Meidän Mökki

Pehmeät löylyt savusaunassa ja muurikkalettuja kesäkeittiössä – Tuija ja Kari nauttivat aurinkoisista päivistä viehättävässä kesäpaikassaan

Pehmeät löylyt savusaunassa ja muurikkalettuja kesäkeittiössä – Tuija ja Kari nauttivat aurinkoisista päivistä viehättävässä kesäpaikassaan
Tuija Postari-Kivistön ja Kari Kivistön kesäpaikalla Sotkamossa on harmaa savusauna, liuskekivinen kesäkeittiö ja niitä ympäröivä perinteinen riukuaita. Viime kesänä tuli yllätysvieraskin, ranskalainen reppureissaaja Olivier.
Julkaistu: 23.7.2020

Keskikesän leppeässä ilmassa leijailee vieno savun tuoksu, ja vain hyttysten kimeä ininä rikkoo hiljaisuuden. Kari Kivistö on vaihtanut jalkaansa kumisaappaat ja aloittanut ikivanhojen rakennusten ympärillä olevan riukuaidan korjausurakan. Hänen jaloissaan hääräilee uskollinen apukoira Taru. Metsän suojaan päästyään isäntä tarinoi, mitä kaikkea hassua täällä korven rauhassakin saattaa tapahtua.

Tuija Postari-Kivistön ja Kari Kivistön savusauna ja kesäkeittiö sijaitsevat Sotkamossa, Kainuussa. Täällä aikaa viettävät myös aikuiset lapset Kasper, Veera ja Katriina. Savusauna on remontoitu viimeksi edellisen omistajan aikana 70-luvulla. Hyvin rakennettu sauna kestää ajan hampaan, eikä yhtään hirsikertaakaan ole jouduttu vaihtamaan. Savusaunan ja kesäkeittiön lisäksi tontilla on myös 1700-luvun hirsitalo, joka on siirretty paikalleen vuonna 1998. Lisäksi tontilla on talousrakennuksia.
Kari on kaatanut riukuaidan puut omasta metsästä. Sidontaan hän käyttää vitsasten ohella myös tervaköyttä.
Tuolta puiden lomasta se reppureissaaja tupsahti.

Vain muutama päivä sitten perhe sai yllätysvieraaksi ranskalaisen, hieman Robinson Crusoen näköisen pyöräilijän ja reppureissaajan. Olivieriksi esittäytynyt nuorimies toivotettiin kuitenkin tervetulleeksi ja totutettiin nopeasti talon tavoille.

– Tuolta puiden lomasta hän tupsahti polkupyöränsä kanssa. Oli ollut matkalla jo kahdeksan kuukautta. Täällä meillä Olivier on ehtinyt kalastella ja autella pikkupuuhissa, Kari kertoo.

Parhaillaan rivakkaotteinen Olivier hakkaa halkoja. Välillä Taru kipittää hänenkin luokseen tarkastamaan, että kaikki on kunnossa, ja välillä taas höristelee korviaan, liikkuisiko lähistöllä riistaeläimiä.

Ranskalainen Olivier tuli mökkivieraaksi kotimaastaan polkupyörällä. Mies oli pyöräillyt tähän mennessä kahdeksan kuukauden ajan.

Kivistön perheen viidestä jäsenestä peräti neljä metsästää, ja kaikki kulkevat mielellään luonnossa. Keväisin samoillaan jo aamutuimaan kuuntelemaan metsojen soidinta, ja jäiden lähtiessä valmistellaan sorsille tekopesiä ja aloitetaan niiden ruokinta. Myös sorsien iltalennolla on mukana koko porukka, Taru joukon kärkipäässä. Monenlaista tassuttelijaa uskaltautuu aina pihapiiriin saakka.

– Majavat ovat kaataneet kaikki meidän haapamme kesäkeittiön takaa. Milloin pihaan pelmahtaa saukko tai hirvi, milloin metsäpeura. Jopa ilves ja ahma ovat tulleet tutuiksi. Riistakamera on tallentanut melkoista pihaliikennettä, Kari kertoo.

Puolangalta louhituista liuskekivistä muurattu kesäkeittiö on kalastusta ja metsästystä harrastavan perheen ulkoilmaelämän tukikohta.

Kesäkeittiö on kalastusta ja metsästystä harrastavan perheen ulkoilmaelämän tukikohta. Kari on muurannut korkean tulisijan itse. Sen perustus on valettu hiekkamaahan kaivettuun kuoppaan, ja kivet haettiin Paljakan liuskekivilouhoksesta. Siinä touhussa ei riittänyt yksi eikä kaksikaan kuormaa. Kari ja Kasper hoitivat urakan kaksissa miehin.

