukset. Taustaa tulppaaneille luovat rehevät kotkansiivet. Istutusalueiden monivivahteista vihreää mattoa elävöittävät eriväriset lemmikit ja helmililjat. Etualalla hehkuvat laajat lämpäreet vaaleanpunaista patjarikkoa.

– Alkukesä on puutarhassa huippuhetki, oikea riemusoitto, sanoo Tarja Haverinen.

Ollakseen kesäkuun alku kasvu on oululaispuutarhassa jo pitkällä. Tällä korkeudella moni piha vasta heräilee kevääseen. Lumet lähtevät nopeasti aurinkoiselta rinteeltä, jota suojaa kylmiltä tuulilta kolmelta puolelta metsä. Neljännessä suunnassa, rinteen alapuolella, virtaa Oulujoki. Sen rannalla laiduntavat Tarjan ja hänen puolisonsa Kaukon lemmikkilampaat.

Pariskunta on rakentanut laajaa puutarhaa yhdessä vuodesta 1995, jolloin he ostivat talon ja tontin. Tarja vastaa pääosin istutusten suunnittelusta sekä tarhurin hommista ja muotoilijan ja puusepän koulutuksen saanut Kauko pihan rakenteista.

– Meillä on samanlainen maku. Enkä voisi ikinä ajatella, että antaisin jonkun muun tehdä. Se on hieno tunne, kun innostuu ja homma vie mukanaan, kertoo Kauko.

Nyt projektit ovat pieniä alun työsarkaan nähden, jolloin puutarhan tilalla oli metsää.

– Pihan tekeminen oli haastavaa, koska savipohjassa oli suuria kiviä ja kantoja ja kaivinkoneen piti työskennellä rinteessä. Aluksi tänne ajettiin aivan järkyttävät määrät multaa, hiekkaa ja soraa, muistelee Kauko.

Pihassa olivat edellisten asukkaiden jäljiltä vain marjaomenapuu ja alppikärhö. Kauko ja Tarja aloittivat nurmikosta.

– Teimme yötä myöten nurmikoita kypärämyssyt päässä lasten nukkuessa sisällä. Tämä on alusta asti ollut elämäntapa ja ilonaihe, Tarja hymyilee.

Laajasta nurmikosta on jäljellä enää muutama suikale. Eturinteen ja sisääntulon kymmenien metrien penkkien lisäksi puutarhan reunoilla kiertävät joka puolella laajat istutusalueet. Niillä on kuitenkin selvästi eri tyyli.

Etualan istutusalueilla kukinta on tauotonta. Ensin rinne täyttyy varhaisista kevätkukista, kuten krookuksista, vuokoista ja helmililjoista, sitten tulppaaneista ja niiden jälkeen muun muassa laukoista, salvioista, tähtiputkista, jaloangervoista ja leimuista.

Reunoilla puutarha muuttuu pikkuhiljaa metsäpuutarhamaiseksi. Mukaan tulee havuja, alppiruusuja, jouluruusuja ja näyttäviä lehtiperennoja, esimerkiksi keijunkukkia, rotkolemmikkiä ja imiköitä. Maata peittävät tuoksumatara, taponlehti ja peipit.

– Haluan, että siirtymä metsään on pehmeä ja luonnollinen. En esimerkiksi istuttaisi ruusuja metsänreunaan.

Kasvivalinnoissa Tarjan maku on tarkka. Tulppaaneissa suosikkiaseman ovat saaneet tähtimäiset, pitkään kukkivat liljatulppaanit. Lemppareihin kuuluu myös violetin ja oranssin sävyttämä ’Princess Irene’. Tulppaani-istutusten värit eivät saa olla pliisuja.

– Oranssi on nykyään minulle välttämätön tuomaan särmää. Tykkään vahvemmista väreistä kuin ennen. Ehkä se on sitä, kun minusta on tullut mummo. Mummothan pitävät väreistä, nauraa Tarja.

Tulppaanien joukossa syvän purppurainen kuolanpioni availee jo nuppujaan. Muhkeakukkaisia kiinanpioneita ei tässä pihassa näe, sillä Tarja ei pidä kasveista, joita tarvitsee tukea.

– Minulla oli tässä isossa penkissä kiinanpioneita, mutta ne olivat liian möhmylöitä, kuin kermavaahto hernekeitossa!

Kun kiertää valtavaa pihaa, voisi ajatella, että kasveihin on uponnut tukuittain rahaa.

– Piha saattaa näyttää siltä, että se on suurella rahalla tehty, mutta niin ei ole. Tämä on tehty pala kerrallaan omalla työllä. En koskaan mene kauppaan, että otanpa nyt 38 keijuängelmää. Ostan yhden. Ja lisään sitten siitä. Tai kasvatan siemenestä.

Nykyään Tarja ja Kauko satsaavat rahaa vain tulppaaneihin ja kuunliljoihin. Tulppaaneita Tarja istuttaa syksyisin noin tuhat. Siihen menee noin 300 euroa, kun tilaa tulppaanit isoissa satseissa Hollannista ja ostaa Lidlistä. Muut kasvit puutarhassa ovat monivuotisia, myös monet ruukuissa majailevat. Ne Tarja talvettaa kellarissa, vaikkapa nukenkaulukset, pelargonit ja runkoruusut. Ennen perunoita ja porkkanoita säilönyt kellari on muuttunut kasvien talvetuspaikaksi ja entinen kasvimaa siementaimien ”vauvalaksi”.

Lempikasveissaan kuunliljoissa Tarja ei säästä. Niitä löytyykin puutarhasta noin 100 eri lajiketta. Kuunliljoja hän tilaa esimerkiksi Hostaworld-verkkokaupasta.

– Hostia ei lasketa, se on vähän sellaista keräilyä! nauraa Tarja.

Puutarhan suhteen Tarjan ja Kaukon unelmat ovat toteutuneet paremmin kuin he alun perin edes toivoivat. Myös pandemian aikana piha on tuonut paljon lohtua ja ilonhetkiä.

– Meillä on sikäli ollut helppoa, että emmehän me haluakaan lähteä täältä minnekään, miettii Tarja.

Yksi tärkeä haave hänellä vielä on: että heidän jälkeensä tulisi joku, joka vaalisi paikkaa ja sen kasvirunsautta.

– Sielu tähän on upotettu. Puutarha on yksi minun lapsistani. Se, joka pysyy luona pisimpään. Ja se on saanut ihan yhtä paljon rakkautta.

On suuri harha, että nurmikko olisi helppohoitoinen. Mitä vähemmän nurmea, sen parempi.

Istuta tiheästi ja käytä maanpeitekasveja, paikasta riippuen vaikkapa taponlehteä, tuoksumataraa, suikeroalpia, tiarellaa, isorikkoa tai lemmikkiä.

Istuta päällekkäin ja kerroksiin. Hyödynnä myös kukkivat pensaat, esimerkiksi pienet pensasangervot.

Silloin teet tilaa rikkaruohoille ja poistat vahingossa toivottuja siementaimia.

Hyödynnä taimitorit ja vaihdot. Toisilta harrastajilta saa kiinnostavia kasveja, ja kasvista muistaa aina, keneltä sen on saanut.

Tee tietty alue, jossa kasvatat perennojen taimia. Seuraa, mitä kiehtovaa sieltä kasvaa ja siirrä sitten istutusalueille.

Vaikkapa yhdestä pienestä kaunokaisesta saa ruusukkeet irrottamalla syksyksi kymmenen kasvia.