Tässä tulevat pöhköimmät puutarhamokat! Oletko sinä tehnyt jonkun näistä?

Tässä tulevat pöhköimmät puutarhamokat! Oletko sinä tehnyt jonkun näistä?

Joskus omenapuusta jää pelkkä ranka tai kaikki perennat lentävät roskikseen. Vaikka into piukeana tekisimme hommia puutarhassa, lopputulos voi olla muuta kuin toivoimme. Tässä puutarhaharrastajien hauskoja mokia. Kerro meille myös omasi!
Teksti Auli Honkanen
Kuvat Fotolia
Mainos

Kukat veks!

"Me idiootit kaivoimme kauniin perennapenkin ylös ja heitimme sen sisällön ros-kik-seen!

Olimme parikymppisiä ja ostaneet ekan kotimme, pienen rivitaloasunnon, jonka pihan oli suunnitellut ihan pihasuunnittelija. Ja siinä pihan takanurkkaa katsellessa ihmettelin, että mitäs hittoa me tuolla kukkapenkillä muka teemme! Nurmea vaan tilalle. Mies huhki kokonaisen päivän, naapuri katsoi kauhuissaan vierestä, että kai te siirrätte ne taimet johonkin. Sinne menivät laakakatajat, saksankurjenmiekat, talviot ja muut. Tilalle jäi ruma, alaspäin viettävä läntti, jossa ei nurmi kunnolla kasvanut.

Nykyisin mietin jokaista siirtoa tosi tarkkaan :D" – Anni

Hajamielistä touhua

"Joka vuosi kitken ainakin yhden rivin porkkanoita epähuomiossa pois.

Viime vuonna en muistanut, että olin laittanut mustajuurta tulemaan. Jännitin koko kesän mitä kukkia siitä penkistä tulee, kunnes lokakuussa tajusin nyhtää yhden ylös ja totuus selvisi. Sato oli kyllä hyvä." – Liian innokas

Oikea paikka pionille

"Kun tein kaupat ensimmäisestä puutarhallisesta kodistani, minulla oli jo helppohoitoiseksi mainostettu kiinanpioni ´Sarah Bernhardtin´ kukoistava taimi valmiiksi hankittuna.

Istutin sen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan vain todetakseni, että paikkahan oli täysin väärä. Huono näkymä. Toistin tämän kolme kertaa. Kokeiltuani pionia lähes jokaiseen kolkkaan pienessä puutarhassani, se ei todellakaan kukkinut. Ystäväni valisti, että muuten helppohoitoinen kasvi ei siedä siirtämistä." – Elsa

Mä olen mokaillut vaikka mitä!

"Unohdin harventaa porkkanapenkin, tuli babyporkkanoita! Ne oli itse asiassa tosi hyvänmakuisia, mutta ”hiukan” pieniä.

Meillä tehtiin salaojaremontti, jonka vuoksi ryhmäruusut piti siirtää. Talvi yllätti ja ruusut jäivät istuttamatta. Ne olivat koko talven jossain kasan päällä ja istutettiin takaisin maahan vasta keväällä. Kuudesta kasvista kaksi kuoli ja loput voivat ihan hyvin edelleen. Ihmeellistä!

Mies sai uudet puutarhasakset ja leikkasi liian innokkaasti norjanangervoa. Se alkoi näyttää aivan punkkarilta. Kesti ikuisuus, että kasvi palautui edes vähän." – Essi

Hyötytarhurin kommelluksia

"Yhtenä kesänä kasvatin parvekkeella parvekelaatikoissa jotakin lehtisalaattia. Salaatilla, jota en ollut aiemmin kokeillut, oli tosi erikoinen kasvutapa. Loppukesää kohti se kasvatti pitkän varren niin, että salaatti näytti lopulta ihan puulta. Ihan hyvältä se taisi maistua, mutta näytti varmaan naapureiden kesäkukkiin verrattuna aika erikoiselta!

