Suomen kiehtovimmat ruusutarhat – löydä kotimaan rosariumit, joissa voit nauttia keskikesän upeasta kukkaloistosta

Tähkäpuiston rosarium Turussa on tarmokkaan paikallisen ruusuharrastajan ja hyväntekijän sinnikkyyden tulos. Toisin kuin monet kasviharrastajat, ruusumatamiksi kutsuttu Toini Grönqvist ei halunnut koota ruusuja omaan puutarhaansa, vaan hän halusi levittää niitä esimerkiksi julkisiin puistoihin ja vanhainkoteihin kaikkien muidenkin iloksi ja ihasteltavaksi. Vuonna 1991 hän lahjoitti Turun kaupunginpuutarhalle ensimmäiset ruusut, ja rutkasti lisää seurasi vuosien kuluessa.

Varsinkin historialliset ruusut olivat Grönqvistin mielenkiinnon kohteita. Hänen tavoitteenaan oli koota Tähkäpuistoon kaikkiaan kahden tuhannen ruusun kokoelma. Tähkäpuiston rosarium vihittiin käyttöön juhlallisin menoin vuonna 1995. Puistossa kasvaa noin 1 600 ruusua, lajikkeita on nelisen sataa.

Kokoelman erikoisuuksia ovat nimikkoruusut, joita Toini Grönqvist omisti vaikkapa pohjoismaiden kuninkaallisille ja muille julkisuuden henkilöille sekä erilaisille yhteisöille. Ruusujen lisäksi Tähkäpuistossa kasvaa hienoja vanhoja puita ja perennaistutuksia.

Sydänkesällä ruusutarhassa voi kulkea jopa upeasti kukkivan ruusukaaren alta. Kukkarunsaudesta vastaa helenanruusu, jonka kermankeltaisissa kukissa on myös poikkeuksellisen ihastuttava hunajainen tuoksu.

Valtaosa rosariumin ruusuista on kuitenkin pensasruusuja. Ne levittäytyvät laajalle alalle avaran puiston nurmikentällä. Harmittavasti suuri osa ruusuista on nimettömiä, joten täällä syntyneitä uusia ruusuihastuksia voi olla mahdotonta löytää itselleen puutarhamyymälöistä. Ruusujen lajiketietoisuuden kasvattamista paremmin rauhallinen Tähkäpuisto sopiikin romanttiseksi eväsretkikohteeksi. Toinen toistaan komeammin kukkivien ruusupensaiden väleissä on juuri sopivasti tilaa pariskunnalle, viltille ja herkkukorille. Ei ihme, että rosariumissa on järjestetty lukuisia vihkitilaisuuksia.

Tähkäpuiston rosarium, Petreliuksenpolku, Turku. Ei sisäänpääsymaksua. Lisätietoa: turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/puistot/tahkapuisto

Kemiönsaarelaisen Vretan kansakoulun opettaja Nils Oskar Jansson ihaili jo nuoruudessaan maailman kenties kuuluisinta kasvitieteilijää Carl von Linnétä ja haaveili oman ulkomuseon perustamisesta. Sen esikuvana hänellä oli Tukholmaan vuonna 1891 perustettu Skansen. Unelma tuli todeksi vuonna 1900, kun Sagalundin ulkomuseo avattiin Janssonin työ- ja asuinpaikkana toimineen koulun ympäristöön.

Vehreään puistoon on koottu Kemiönsaaren entisaikain talonpoikaista rakennuskantaa, esimerkiksi torppa, maatila ja käräjätalo. Se on Suomen vanhin ulkoilmamuseo. Janssonin sekä koulun toisena opettajana samaan aikaan työskennelleen Adèle Wemanin kodit ovat nykyään myös osa museokokonaisuutta. On kiehtovaa nähdä, kuinka eri tyyleillä opettajat sisustivat oman puoliskonsa punamultaisesta opettajaintalosta. Pelargonit kukkivat yhä pitsiverhojen keskellä Adèlen ikkunalla, Janssonin puolella on askeettisempaa.

