Linda Stolt ja Tomi Tukiainen alkoivat kaivata omaa pihaa ja lisää tilaa, kun perheen esikoinen ilmoitti tulostaan vuonna 2012. Porvoon keskustassa kerrostalossa asunut pari alkoi ensi töikseen katsoa omakotitaloja ja uudisrakentamisen mahdollisuuksia kotikulmiltaan ja sen lähiympäristöstä.
– Totesimme kuitenkin pian, että pintaremonttikohde tai talo, jossa kaikki on tehty valmiiksi, olisi meille sittenkin paras vaihtoehto, Linda kertoo.
Kun Linda ja Tomi olivat vaihtaneet suunnitelmaa ja ehtineet käydä katsomassa muutamia myynnissä olevia taloja, vastaan tuli mielenkiintoinen tarjous. Lindan isän äiti, famo, kertoi hieman yllättäen, että hän olisi valmis muuttamaan Porvoon maalaiskunnassa Epoossa sijaitsevasta omakotitalostaan kaupunkiin. Famo ei halunnut enää asua niin syrjässä, sillä pian hän saattaisi tarvita apua monessa arkisessa asiassa. Famo muuttaisi mielellään kaupunkiin palveluiden lähelle, jos Linda ja Tomi haluaisivat asettua taloksi.
Yllättävä idea johti talokauppoihin, jotka solmittiin kesän 2013 alussa.
– Saimme vähän isomman pihan kuin alun perin ajattelimme, mutta toisaalta tämä tuntui juuri oikealta. Muutimme keskelle metsää kaupungin sijaan, Linda naurahtaa.
Vuonna 1990 rakennetussa punatiilisessä omakotitalossa oli reilut 100 neliötä: keittiö, olohuone, makuuhuone, pukeutumishuone ja apukeittiö. Pienelle perheelle oli alusta asti selvää, että taloa laajennettaisiin jossain vaiheessa, mutta ensin haluttiin kunnostaa vanha puoli ja katsoa sitten rauhassa, mihin lisäneliöitä tarvittaisiin.
Pariskunnan suurena apuna kunnostusprojektissa oli Tomin maalari-isä, joka on kätevä käsistään ja tehnyt paljon erilaisia remonttitöitä. Koska talon sähköt ja putket olivat kunnossa, saattoi kolmikko keskittyä pintojen uusimiseen. Maalia kului litratolkulla, kun seinät, lattiat ja ikkunankarmit saivat vaaleamman ilmeen. Vanhaa tammiparkettia jouduttiin myös paikoittain uusimaan.
Famon vanha keittiö oli toimiva ja ehjä, joten Linda ja Tomi päättivät säilyttää kaapistojen rungot. Vain ovet ja vetimet vaihdettiin uusiin. Toiselta seinustalta purettiin yläkaapit, jotta tilaan saatiin lisää avaruutta. 1990-luvulta peräisin olleet kodinkoneet olivat tulleet elinkaarensa päähän, joten ne uusittiin. Myös työtasot vaihdettiin ja välitilaan laitettiin uudet kaakelit.
– Menimme loppujen lopuksi aika turvallisella värityksellä ja valinnoilla. Teimme keittiöremontin pienellä budjetilla, koska tiesimme, että teemme keittiölle suuremman muutoksen joskus myöhemmin, Linda kertoo.
Talon pohjaratkaisuihin ei juuri koskettu. Vain yksi seinä purettiin. Toisen sisääntulon yhteydessä oli aiemmin kaksi pienempää tilaa, jotka yhdistettiin toimivaksi kodinhoitohuoneeksi. Siellä on nyt runsaasti tilaa säilyttää perheen ulkovaatteita, kenkiä, liinavaatteita ja siivousvälineitä.
