Avotakka

Suosikkibloggaaja Alexa Dagmar on koukussa remontointiin – nyt hän hankki kodikseen kahdeksan metriä korkean raakaullakon: ”Tuli tirautettua pari onnenkyyneltä”

1


Suosikkibloggaaja Alexa Dagmar on koukussa remontointiin – nyt hän hankki kodikseen kahdeksan metriä korkean raakaullakon: ”Tuli tirautettua pari onnenkyyneltä”

Bloggaaja Alexa Dagmar, 26, pitää haastavista remonttiprojekteista. Hän ihastui miehensä Joachimin kanssa vanhan talon ullakkoon, josta tulee remontin jälkeen heidän ainutlaatuinen kotinsa.
Teksti Alexa Dagmar
Kuvat Hannes Paananen

”Olin 18-vuotias, kun ostin puolisoni Joachimin kanssa ensimmäisen yhteisen asuntomme. Budjetti riitti silloin vain pieneen, kunnostettavaan kohteeseen. En olisi uskonut, että remontoimisesta tulee vähitellen meidän yhteinen intohimomme ja että kotiprojektit alkavat seurata toisiaan.

Remonteissa koukuttavinta on koko projekti, alkaen oikean kohteen löytämisestä suunnitteluvaiheeseen ja projektin seuraamiseen. On hienoa nähdä, miten toivottomasta kohteesta voi kuukausien kuluessa kuoriutua mieletön lukaali.

Vaikka suunnitteluun, Excel-taulukoiden pyörittelyyn ja päätösten tekoon kuluu työtunteja melkein yhtä paljon kun päivätyöhön, se on loppujen lopuksi kaiken vaivan arvoista. Eikä asunnon arvon nouseminen haittaa ollenkaan!

Jälleen viime keväänä tulimme siihen tulokseen, että on aika jatkaa matkaa – vasta upeaksi remontoidusta asunnosta Helsingin Kampista. Tällä kertaa halusimme löytää niin uniikin paikan kuin mahdollista.

Alexa Dagmar edellisessä kodissaan.

Pölyä ja hämärää

Heinäkuussa 2017 kotikulmiltamme tuli myyntiin raakaullakko 1920-luvulla rakennetusta asuin- ja liiketalosta. Talo sijaitsee vain kivenheiton päässä edellisestä kodistamme, mutta sijainti on vielä piirun verran keskeisempi. Pelkkä ajatus asumattoman ullakon muuttamisesta kodiksi tuntui paitsi äärimmäisen kunnianhimoiselta myös houkuttelevalta. Menimme heti seuraavana päivänä katsomaan paikkaa. Tiesimme heti paikan nähdessämme, että kohde vastaa kaikkia odotuksia.

Raakaullakon korkeus on enimmillään huikeat kahdeksan metriä.

Se oli hyvin tyypillinen ullakko: hämärä, kolea ja vetoisa. Pitkin lattiaa lojui vanhoja, kosteuden rypistämiä sanomalehtiä, ja pölyä oli niin paljon, että yskitti. Puolikaaren muotoisista ikkunoista lankeava valo paljasti yhdestä nurkasta vanhoja Gambina-pulloja ja toisesta nurkasta kokoelman jonkun vuosikymmeniä sitten hylkäämiä huonekaluja. Keskellä kohosi uhkaavana sinkkilevyillä päällystetty, aikaa sitten käytöstä poistettu paisuntasäiliö.

Lokkien kirkuminen kuului hyvin sisälle, ja tuuli viuhui kattoa kannattelevissa patinoituneissa puurakenteissa, mutta kahdeksan metrin huonekorkeus tuntui meistä mielettömältä. Aloimme välittömästi pohdiskella erilaisia ratkaisuja korkeuden hyödyntämiseksi. Nämä varhaiset suunnitelmat ovat pitkälti niitä, joihin lopulta olemme päätyneet.