Linnén innoittamana Nils Oskar Janssonista kehittyi intohimoinen puutarhaihminen. Hän perusti Sagalundiin, ”rakkaimpaan leluunsa”, myös oman kasvitieteellisen puutarhan. Maa oli alkuun karua ja kivikkoista, mutta Janssonin ja hänen oppilaidensa uutteralla työllä syntyi viehättävä ja monipuolinen puutarha, jonka kasvit oli suuren maailman kasvitieteellisten puutarhojen tapaan merkitty täsmällisesti nimikyltein. Janssonin tarkkojen suunnitelmien mukaan puutarha sai myös aikakauden muodin mukaiset koristeet kuten aurinkokellon ja puutarhanäkymiä heijastavan lasikuulan.

Suuri osa Janssonin ja Wemanin aikaisista kasvilajeista tai niiden jälkeläisistä viihtyy edelleen Sagalundin puutarhassa. Pyrkimyksenä on säilyttää Janssonin alkuperäinen henki.

Sagalundin viehättävän rosariumin mittakaava on moneen muuhun ruusulajipuistoon verrattuna pieni ja kotipuutarhamainen. Ruusupensaiden keskellä kuljetaan kapeita nurmipolkuja pitkin. Kemiönsaaren omien ruusujen sekä muiden historiallisten ja modernimpien ruusujen kanssa kilpaa kukkii muita vanhanajan näyttäviä perinnekasveja kuten harjaneilikoita, sormustinkukkia, kurjenkelloja ja tulikukkia sekä aikaisemmin kesällä harvinainen juhannuspioni. Koska ruusutarha on hieman katveinen, ruusujen kukinta kestää jonkin verran pidempään kuin paahdepaikoilla. Kasvit on yhä merkitty selkein nimikyltein, aivan kuten Jansson olisi toivonutkin.

Sagalundin museo, Museotie 7, Kemiö. Sisäänpääsymaksu 7 € (aikuiset). Lisätietoa: sagalund.fi

Heinäkuun alkupuolella Meilahden arboretumin eli puulajipuiston keskellä ranskanruusut esittelevät muhkeita kukkiaan, ja kukkien keskellä erottuu klassiselle ruusuryhmälle tyypillinen rosetti. Täällä pilarimäntyjen, pallotuijien ja metsäkuusien erikoismuotojen vieressä kukoistaa pääkaupunkiseudun monipuolisin rosarium. Viitisentoista vuotta sitten perusteellisesti uusitun ruusukokoelman noin sata pensasruusulajia ja -lajiketta on valittu yhteistyössä Suomen ruususeuran asiantuntijoiden kanssa.

Rosariumin käytävien reunalla on kunkin ruusun kohdalla nimikyltti ja tieto lajikkeen syntyvuodesta. Singelikivien rahina sandaalin alla sopii täydellisesti nostalgisena säilyneeseen puistotunnelmaan. Sen viimeistelevät perinteiset koivunjalkapenkit, joiden valkokylkisiä puunrankoja imitoivat känkkyräjalat ovat kuuluneet Helsingin puistoihin 1800-luvulta lähtien.

Pensasruusut on ryhmitelty ruusutyyppien mukaan. Ne sijaitsevat säteittäin pienen keskusaukion ympärillä. Ruusutarhan laidalla on lisäksi pergolarakennelma köynnösruusuja varten.

Rosariumin parhaiten kukkivat alueet vaihtelevat kesän etenemisen myötä. Alkukesällä kukintavuorossa ovat juhannusruusut ja sen lähisukulaiset tarhapimpinellaruusut. Niitä seuraavat tarhakurtturuusut, sitten historialliset eurooppalaiset ruusuryhmät kuten ranskan- ja sammalruusut.

Kaksi penkkiä on varattu uusille suomalaisille ruusulajikkeille. Niiden joukosta löytyy esimerkiksi Sointu ja monia muitakin suloisia ja Suomen oloja erinomaisesti kestäviä lajikkeita. Meilahden rosariumissa on myös kotimaisia löytöruusuja. Niiden alkuperä on salaisuus, sillä sieltä täältä ympäri Suomen löytyneitä ruusuja ei ole kyetty tunnistamaan. Ne ovat saaneet uuden nimensä useimmiten löytöpaikan mukaan. Monet löytöruusut ovat hyvin kestäviä – ovathan ne saattaneet selviytyä omin voimin vuosikymmenien ajan.

