"Oikeita tarinoita seinäsi takaa", lupaa Kiinteistönhoitajan päiväkirja. Blogi ja Facebook-sivu jakavat – yleensä sarkastisia – sattumuksia talohuoltofirman työntekijän arjesta. Huumoria syntyy siitä, kun paikalle hälyytetään huoltomies, vaikka asian yhtä hyvin voisi ratkaista asukas itsekin.
Soitimme suositun blogin ja Facebook-ryhmän perustajalle, joka ymmärrettävästi haluaa pysyä anonyyminä. "Blogin kirjoittamisesta katoaisi muuten kaikki hauskuus", hän sanoo.
Sen verran hän kuitenkin suostuu kertomaan, että on työskennellyt huoltofirmassa viitisentoista vuotta. Tilanteet ovat tosielämästä. Niistä on korkeintaan vaihdettu jotain tunnistamistietoja, kuten asukkaan sukupuoli tai kellonaika, jolloin paikan päällä on käyty.
Miten päädyit perustamaan blogin ja Facebook-ryhmän?
Sanotaanko, että työpäivien aikana on tullut monenlaista vastaan. Blogin perustaminen on ollut takaraivossa jo useamman vuoden verran, mutta puoli vuotta sitten sain sen vihdoin pystyyn. Facebook-ryhmän suosio on yllättänyt minut itsenikin. Kun jaoin kuvan huonosti kootusta hajulukosta, jakoja oli sata.
Millaisissa tilanteissa talohuolto kutsutaan paikalle turhaan?
Eniten turhauttavat sellaiset keikat, jotka asukas voisi hoitaa aivan hyvin itsekin ottamalla selvää asioista. Huoltoon otetaan yhteyttä, kun lamppu ei syty – ja paikan päällä käy ilmi, että pistoke on irti. Suosittelen myös ensiavuksi aina vaihtamaan lampun polttimon ennen huoltoon soittamista. Joskus asukas valitti, että asunnossa on kylmä ja kävin paikan päällä sulkemassa ikkunan.
Kuvaile keikkaa, joka on turhauttanut kaikkein eniten?
Kerran menin paikalle avaamaan vessan viemäriä ja asukas kertoi putsanneensa jo itse hajulukon. Paikan päällä avasin hajulukon ja löysin viemäristä 12 topsipuikkoa. Jätin asuntoon topsien viereen lapun "Olemme topsipuikkoja. Ethän heitä meitä viemäriin!" Toinen tapaus oli sellainen, että saimme vikaraportin jääkaapin ovesta, joka ei sulkeudu. Kävin paikan päällä toteamassa, että oven välissä oli Felix-salaatinkastikepurkki.
Millaisina hetkinä olet kokenut olevasi oikeasti hyödyksi?
Kerran eräs äiti oli jäänyt oven taakse parvekkeelle, kun lapsi oli kääntänyt ovenkahvan alas. Sisällä oli vielä perunakattila kiehumassa. Onneksi pääsin melko pian paikalle, eikä mitään vaarallista tapahtunut. Oikeastaan ovenavauksesta olisi pitänyt laskuttaa avausmaksu, mutta sekä äiti että lapsi olivat niin hätääntyneitä, että jätin sen sillä kertaa tekemättä.
Miten ihmiset kiittävät avusta?
Aika harvoin mitenkään. Suomalaisten perusluonteeseen kuuluu se, että kukaan ei kehu hyvin tehdystä työstä, mutta auta armias, jos rappusille on satanut kaksi senttiä lunta ja rappuset ovat jääneet lakaisematta. Siitä saa kyllä heti negatiivista palautetta. Muutenkin lumisadepäivät ovat usein ärsyttäviä päiviä huoltotyössä: olet tehnyt 14-tuntisen työpäivän ja sitten joku tulee valittamaan, että hänen parkkipaikkaansa ei ole aurattu ja nyt kävelykengät kyllä kastuvat. 80-luvulla olisi otettu lumikola käteen ja aurattu itse.
Onko uusavuttomuus oikeasti lisääntynyt?
Kyllä on. Etenkin parikymppiset pojat tuntuvat olevan välillä ihan pihalla sen suhteen, mitä kodissa pitäisi osata tehdä. Juodaan energiajuomaa ja pelataan pleikkaa ja sitten ihmetellään, missä on vika, kun pleikka yhtäkkiä lakkaa toimimasta. Sulaketaulusta he eivät ole koskaan kuulleetkaan. Ehkä kotitaloustunnilla pitäisi opetella tämäntyylisiä taitoja.
Kuvat Facebook-ryhmästä Kiinteistönhoitajan päiväkirja.
