Meidän Mökki

Talviretkien vakiovaruste! Termospullot ovat pitäneet juomat höyryävinä 1900-luvun alusta lähtien – mitä muistoja sinulla on retroklassikoista?

Talviretkien vakiovaruste! Termospullot ovat pitäneet juomat höyryävinä 1900-luvun alusta lähtien – mitä muistoja sinulla on retroklassikoista?
Suomessa kahvit on totuttu pakkaamaan mukaan punaiseen Airamin termospulloon, joka otettiin tuotantoon yli 80 vuotta sitten. Tutustu rakastetun termarin historiaan!
Julkaistu: 15.1.2021
Mitä olisi metsäretki tai talvinen hiihtolenkki ilman evästaukoa ja lämmintä juomaa? Mustaherukkamehu tai kahvi ulkoilmassa nautittuna virkistää ja tuo mukavan lämmöntunteen vatsanpohjaan.
Lämpimien juomien nauttiminen ulkoilmassa ei olisi mahdollista ilman skotlantilaisen fyysikon ja kemistin James Dewarin (1841– 1923) vuonna 1892 tekemää keksintöä. Dewar tutki urallaan kaasujen nestemäisiä muotoja ja kehitti kaksiseinäisen tyhjiöpullon eli ”Dewaren pullon”, jossa tutkimusmateriaalia voitiin säilyttää riittävän kylmässä. Keksintö oli lähtölaukaus termospullojen kehitykselle, vaikka keksinnön taloudellinen hyöty valuikin toisten taskuihin. Dewar ei nimittäin ymmärtänyt patentoida keksintöään ajoissa.
Termospullo on kätevä kapistus eväsretkillä, joilla tekee mieli nauttia kehoa ja mieltä lämmittävää juomaa. Erilaisia malleja on runsaasti.
Keksinnön arkisovellukset huomasi saksalainen laboratoriolasiin erikoistunut lasinpuhaltaja Reinhold Burger (1866–1954) 1900-luvun alussa. Hän patentoi keksinnön nimiinsä 1904. Aluksi termospullojen valmistaminen oli hidasta käsityötä ja lasinpuhaltajalta meni kokonainen työpäivä vain kahdeksan pullon valmistamiseen. Mutta valmistusta saatiin tehostettua ja 1920-luvun lopulla alkoi termospullojen teollinen massatuotanto Saksassa.
Reinhold Burgeria voi kiittää myös termospullon nimestä. Hän järjesti keksinnölleen nimikilpailun ja voittajaksi nousi kreikan kielen kuumaa tarkoittava sana thermos.
Suomessa termospullojen valmistus käynnistyi vuonna 1934. Sähkölamppuja valmistanut Airam, joka oli perustanut 1933 oman lasitehtaan, huomasi, että sen laitteet soveltuvat myös termospullojen tyhjiöiden valmistukseen.
Airamin termospullosta tuli suomalaisen arjen klassikko, jonka kaikki tunnistivat. Punainen termospullo, jonka kylkeä koristi Airamin nimi näyttävin kirjaimin, tuli tutuksi hiihtoretkillä ja automatkoilla. Pullossa oli myös suuri, tunnistettava kahdeksankulmainen merkki, jonka keskellä komeili tyylitelty leijonan pää. Se ei ole Airamin logo vaan suomalaisen työn merkki, joka myöhemmin korvattiin avainlippumerkillä. Termoksiin kuului juomamuki ja luonnonkorkkitulppa, joka tosin toisinaan osoittautui epäluotettavaksi.
Jo ennen toista maailmasotaa keksittiin, että termospullo soveltuu myös tarjoiluun. Termoksia ei ollut tarkoituskaan ottaa retkelle, vaan bakeliittikuorisista termoskannuista tarjottiin kuumaa juotavaa kotona ja ravintoloissa.
Laajemmassa mitassa termoskannut yleistyivät vasta 1950-luvulla. Niitä ryhdyttiin tuolloin kutsumaan ajan uutuuden mukaan ”tv-kannuiksi”. Mallien tarjonta laajeni Suomessa 1960- ja 70-luvulla. Perinteisten Airamien rinnalle tuli värikkäitä ja trendikkäästi kuvioituja ruotsalaisia malleja. Uutta oli muovipinta.
Airamin termospullosta tuli suomalaisen arjen klassikko.
Kilpailu kiristyi lisää, kun Hongkongista ja Japanista virtasi entistä halvempia malleja. Pohjoismaiset valmistajat tarvitsivat uudenlaista designia, jotta ne pärjäsivät halpatuontia vastaan. Ikonisia pohjoismaisia designtermoksia suunnittelivat Erik Magnussen Steltonille sekä ruotsalaiskaksikko Karl-Axel Andersson ja Morgan Ferms Hammarplastille.
Samalla kehiteltiin uusia teknisiä ratkaisuja. Esimerkiksi herkästi särkyvä lasinen sisusmateriaali korvattiin 1980-luvulla ruostumattomalla teräksellä. Retkikokoisten pullojen rinnalle on sittemmin tullut malleja suurista pumpputermoksista aina pieniin kahvikuppiversioihin.
Kommentoi »