– Rannassa oli jo olemassa entisen mökinomistajan tekemä tulentekopaikka. Se oli vain liian pieni meidän perheen tarpeisiin ja miltei hajoamispisteessä, Kari valaisee.

Kesäkeittiö on muurattu Kainuun pronssiliuskeesta, joka on värikylläinen, pronssinsävyinen liuskekivi. Liuske on tiheäkerroksinen ja hienorakeinen, mikä edistää hyvin kiven lohkeavuutta. Kiven mineraalit ovat lujasti kiinnittyneinä toisiinsa, minkä ansiosta kivi on sään ja kulutuksen kestävä.
Ruoka valmistuu kesäisin rannalla. Siellä syntyy niin kala- kuin riistaruokiakin. Jälkiruuaksi nautitaan muurinpohjalettuja.

Kari muurasi isoimmat kivet alakerroksiin ja eteni pienimmillä kivillä kerros kerrokselta. Ominaisuuksiltaan yhä pistämätön Högforsin valurautainen tulipesä löytyi vajasta. Tulentekopaikan edustan kiveys on ladottu betonilaatoista, ja ne ovat alusta loppuun asti itse tehtyjä. Vain valumuotit ostettiin valmiina. ”Kivistön laattatehdas” ylsi parhaimmillaankin vain joidenkin laattojen päivävauhtiin.

– Laattojen valaminen oli Tuijan suunnittelema operaatio, jossa kaikki tapahtui äärimmäisen huolellisesti ja järjestelmällisesti. Kiireellä niitä ei ainakaan pilattu, Kari kujeilee.

Halonhakkuun jälkeen Olivier saa hoitaakseen lounaaksi kypsennettävien kalojen perkaamiseen. Kari kertoo sujuvasti miehelle, että Kasper on nostanut joskus järvestä yli nelikiloisen hauen. Tänään nautitaan kuitenkin ranskalaismiehen nostamia ahvenia Karin ohjeen mukaan. Aluksi puhdistetut ahvenet liotetaan voimakkaassa suolavedessä. Sitten ne paistetaan kesäkeittiön muurinpohjapannulla erittäin runsaassa voissa. Loppusilauksen antaa reilu rouhaus mustapippuria myllystä. Ja kas, pannuahvenet ovat valmiit.

Taru-koira on mukana mökkielämän keskipisteessä. Oli se sitten metsästystä tai kalastusta.
Paikan rakennusten viehätys on ajan muodostamassa patinassa. Historia, vanhat ikkunalasit ilmakuplineen ja epätasaisuuksineen sekä harmaantunut puu tekevät miljöön ympäristöön sopivaksi.
Vanhan pihapiirin sympaattisin rakennus on harmaa savusauna.
Savusaunan kuistin keinu on kesällä tehokäytössä. Tuija kuuntelee keinussa äänikirjoja ja solmii makrameetöitä.

Vanhan kainuulaisen pihapiirin sympaattisin rakennus on kuistillinen savusauna, jonne kannetaan vedet järvestä vanhoilla emaliämpäreillä.

Karin ei ole tarvinnut tehdä minkäänlaista remonttia charmantisti harmaantuneelle hirsiherralle. Vain lauteet on kunnostettu ja kiuaskivet vaihdettu. Ranta on sitä vastoin uudistettu mukavammaksi ajamalla siihen kuorma-autolasteittain hiekkaa. Ainut murheenaihe on hiekan pitäminen rikkaruohottomana.

– Pari kertaa kesässä haraamme rannan ja keräämme rikkaruohot pois. Kunpa joku keksisi vaivattomamman keinon pitää hiekka-alue siistinä, Tuija puuskahtaa.

Tulentekovuoro vaihtuu, tänään se on ollut Karilla. Savusaunan lämmittämiseen pitää varata tuntikausia aikaa, ja samettilöylyihin pääsyä odotellessa ennättää hyvin saattaa loppuun riukuaidan kunnostuksen ja valmistaa ne pannuahvenet.

Loppupäivä kuluukin hiljaisuuteen laskeutuessa, hämärtyvästä illasta nautiskellessa ja valitettavasti myös hyttysiä hätistellessä. Mutta mitä pienistä harmeista, kun kerran saa nauttia olostaan Kainuun juurevissa luonnonmaisemissa, kaukana melusta ja hälystä.

1 kommentti