Meidän Talo

Ränsistyneestä rintamamiestalosta moderniksi maalaishuvilaksi! Kirsi ja Jussi-Pekka luopuivat kotinsa remontissa perinteiden painolastista

8

Kirsi Laurilan mummo oli pyörtyä tyrmistyksestä, kun hän näki lapsenlapsensa ja tämän miehen ostaman talon. Kun rähjääntynyt talo remontoitiin, tahmeat muovimatot ja kellastuneet tapetit saivat väistyä lautalattioiden ja hirsiseinien tieltä.
Kuvat Maiju Pohjanpalo
Keittiö avartuu ruokatilaksi, jossa perhe viettää paljon aikaa. Vänkä valaisin on Muuton, askarteluliikkeen puupalloilla täydennettynä.

Mummo oli pyörtyä eteiseen. ”Ei! Apua! Mitä te olette menneet tekemään!” Oululainen Kirsi Laurila nauraa muistellessaan mummonsa kommenttia nuoren perheen uudesta kodista ennen remonttia.

– Minulla oli ihan samanlainen olo, kun kuljin täällä huoneesta toiseen, Kirsi sanoo nyt ja hiljenee.

– Mummo ei ehtinyt nähdä kotiamme valmiina. Se harmittaa. Hän ei aina uskonut kaikkiin ideoihimme, mutta sanoi joka kerta: onnistuu!

Paljon on tapahtunut sitten vuoden 2013, jolloin Kirsi ja Jussi-Pekka ensimmäistä kertaa astuivat Oulun Karjasillalta ostamaansa rintamamiestaloon. Perhe oli hankkinut sen kuuluisan ”remontoijan unelman” ja ”monien mahdollisuuksien talon”. Sen, "josta teet unelmiesi kodin".

– En todellakaan nähnyt mahdollisuuksia. Olin lähinnä järkyttynyt, Kirsi nauraa.

Järkytykselle oli syynsä. Kirsi oli haaveillut romanttisesta maalaistalosta – hirsihuvilasta parruineen, lankkulattioineen ja saliin aukeavine pari-ovineen. Nyt ostettu talo ei ollut lähelläkään sitä: jalat tarttuivat tahmeaan muovimattoon, keittiön nuhjuiset kaapinovet roikkuivat irti saranoistaan, keltaiset tapetit kellersivät rasvasta ja tupakansavusta.

Vanha keittiö oli kauhistus roikkuvine mäntyovineen.
Uudet kaapistot ovat Kirsin isän käsialaa. Muutenkin Laurilat saivat remontissa valtavasti apua vanhemmiltaan.
Tunkkainen keittiö on nyt raikas.

Rakennusinsinöörinä työskentelevä Jussi-Pekka sen sijaan oli toiveikas. Hän pyöri mittanauhan kanssa ympäri uutta kotia, koputteli seiniä, tamppaili jalallaan lattioita ja tuumaili: ”Kyllä tästä hyvä tulee.”

Kaikki meni uusiksi. Vuonna 1951 rakennetusta talosta jäi purkutöissä jäljelle lähinnä katto, kantavat seinät ja kellarin perusmuuri.

– Purua tuli lattioiden alta, seinistä ja katosta 800 säkkiä. Eikö tämä lapiointi lopu koskaan, mietimme heinäkuun helteessä hengityssuojaimien takaa.

Olohuone tehtiin kahdesta tilasta. Tulisijan paikalla oli ennen kylpyhuoneen lavuaari. Pastilli-tuoli tuli uuteen kotiin häälahjana.
Keittiön ja olohuoneen välille on rakennettu upea, valkoiseksi maalattu hirsiseinä.
Talon vaalea värimaailma näyttää harkitulta, mutta todellisuudessa se on seurausta yrityksestä ja erehdyksestä. Väri- ja pintavalinnat menivät melkein kaikissa huoneissa kertaalleen uusiksi.

Laurilat eivät halunneet kunnostaa rintamamiestaloaan perinteiden mukaisesti. Korkkilattia ja sormipaneelit saivat väistyä alkuperäisen lautalattian, taloon tuotujen hirsiseinien ja skandinaavisten valkoisten pintojen tieltä. Uusi, iso ikkuna puhkoo portaikkoon valoa, jota tilaan ei ennen tullut.

