Aivosyöpään sairastuminen sai Laura Annalan siirtymään päätoimiseksi taidemaalariksi. Nyt hänen taidettaan nähdään yhä uusissa muodoissa: syksyn 2022 Habitare-messujen väripilkkuihin kuului uusi Color me happy -mallisto, johon kuuluu verhoilukankaita ja torkkupeitteitä. Tekstiilit toteutettiin yhteistyössä Annalan kutomon kanssa.
Taiteilija Laura Annala, 36.
- Asuu Lapualla.
- Koulutus: Lukion jälkeen yksityisessä maskeeraus- ja kampaamokoulussa. Jatkokoulutuksia Hollannissa.
- Ura: Työskennellyt kampaajana yli 16 vuotta ja muutaman vuoden Hollannissa muotialalla. Omistanut kaksi kampaamoa ja toiminut kouluttajana. Sairastumisen jälkeen vuodesta 2017 keskittynyt maalaamiseen. Kerää varoja Syöpäsäätiölle pyöräilemällä.
Mikä sinua juuri nyt inspiroi?
Olen miettinyt paljon keski-ikäistyvän naisen kukoistusta, joka jää tässä yhteiskunnassa yleensä vähän varjoon. Oletetaan, että nainen on jo siellä myöhäispuolella, vaikka hän voi itse tuntea, että on vasta puhkeamassa kukkaan. Täytän kohta 37, enkä ole enää niin epävarma jokaisesta valinnastani ja päätöksestäni kuin ennen. Palan hirveästi naiseudelle ja kukoistukselle. Uskon, että se välittyy taiteessani.
Mitä Habitare-messut merkitsivät sinulle?
Oli hienoa päästä kohtaamaan ihmisiä. Tällaisten tapahtumien arvo korostuu nyt, koska ihmiset haluavat nähdä ja kokea asioita ja me tekijätkin olemme vihdoin päässeet ruutujen takaa herättämään tunteita. Oli ihana huomata, että kun porukka tuli seinän takaa ja näki uuden mallistoni, kaikille nousi hymy huulille.
Mitä uutta olet saanut tai haluaisit työhösi?
Minulla on pitkä yrittäjätausta, ja suomalaisen yrittäjyyden tukeminen on minulle tärkeää. Koen yhteistyöt tarpeellisiksi, koska ne voivat avata molemmille osapuolille uusia väyliä. Olen ihminen, joka haluaa mennä aina eteenpäin. Taiteen tekeminen on minulle tärkeää, mutta minun on oltava tarkka siinä, etten ala tehdä liikaa. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja tiedän, että aina tulee myös alamäki. Maalaaminen rauhoittaa ja antaa kanavan purkaa luovuuttani omaan tahtiin.
Entä mitä haluat töilläsi antaa ihmisille?
Ehkä pysähtymistä sen äärelle, että elämä on ainutlaatuinen matka. Syöpähoidot jättivät jälkeensä aivovamman, ja sen päälle on mielenterveyden vaikeuksia. Olen kiitollinen jokaisesta hyvästä päivästä ja pyrin tietoisesti näkemään hyvät asiat. Minulle on tärkeää taiteellani ja tekstiileilläni tuoda iloa, toivoa ja lohtua.
Voi sanoa, että vasta sairastumisen kautta opin, miten arvokasta tämä elämä on. Käyn puolen vuoden välein kontrollissa, ja mikä tahansa kuvaus voi olla se, jolloin kaikki viedään taas pois.
Mitä sinulle merkitsee vastuullisuus ammatissasi?
Pyrin tukemaan pienyrittäjiä. Teetän taulujeni pohjat pienessä kauhavalaisessa kehystämössä, ja kehykset tekee puuseppäpariskunta Billnäsissä. Meillä on Suomessa valtavasti osaamista, ja yritän tuoda sitä esiin. Haluaisin myös, että kaikella mitä teen, olisi arvoa, ja että se voisi olla pitkäikäistä. Toivoisin, että taiteenikin siirtyisi aarteena sukupolvelta toiselle.
Miten virkistäydyt?
Aloin toissa vuonna pyöräillä, ja se on ollut minulle iso juttu. Olen kerännyt Syöpäsäätiölle 20 000 euroa perustamallani #irideforcancer-kampanjalla. Pyöräilyn avulla olen kuntoutunut ja saanut paljon itsevarmuutta. Koen, että pystyn asioihin, kun vain päätän niin.
