Ensin oli yksi kahvikuppi, jonka pariksi löytyi monta muuta. Pian niitä oli hyllyllinen ja sen jälkeen kaksi hyllyllistä. Lopulta Timo Lehtonen rakensi puolisonsa Susannan kahvikupeille oman rakennuksen mökin pihapiiriin. Malliltaan mökki on peruspohjalainen, kuten Härmässä kuuluukin. Neliöitä siinä on vain kymmenkunta.

Lomapaikkaa etsittiin pitkään ja hartaasti, ja viimein se löytyi vuonna 2005. Timo ja Susanna rakastuivat päämökkiin välittömästi, kun tuvan ovi narahti ja toivotti heidät tervetulleiksi. Pariskunta ryhtyi vaalimaan vuonna 1940 valmistunutta rakennusta, ja samalla perheen vanhat huonekalut ja muut aarteet saivat oikeanlaisen henkisen kodin.

– Useiden vuosien huutokauppaostokset odottivat varastossa tänne pääsemistään, Susanna muistelee.

Ennen muuttoa oli kuitenkin edessä melkoinen urakka.

– Suurin työ oli mökin puhdistus. Siivosimme useita päiviä saadaksemme mökin asuinkelpoiseksi. Kaatopaikalle lähti röykkiöittäin purkkeja, purnukoita ja vanhoja lehtiä, Timo jatkaa.

Kahvikuppitalon rinnalle isäntä rakensi pian myös nalletalon, johon rakentunut satumaailma on jokaisen pikkutytön tai vähän isommankin unelma.

– Nyt siellä on viisisataa nallea. Lisää ei etsitä, muuten Timon pitää rakentaa vielä yksi pikkutalo lisää, Susanna kertoo.

Sellaiseksi ei lasketa huvimajaa, jonka Timo on rakentanut nalletalon viereen vanhoista ikkunoista.

Autotallin kupeeseen kunnostettu huone on Timon oman keräilyharrastuksen pyhättö. Hyllyille siististi asetellut kuplavolkkarit aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä jokaisessa keräilijässä.

– Päätin, että minullakin täytyy olla oma keräilyharrastus. Onhan hiukan huvittavaa, että etsimme leluhyllyjen liepeiltä uusia leluautoja tai nalleja, Timo myöntää.

Keväisin pariskunta huoltaa omat aarteensa. Timo puhdistaa autot pölystä mutta ei sentään myönnä vahaavansa tai kiillottavansa niitä, kuten moni automies tekisi. Tulevaisuudessa hän aikoo rakentaa niille pölyltä suojaavan kaapin vanhoista ikkunoista. Susanna puolestaan levittää nallekatraansa pihamaalle tuulettumaan.

Emalitalo jouduttiin hankkimaan, kun Susanna innostui keräämään vanhoja pannuja, kulhoja ja mukeja. Niille tehty aittarakennus on huudettu läheisen sahan huutokaupasta.

Viehättävien piharakennusten joukkoa täydentää saunarakennus, joka lämpenee jokaikinen mökki-ilta. Se pidetään tarkoituksella alkuperäisasussa.

– Meille on tärkeää pitää rakennukset kunnossa. Pihasaunatunnelma katoaisi uusilla paneeleilla ja laattalattioilla, Susanna kiteyttää.

Mökkioven takana aika on pysähtynyt. Seinäkello raksuttaa, mutta viisarit eivät liiku. Puuliedessä ritisevä tuli, räsymatot ja levysoittimen rahiseva musiikki tuovat nostalgista fiilistä. Pikkumökkien keräilyesineistä päämökkiin päätyy vain käyttöastioita ja pieniä, kauniita asetelmia ankaran harkinnan jälkeen.

– Välillä yritän hillitä Susannaa luopumasta tavarasta, kun hän sille päälle sattuu. Myytyjä ei saa enää koskaan takaisin, Timo pohtii.

Kiireettömät päivät täyttyvät terassikahveista, pihatöistä, nurkkien kunnostuksesta ja Onni-koiran kanssa touhuamisesta. Pyörällä pääsee nopeasti Alahärmän keskustaan. Kaikki on lähellä mutta silti sopivan kaukana.

Pariskunnalla on aina uusi projekti pohdinnassa tai käynnissä. Huussi on vuorattu ladon laudoilla tai koristeltu linnunpöntöin.

Mielessä on pyörinyt muun muassa lasikuistin rakentaminen. Sen pitäisi nivoutua tyylikkäästi vanhan osan jatkoksi.

– Meillä tehdään asiat kiireettä ja hyvässä hengessä. Jos jotain ei ennätetä tehdä, suunnitelmat saavat rauhassa hautua vaikka yli talven, Timo sanoo.