Meidän Mökki

Timon ja Susannan "pikkutalot" ovat keräilyharrastuksen pyhättöjä: yksi on täynnä nalleja, toinen pikkuautoja, kolmas kahvikuppeja ja neljäs emaliastioita

Timon ja Susannan "pikkutalot" ovat keräilyharrastuksen pyhättöjä: yksi on täynnä nalleja, toinen pikkuautoja, kolmas kahvikuppeja ja neljäs emaliastioita

Pariskunta haaveili vanhasta talosta, jossa olisi tilaa keräilyharrastukselle. Unelma kävi toteen, kun mökin pihapiiriin ilmestyi aina yksi uusi pikkutalo toisen perään.
Teksti Ilona Pietiläinen
Kuvat Juha Juntto
Mainos

Ensin oli yksi kahvikuppi, jonka pariksi löytyi monta muuta. Pian niitä oli hyllyllinen ja sen jälkeen kaksi hyllyllistä. Lopulta Timo Lehtonen rakensi puolisonsa Susannan kahvikupeille oman rakennuksen mökin pihapiiriin. Malliltaan mökki on peruspohjalainen, kuten Härmässä kuuluukin. Neliöitä siinä on vain kymmenkunta.

Mökin peruslämpöä pidetään yllä sähköpattereilla. Lisälämpöä tuovat uunit ja keittiön hella.

Lomapaikkaa etsittiin pitkään ja hartaasti, ja viimein se löytyi vuonna 2005. Timo ja Susanna rakastuivat päämökkiin välittömästi, kun tuvan ovi narahti ja toivotti heidät tervetulleiksi. Pariskunta ryhtyi vaalimaan vuonna 1940 valmistunutta rakennusta, ja samalla perheen vanhat huonekalut ja muut aarteet saivat oikeanlaisen henkisen kodin.

– Useiden vuosien huutokauppaostokset odottivat varastossa tänne pääsemistään, Susanna muistelee.

Ennen muuttoa oli kuitenkin edessä melkoinen urakka.

– Suurin työ oli mökin puhdistus. Siivosimme useita päiviä saadaksemme mökin asuinkelpoiseksi. Kaatopaikalle lähti röykkiöittäin purkkeja, purnukoita ja vanhoja lehtiä, Timo jatkaa.

Susanna maalasi keittiökalusteet alkuperäiseen sävyyn.

Kahvikuppitalon rinnalle isäntä rakensi pian myös nalletalon, johon rakentunut satumaailma on jokaisen pikkutytön tai vähän isommankin unelma.

– Nyt siellä on viisisataa nallea. Lisää ei etsitä, muuten Timon pitää rakentaa vielä yksi pikkutalo lisää, Susanna kertoo.

Sellaiseksi ei lasketa huvimajaa, jonka Timo on rakentanut nalletalon viereen vanhoista ikkunoista.

Nallejen keräily alkoi talosta löytyneestä olkinallesta.

Autotallin kupeeseen kunnostettu huone on Timon oman keräilyharrastuksen pyhättö. Hyllyille siististi asetellut kuplavolkkarit aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä jokaisessa keräilijässä.

– Päätin, että minullakin täytyy olla oma keräilyharrastus. Onhan hiukan huvittavaa, että etsimme leluhyllyjen liepeiltä uusia leluautoja tai nalleja, Timo myöntää.

Timon haalimista volkkareista yksi on maksanut aikoinaan viisi penniä, toinen jopa 300 markkaa.

Keväisin pariskunta huoltaa omat aarteensa. Timo puhdistaa autot pölystä mutta ei sentään myönnä vahaavansa tai kiillottavansa niitä, kuten moni automies tekisi. Tulevaisuudessa hän aikoo rakentaa niille pölyltä suojaavan kaapin vanhoista ikkunoista. Susanna puolestaan levittää nallekatraansa pihamaalle tuulettumaan.

Emalitalo jouduttiin hankkimaan, kun Susanna innostui keräämään vanhoja pannuja, kulhoja ja mukeja. Niille tehty aittarakennus on huudettu läheisen sahan huutokaupasta.

Emalitkin tarvitsivat oman pesän.

Viehättävien piharakennusten joukkoa täydentää saunarakennus, joka lämpenee jokaikinen mökki-ilta. Se pidetään tarkoituksella alkuperäisasussa.

– Meille on tärkeää pitää rakennukset kunnossa. Pihasaunatunnelma katoaisi uusilla paneeleilla ja laattalattioilla, Susanna kiteyttää.

Rakennukset pidetään kunnossa.

Mökkioven takana aika on pysähtynyt. Seinäkello raksuttaa, mutta viisarit eivät liiku. Puuliedessä ritisevä tuli, räsymatot ja levysoittimen rahiseva musiikki tuovat nostalgista fiilistä. Pikkumökkien keräilyesineistä päämökkiin päätyy vain käyttöastioita ja pieniä, kauniita asetelmia ankaran harkinnan jälkeen.

– Välillä yritän hillitä Susannaa luopumasta tavarasta, kun hän sille päälle sattuu. Myytyjä ei saa enää koskaan takaisin, Timo pohtii.

Kiireettömät päivät täyttyvät terassikahveista, pihatöistä, nurkkien kunnostuksesta ja Onni-koiran kanssa touhuamisesta. Pyörällä pääsee nopeasti Alahärmän keskustaan. Kaikki on lähellä mutta silti sopivan kaukana.

Talo on valmistunut sotien välisenä aikana ja jossain välissä päätynyt mökkikäyttöön.

Pariskunnalla on aina uusi projekti pohdinnassa tai käynnissä. Huussi on vuorattu ladon laudoilla tai koristeltu linnunpöntöin.

Mielessä on pyörinyt muun muassa lasikuistin rakentaminen. Sen pitäisi nivoutua tyylikkäästi vanhan osan jatkoksi.

– Meillä tehdään asiat kiireettä ja hyvässä hengessä. Jos jotain ei ennätetä tehdä, suunnitelmat saavat rauhassa hautua vaikka yli talven, Timo sanoo.

Susanna, Timo ja Onni-koira viihtyvät rakkaiden esineidensä keskellä. Kahvikuppitalon seinähyllyt ja sivustavedettävä ovat huutokaupasta. Susannan ensimmäiset Arabian kahvikupit olivat 70-luvulta. Nyt kuppeja on jokaiselta vuosikymmeneltä.
Julkaistu: 29.1.2018