Vaikka neulon ympäri vuoden, uusien tekniikoiden opettelu pitää harrastuksen aina kiinnostavana. Kuplaneule on yksi oppimislistalla odottavista projekteista. Voisin ottaa haasteen vastaan ja aloittaa suoraan isosta työstä. Muhkea kuplaneuletakki syntyy paksuilla puikoilla vauhdikkaasti vaikka telkkaria katsoessa.

Aina välillä on silti kiva aloittaa joku pikkuprojekti, jonka näprääminen ei vaadi uuden opettelua. Parissa illassa valmistuva pumpulinpehmeä Pörrö-pipo sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Tekisin pipon kaksivärisenä neulepaidoista ylijääneillä langoilla, jolloin joustinosa olisi erivärinen kuin muu pipo. Mohairlanka on jo itsessään pörröistä, mutta pinnasta saa vielä pörheämmän harjalla karstaamalla.

Kirjoneule vaatii kaltaiseltani vähän malttamattomalta puuhastelijalta liiallista tarkkuutta. Vaikka käteni syyhyävät toisenlaisten töiden kimpussa, ihastelen silti kauniin monivärisiä luomuksia. Intarsianeuleena toteutetut Kukkaniitty-sukat saavat toivomaan, että oma kärsivällisyys riittäisi niiden tekemiseen. Sukat näyttäisivät upeilta lempiväreissäni: pohjaan valitsisin sammaleenvihreää ja kukkiin violettia, okrankeltaista ja syvää fuksianpunaista.

Neuleliivi on taatusti yksi monikäyttöisimmistä vaatekappaleista, ja kaapistani löytyykin niitä useammassa värissä. Liivi lämmittää keskivartaloa, mutta hihattomana se mahtuu mainiosti välikausitakin alle. Vaatteen voi pukea kätevästi paidan, mekon tai toisen neuleen päälle. Ohjetta on helppo tuunata, jos kaipaa pidempää helmaa tai korkeampaa, enemmän poolokaulusta muistuttavaa pääntietä.

Neuloin viime talven hittiasusteen eli kaulurin puolipatenttineuleesta, joka on tavallista patenttineuletta helpompi oppia. Kaulurista jäi himo kokeilla samaa tekniikkaa isompaan työhön. Muhkea puolipatenttipinta näyttäisi upealta kokonaisessa neuletakissa tai -paidassa, kuten tässä klassisen mallisessa pitkässä neuletakissa. Neulominen vie aikaa, mutta lopputulos on sen arvoinen. Neuletakin kaltainen luottovaate tulee olemaan käytössä monta, monta vuotta.

Viime vuosina virkkaus on noussut uuteen hohtoon esimerkiksi Molla Millsin ja isoäidinneliöbuumin myötä. En oppinut aikoinaan virkkaamaan koulussa, joten omat taitoni riittävät vain ketjusilmukan ja kiinteän silmukan tekoon. Nyt olen tallentanut jo niin paljon kuvia Instagramin virkkauskokoelmaani, että lienee aika ryhtyä toimeen ja opetella virkkauksen salat. Haaveilen valtavan jämälankakorini tyhjentämisestä ja villeistä väriyhdistelmistä, joita ei tulisi muuten valinneeksi. Ensimmäisenä projektina houkuttelee värikäs retrohenkinen tyyny, joka virkataan popcorn-silmukoin koristelluista isoäidinneliöpaloista.