Meilahden arboretum, Johannesbergintie 7, Helsinki. Ei sisäänpääsymaksua. Lisätietoa: vihreatsylit.fi/meilahden-arboretum

Tukholman ja Suomen Turun välille avattiin 1630-luvulla Suuri postitie osana Ruotsin suurvaltakauden keskushallinnon kehittämishanketta. Aikoinaan iso osa Ruotsin ja Suomen välistä posti- ja matkustajaliikennettä kulki sitä pitkin. Historiallinen tieyhteys mutkittelee yhä Turun seudun keskiaikaisten kirkkojen kautta.

Maskussa postitien varrella seisova harmaakivikirkko on vain kivenheiton päässä Maskun rosariumista. Se sijaitsee Maskun museon vieressä kohoavalla kummulla. Postivaunut ovat olleet tuttu näky täälläkin, sillä museo toimi alun perin kestikievarina, jossa matkustajat ja hevoset pysähtyivät lepohetkelle tai yöpymään.

Kotiseutuseura perusti rosariumin kulttuurimaisemaan vuonna 1998. Sitä ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Ruusujen luokse kulkee lyhyt kävelyreitti museon parkkipaikalta Maskunjoen ylittävää kaarisiltaa pitkin.

Parhaaseen kukinta-aikaan heinäkuussa näky saapuessa on huikea, kun kukkien täyttämät pensasruusut ja ruusuköynnökset tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Kokoelmat ovatkin mittavat. Rosariumissa on edustettuna noin 250 lajiketta, ja yksittäisiä ruusuja kasvaa lähes 400. Monen ruusuharrastajan mielestä Maskun rosarium onkin Suomen monipuolisin.

Ruusulajikkeet on merkitty hyvin ja ryhmitelty viidelle ruusun terälehden muotoiselle alueelle. Alueen hahmottamista vaikeuttaa hieman se, että siitä ei ole esillä minkäänlaista karttaa.

Maskun vanhimmat ruusut ovat samaa ikäluokkaa postitien, kestikievarin ja kivikirkon kanssa. Esimerkiksi Maiden’s Blush -neidonruusu, jonka kukkien terälehtien herkkä vaaleanpunainen väri muistuttaa nimensä mukaisesti neitosen punastumista, on kasvatettu Euroopassa ainakin 1600-luvulta lähtien.

Paikallisväriä tuo rivistö seudun vanhoista taloista kerättyjä ruusuja. Luultavasti monet ovat kasvaneet paikallisissa puutarhoissa jo silloin, kun postivankkurit nostivat pölypilven ilmaan jatkaessaan matkaansa kohti seuraavaa etappia.

Maskun rosarium, Maskuntie 98, Masku. Ei sisäänpääsymaksua. Lisätietoa: masku.fi/vapaa-aika/matkailijalle/nahtavyydet/rosarium

Joensuun ruusupuisto piiloutuu vielä rakentuvan Penttilän kaupunginosan taakse. Pielisjokea myötäilevän soratien päähän kulkeminen kuitenkin kannattaa. Vuonna 2017 valmistuneeseen puistoon on istutettu puolentoista hehtaarin alueelle 900 pensasruusua. Eri lajikkeita on reilusti toistasataa. III–IV -vyöhykkeiden rajalla sijaitsevan puiston pensaat on varustettu selkein nimikyltein, mikä ilahduttaa omaa ruusutarhaansa suunnittelevaa. Puisto perustettiin paikallisten Lions-klubien aloitteesta juhlistamaan järjestön 100. toimintavuotta. Tästä muistuttaa ruusuja vartioiva leijonapatsas.

Joensuun ruusupuisto, Penttilänranta, Joensuu. Ei sisäänpääsymaksua. Lisätietoa: joensuu.fi/penttilanranta