Salaatista kasvoi puu... :)

Papuja en osaa jostakin syystä kasvattaa. Ne eivät ikinä idä, enkä tiedä miksi. Tosin tänä vuonna sain ekaa kertaa ruusupavun itämään, jee! Viidestä siemenestä kaksi on lähtenyt kasvuun." – Johanna

Muisti pätkii

"Syksyisen taimialen jäljiltä keväällä siirtopenkissä on ryhmäkasveja, joiden nimilaput ovat hävinneet. Mitäköhän tuli taas ostettua?

Siemeniä tulee hankittua vähän sieltä sun täältä. Pusseja sujahtaa takkien taskuihin, laatikoihin ja kassien pohjalle. Kun kylvämisen aika on käsillä siemeniä ei löydä mistään." – Timo

”Viaton” peurankello

"Puutarhakirjan kuvissa peurankello näytti ihanalta ja vanhaan pihapiiriin täydellisesti sopivalta. Sen kyllä kerrottiin leviävän voimakkaasti, mutta ajattelin elinvoimaisuuden tarkoittavan käytännössä helppoutta. Muutaman vuoden päästä tajusin, että peurankello on itse Saatana kasvin muodossa: rihmamaisia juuria ei saa koskaan kokonaan pois ja pikkuruisia versoja sikiää varsinkin toisten kasvien tyville, mikä tekee kitkemisestä entistä vaikeampaa. Myöhemmin vielä pahensin ongelmaa siirtämällä peurankellot toiseen kukkapenkkiin." – Mökin muija

Ronskit otteet

"Istuttaessani kirsikkapuuta (Leningradin musta) en saanut paakkua millään ulos istutusruukusta. Juuret olivat takertuneet tiukasti kiinni muovipurkin pohjaan.

Halkaisin purnukan vesurilla niin raivokkaasti, että katkaisin samalla kaksi suoraan sivuille sojottavaa pääoksaa taimen iskeytyessä maata vasten.

Tämän seurauksena puu on viiden vuoden jälkeenkin keskiosaltaan paljas ja yrittää hiljalleen saavuttaa tasapainoisen muodon." – Kirsikkatarhuri

Kellastuvat laukat

"Kevään sulamisvesien runsaudesta puhutaan paljon, mutta jos talvi on ollut käytännössä lumeton, ei niitä vesiäkään kerry. Niinpä jättilaukkojen lehdet ehtivät kuivua aika surkeiksi, ennen kuin tajusin, että aurinkoisella seinustalla olevia kasveja pitäisi kastella toukokuussakin." – Sunnuntaitarhuri

Haastava daalia

"Haaveilin daaliapenkistä, joka kasvaisi muhkeammaksi vuosi vuodelta. Ensimmäisenä vuonna ostin erilaisia daalioita, joiden mukuloista varttui toinen toistaan komeampia yksilöitä. Ensipakkasten jälkeen nostin mukulat penkistä, puhdistin ne, upotin hiekkaan ja työnsin viileään varastoon odottamaan kevättä.

Löysin mukulat mädäntyneinä. Ostin uudet mukulat, joista kasvoi jälleen kelpo kukkia. Syksyllä nostin mukulat maasta, puhdistin ne, käärin yksitellen sanomalehtipaperiin ja jätin viileään varastoon odottamaan kevättä. Löysin mukulat rutikuiviksi käpertyneinä.

Siitä lähtien olen ostanut valmiita taimia ja heittänyt koko kasvin syksyllä pois." – Kari-Otso

Sidontaa…

"Olin istuttanut omenapuun pihalleni. Luin puutarhakirjasta, että nuoren puun oksat kannattaa taivuttaa vaakatasoon, jotta sadon kehittyminen aikaistuu. Sidoin innoissani oksiin narut ja kiinnitin ne maahan tappien avulla. Oksat olivat hienosti vaakatasossa!

Sitten tuli ensimmäinen tuulinen päivä, jonka myötä kaikki oksat repesivät. Olin pingottanut narut liian tiukalle. Omenapuusta jäi jäljelle oksaton ranka…" – Onneton omenafarmari

Mies puutarhassa

"Mieheni Marko käytti vanhanaikaista viljan kylvämisessä käytettyä kylvövakkatekniikkaa nurmikon lannoittamiseen. Onneksi leivän saa nykyään kaupasta. Hänen kylvötaidoillaan olisimme kuolleet nälkään.