Muutoksen päämääränä oli maalaisromanttisen tunnelman luominen, joten moni rakenteellinen ja tyylillinen seikka piti rakentaa taloon tyhjästä. Pari piirsi ja ideoi muutokset itse, suunnitteluapua he eivät käyttäneet.

Lasten leikkihuone tapetoitiin ensin okran väriseksi, mutta kun Kirsi näki lopputuloksen, tapetti meni vaihtoon.
Alakerran vessa on nyt pienempi kuin ennen remonttia, sillä neliöitä lohkaistiin olohuoneelle. Vaakalaudoitus on helppo tapa luoda saaristolaistunnelmaa mihin tahansa tilaan.

Keittiön ja olohuoneen välille on rakennettu valkoiseksi maalattu hirsiseinä. Hirret on ostettu samasta kannuslaisesta myymälästä kuin kuistin lattialankut.

– Perinteisesti rintamamiestalossa ei ole hirsiseiniä, joten tämä ratkaisu lienee näkyvin poikkeus tuon ajan rakennustyylistä, Kirsi kertoo.

Talon ulkomuoto muistuttaa rintamamiestaloa, tosin vaakalaudoitus ja musta terassi viittaavat moderniin puutaloarkkitehtuuriin.

– Naapurustossa kaikki eivät pitäneet siitä, että rintamamiestaloa lähdetään näin radikaalisti remontoimaan. Saimme kommentteja muun muassa materiaalivalinnoista tai työnjäljestä. Se ei ollut mukavaa.

1940- ja 1950-luvuilla lakattu sormipaneeli oli hyvin suosittu materiaali rintamamiestalojen eteistiloissa. Sitä käytettiin myös ulko-ovien pinnoissa.
Sormipaneelit saivat väistyä vaaleasta portaikosta. Lisää valoa tilaan saatiin puhkaisemalla seinään ylimääräinen ikkuna.
Yläkerran kaiteen avartaminen aitamaiseksi luo rustiikkia maalaistunnelmaa ja takaa valon pääsyn ylätasanteelle. Myös tässä tilassa on valkoinen vaakapanelointi.
Että vinkiksi kaikille vastaavaa projektia miettiville: Älkää ryhtykö. Helpommallakin pääsee.

Mitä opimme tästä? Ensimmäinen opetus: jos haluat kunnostaa, ensin on pakko purkaa. Toinen opetus: hengityssuojaimen läpi ei voi syödä siskon tuomaa jäätelökakkua. Kolmas opetus: mieti vielä kerran.

– Ihan huumoriahan tämä on ollut, pari hymyilee.

– Että vinkiksi kaikille vastaavaa projektia miettiville: Älkää ryhtykö. Helpommallakin pääsee.

Yhdeksän kuukautta kestäneestä remontista on kulunut nyt kolmisen vuotta, ja pari näyttää yhä onnelliselta. Poikkeuksellista? Ehkä.

Siinä, missä rankka rakennusaika monesti ajaa väsyneitä pariskuntia eripuraan, riitoihin ja erojen partaalle, Laurilan perheeseen syntyi remontin aikana vauva ja häitäkin vietettiin.

– Olemme saaneet läheisiltä valtavasti apua tässä hommassa, se on auttanut. Ja huumori.

Piilotetut ajankuvat ilahduttivat remontoijia. Verannan lattian alta paljastuivat miesten metsäsukset ja seinien sisältä lasten leluja.
Kuistin muovimaton paikalle löytyi kannuslaisesta vanhan tavaran myymälästä aidot leveät lankkulattiat. Tältä talo näytti ennen remonttia. Lauriloiden koti sijaitsee Oulussa Karjasillan alueella, joka muistuttaa arkkitehtuuriltaan Helsingin Käpylää tai Tampereen Nekalaa. Yhteisö on tiivis. Kadulla pysähdytään vaihtamaan kuulumiset ja naapurin kanssa vitsaillaan.
Julkaistu: 28.1.2019