Kaali on yksi syödyimmistä vihanneksista maassamme. Kasvistaseen mukaan sitä nautitaan noin kolme kiloa henkilöä kohden vuodessa. Tosin kulutus on laskussa, ja enää vain 83 prosenttia talouksista osti kaalia vuonna 2008 (Nielsen, 2009). Kaalin kulutusmäärä on vaatimaton verrattuna esimerkiksi porkkanan (noin 8,5 kg/hlö/v) lukuihin. Voisimme hyödyntää kaalia enemmän ruokapöydissämme, sillä se on edullinen, vitamiinipitoinen, hyvin säilyvä ja ilmastoystävällinen vihannes.

Valko- eli keräkaali kuuluu vanhimpiin tunnettuihin vihanneksiin. Aikaisemmin kasvimaita kutsuttiinkin kaalitarhoiksi, mikä kuvaa kasvin merkitystä historiallisesti. Keräkaali oli pitkään monissa maissa tärkein viljelty vihannes.

Keräkaali jaetaan varhais-, kesä-, syys-, ja talvikaaleihin. Varhais- ja kesäkaalin kerät ovat löyhiä ja rapeita. Kokoonsa nähden ne ovat syyskaaleja kevyempiä. Syyskaalit ovat tiiviimpiä ja kookkaampia. Talvikaalit korjataan vasta lokakuussa, jolloin ne ovat kehittyneet erityisen tiiviiksi ja painaviksi. Hyvissä olosuhteissa kaaleja voi varastoida jopa yli puoli vuotta.

Kaalia syömällä voi muiden kasvisten tavoin keventää ruokavaliotaan, sillä keräkaaleissa on vain vähän energiaa, 22–24 kcal/100 g, ja paljon vettä ja ravintokuitua. Kaali on hyvä vitamiinien lähde. Se sisältää C-, E- ja K-vitamiinia sekä A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia ja tärkeää foolihappoa (B-ryhmän vitamiini). Kivennäisaineista merkittävin on kalsium, mutta kaalissa on myös kaliumia, mangaania, seleeniä ja rautaa.

Kaaleissa on kohtalaisen paljon sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua, joilla on merkitystä veren kolesterolitason alentamisessa ja suolistosairauksien ehkäisyssä. Kaaleissa on terveyttä edistäviä flavonoideja, jotka toimivat antioksidantteina, hapettumisen estoaineina ja parantavat elimistön puolustuskykyä.

Perinnetiedon varassa kaalinlehtiä on käytetty ihokääreinä hoitamaan särkyjä ja tulehduksia esimerkiksi rintatulehduksessa.

Valko- eli keräkaali on monikäyttöinen vihannes. Sitä voi syödä raakana sellaisenaan tai esimerkiksi raasteina ja salaattien joukossa. Kaali sopii hyvin keittoihin, patoihin, muhennoksiin, kääryleisiin sekä vokkeihin ja muihin aasialaisiin ruokiin. Erityisen hyvin kaali sopii lampaanlihan seuraksi ja haudutettaviin uuniruokiin. Kaali kannattaa hyödyntää myös leivonnaisissa. Klassinen kaalipiirakka on monen suosikki.

Keitetty kaali tuoksuu voimakkaasti. Tuoksun aiheuttavat kaalin sisältämät rikkipitoiset yhdisteet. Hyvä vinkki, on lorauttaa keitinveteen tilkkanen viinietikkaa tai sitruunaa hajun torjumiseksi. Toinen oivallus on keittää kaalia aluksi ilman kantta.

Hapankaali valmistetaan maitohappokäymisen avulla keräkaalista. Tutustu tarkemin sen valmistukseen erillisessä hapankaali-artikkelissamme.

Kaali säilyy parhaiten kylmässä, +2–5 asteen lämpötilassa. Kääri paloiteltu kaali muovin sisään. Valkokaali on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten (mm. tomaatti ja monet hedelmät, kuten banaani, päärynä, omena ja persikka) vieressä.