Kaikki alkoi kirjeestä

Näytön jälkeen käynnistyi kuukausien ruljanssi, sillä raakaullakkojen myynti, puhumattakaan niiden ostamisesta, ei ole yksinkertaista. Ullakkoa myi taloyhtiö, joka halusi varmistaa, että se saa kunnollisen hinnan ja luotettavat ostajat. Se ei meitä vielä yllättänyt, kuten ei sekään, että ullakko oli monen muunkin mielestä herkullinen. Ostajaehdokkaita oli kymmeniä.

Ensimmäinen tarjousvaihe alkoi kirjeen kirjoittamisella. Kuvailimme taustojamme sekä ullakkoa koskevia ideoitamme. Kirjeiden perusteella karsittiin viisi kärkiehdokasta, ja me pääsimme tuohon joukkoon. Tämän jälkeen seurasi haastattelukierros, jossa esittelimme tarkennetut ideat yhdessä arkkitehdin kanssa. Kun tulimme esittelytilaisuudesta, olimme törmätä kahteen stereotyyppiseen bisneshaihin, joiden silmissä kiilsivät euron kuvat. Tai niin ainakin kuvittelin, koska moni muu ostajakandidaatti tuntui näkevän kohteessa vain mahdollisuuden tehdä rahaa nopeasti ja vähällä vaivalla. Meidän onneksemme taloyhtiö ei halunnut kyseenalaisia eikä hätäisiä ratkaisuja.

Haastattelujen perusteella taloyhtiön edustajat karsivat viiden joukon kahteen – ja me olimme yhä mukana!

Tähtäimessä kesä 2019

Aikaa kului taas muutama viikko, kunnes viime syyskuussa saimme sähköpostin, jossa kerrottiin, että taloyhtiö haluaa tehdä kaupat juuri meidän kanssamme. Voi sitä riemun määrää! Tuli tirautettua pari onnenkyyneltäkin.

Ilonpito jäi lyhyeen, sillä ullakkorakentamisessa byrokratia vie valtavasti aikaa, ja sen vaatimukset on otettava tosissaan. Taloyhtiön ja isännöitsijän kanssa pidettyjen lukuisten kokousten jälkeen saimme nimet kauppakirjaan marras–joulukuun vaihteessa ja pääsimme tarkentamaan rakennuspiirroksia ja lupa-asioiden suunnittelua.

Ensin neuvottelimme Museoviraston kanssa, sitten Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan, ja lopulta jätimme virallisen rakennuslupahakemuksen. Odottelemme enää lopullista päätöstä siitä, millaiset ikkunat saamme rakentaa.

Olemme mielettömän onnekkaita, että saimme tämän unelmakohteen itsellemme. Projekti todella on ainutlaatuinen, ja tavoitteena on muuttaa uuteen kotiin kesään 2019 mennessä.

Ullakkoprojekti pähkinänkuoressa

  • 1920-luvun asuintalon raakaullakko eli lämmittämätön varastotila muutetaan asunnoksi.
  • Ullakon pinta-ala on sata neliötä.
  • Huonekorkeus on noin kahdeksan metriä, minkä ansiosta asunnosta tulee osin kaksikerroksinen. Lopullinen asuinpinta-ala on 120–160 neliötä.
  • Asunto sijaitsee seitsemännessä kerroksessa, eikä seinänaapureita ole.
  • Alakertaan tulee olohuone, avokeittiö, kylpyhuone ja makuuhuone ja yläkertaan kaksi erillistä huonetta.
  • Ikkunoita on vanhastaan ainoastaan lattianrajassa, joten rakennuslupaa täytyy hakea erikseen myös ikkunoille. Se on haastavaa, koska talon julkisivua ei saa muuttaa. Tarkoitus on sijoittaa suurin osa ikkunoista kattoon ja sisäpihalle päin.
  • Rakennuslupaa haetaan myös terassille, joten lisähaastetta riittää.
  • Sisustuksen suunnittelu on vasta haaveilu asteella. Vaikka talo on vanha, asunnosta tulee moderni. Samettia on saatava, ja koska huoneet ovat korkeita, valaisinten tulee olla näyttäviä.
Julkaistu: 3.9.2018