Kaksi kuukautta kestäneen remontin jälkeen Linda ja Tomi pääsivät muuttamaan kaupungista maalle. Remonttipölyjen laskeuduttua ajatus talon laajentamisesta alkoi houkutella. Linda rupesi hiljalleen suunnittelemaan lisäneliöitä kotiin. Hän piirsi laajennusosan senttimetrin tarkasti paperille, minkä jälkeen projektin rakennusvalvojaksi valittu yritys teki varsinaiset piirustukset lupahakemusta varten.
Uusi osa päätettiin rakentaa talon takapuolelle, josta avautuu näkymä Hanhilammelle. Projekti lähti käyntiin kesällä 2015, kun vanhan olohuoneen seinään puhkaistiin suuri, noin viisi metriä leveä reikä. Pintojen purkaminen, kunnostaminen ja laajennuksen tekeminen putki- ja sähkötöineen vei kesäkuukaudet.
Uudisosaan tehtiin olohuone sekä kaksi makuuhuonetta. Kaunis näkymä lammelle hyödynnettiin asentamalla olohuoneeseen suuret ikkunat. Terassille johtavat lasiovet siivilöivät vielä lisää luonnonvaloa tilaan.
– Joskus kotimme valoisuus yllättää meidät yhä positiivisesti, kun tulemme muutamankin päivän reissun jälkeen kotiin. Se on parasta tässä talossa, Linda pohtii.
Rakennusmateriaaliksi valittiin tiilen sijaan puu.
– Halusimme saada pehmeyttä kovan pinnan kaveriksi. Kaikki muutkin pienrakennukset pihalla ovat puuta.
Vanhan talon julkisivu maalattiin tummanharmaaksi, jolloin se sulautuu tyylikkäästi uudisosaan. Laajennuksen myötä talo muuttui L-malliseksi ja neliöitä saatiin lisää 50.
Perheen muuttaessa Epooseen suurin osa pihasta oli pitkän heinikon peitossa. Käärmeitäkin näkyi ja niitä on edelleen. Linda kertoo, että myös lapset ovat jo tottuneet niihin. He tietävät, kuinka toimia, jos matelija luikertelee eteen. Heinikko sen sijaan on poissa, ja pihalla riittää nurmea muutaman jalkapallokentän verran.
– Täällä on ennen vanhaan kasvatettu viljaa ja perunaa eli nurmen alta löytyvät kunnon pellot. Olemmekin joskus miettineet, että osa nurmikosta voitaisiin varata kesäkaritsoille, Linda pohtii.
Pihapiirissä oleva metsänvartijan torppa on Lindan famon lapsuudenkoti. 1800-luvun lopussa rakennettua taloa on kunnostettu pikku hiljaa perheen kesähuoneeksi. Sitä ympäröivässä puutarhassa kasvaa omenapuita, raparpereja ja kymmeniä viinimarjapensaita. Linda on itsekin hurahtanut erilaisten kasvisten kasvattamiseen laatikoissa, avomaalla ja liiterin seinillä. Pari kesää sitten vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone toimii parhaana kasvupaikkana erilaisille tomaattilajikkeille.
Perhe on nauttinut metsän keskellä asumisesta. Kotipihalla on tavattu kettuja, peuroja, hanhia, oravia ja onpa nurmelta löydetty jopa hirvi nukkumassa.
– Viime keväänä kurkipariskunta viihtyi meidän pihassamme pitkään, Linda kertoo.
Luonnon läheisyydestä johtuen Linda on halunnut pitää kodin sisustustyylin rauhallisena. Se näkyy maanläheisissä väri- ja materiaalivalinnoissa. Vaikka eri sisustusbrändien agenttina työskentelevä Linda seuraa jatkuvasti alan trendejä, omasta kodista ei ole tullut koelaboratoriota.
– Näen työni puolesta paljon kaunista ja olen iloinen, että saan tehdä työtä inspiroivien asioiden parissa. Työn mukana tulee toisinaan tunne, että olisin koko ajan etsimässä jotakin uutta. Joskus on vain hyvä pysähtyä ja nauttia siitä, mitä jo on, hän pohtii.