Laikkunurmikko!

Mieheni on myös innokas alasleikkaaja. Se ei ehkä sovi kaikille lajeille eikä kaikkina vuodenaikoina. Viime syksynä hän pisti matalaksi kauniin angervon, joka ei näytä toipuvan, vaikka ympärillä kaikki on jo vihreää.

Ihan alas leikattu!

Viime syksynä mieheni päätti ryhtyä chiliviljelijäksi. Oliko ajankohta mietitty? Ei tietenkään. Pikku taimet sinnittelivät ihmeen kaupalla talven yli, mutta nyt chili-innostus näyttäisi hiipuneen. Kasvit ovat siirtyneet saattohoitoon ilman ensimmäistäkään lannoitusta…" – Anu

Hankkisinko taimet sittenkin kaupasta?

Lisää elintilaa!

"Kasvun ihme. Liian tiheään istutetut kasvit ovat vakiomoka. Kasvien vaatimaa elintilaa on lähes mahdoton ennustaa – tai uskoa annettuja ohjeita todeksi.

Varsinkin puiden kohdalla virhearvioita tulee tehtyä helposti: liian lähelle taloa, liian lähelle sähkölinjaa, liian lähelle naapuria…" – Viidakkotarhuri

Kun puutarhahulluus iskee

"Ostimme kaksi vuotta sitten puutarhamökin, ja viime keväänä minut valtasi varsinainen puutarhahulluus. Tilasin siemeniä tammikuussa Briteistä asti. Kosmoskukat, oikein kauniit valko-vaaleanpunaiset, laitoin kasvamaan jo joskus huhtikuun alussa keittiön ikkunalaudalle. Varjelin pikkutaimia, kävin ulkoiluttamassa niitä päivittäin mökillä touko–kesäkuun vaihteessa ja viimein istutin ne pionipenkkiini kesäkuun puolivälissä. Ensimmäisenä yönä pupu kävi syömässä poikki jokaisen taimen. En ollut tajunnut virittää ympärille verkkoa. Taimet jatkoivat kasvuaan, mutta eivät ehtineet kukkia koko kesänä.

Viime kesänä innostuin myös munakoisojen kasvatuksesta, sillä rakastan niitä. Laitoin siemenet itämään maaliskuun alussa, taimet kasvihuoneeseen kesäkuussa ja jo syyskuun alussa, kuuden kuukauden valtaisan huolenpidon jälkeen, yksi taimista oli kasvattanut vajaan kymmensenttisen hedelmän. Ei tosiaan tarvitse kokeilla toista kertaa. – Satu

Ruukkutarhurin kukkakokeilut

"Rakastan orvokkeja ja joka kesä olen sinnikkäästi istuttanut kesäkukat ruukkuihin kotini terassille. Olen pitänyt itseäni surkeana puutarhaihmisenä, koska kukat ovat kuolleet yleensä heinäkuun puoliväliin mennessä. Vasta tänä keväänä sain tietää, etteivät orvokit kestä paahdetta. Terassilleni porottaa koko päivän, joten en sittenkään ole välttämättä huono viherpeukalo, valitsin vain väärän lajikkeen.

Sain ystävältäni ruukkuruusun lahjaksi ja kaikessa hötäkässä kukka jäi keittiön pöydälle kahdeksi vuorokaudeksi ilman huolenpitoa. Ruukun multa oli rutikuiva, mutta päätin kuitenkin istuttaa sen kukkapenkkiin. Jos se vaikka siitä vielä jotenkin lähtisi kukoistamaan. Iskin ruusun multiin, kastelin sitä runsaasti päivittäin ja katsoin kukkien lakastumista. Sitten isäni, ei mikään puutarhavelho hänkään, kehotti minua leikkaamaan kuolleet kukat pois ja odottamaan ensi kesään. Vasta sen jälkeen luin ohjeet ruusun istuttamiseen. Eipä mennyt ihan ohjeiden mukaisesti, mutta ehkä ensi kerralla sitten. – Heidi

Millaisia mokia sinä olet tehnyt puutarhassa? Kerro kommenteissa!

Julkaistu: 1.6.2018