Nettikaupan paketti uusine vaatteineen on perillä. Mutta mitä kummaa, avatusta pakkauksesta löyhähtää ilmoille pistävä haju. Entä miksi pakkausmerkintä kehottaa pesemään uudet lakanat ennen käyttöönottoa? Ja taas uutisoidaan siitä, miten viranomaisten pistokokeissa leluista on löytynyt liikaa ftalaatteja.

Kaikissa näissä esimerkeissä tuotteista haihtuu tai liukenee ympäristöön kemikaaleja. – Sinänsä irtoavat kemikaalit eivät ole ongelma. Pulmallisiksi ne voivat muuttua, jos aineet ovat terveydelle tai ympäristölle haitallisia, sanoo tutkija Veli-Matti Ikävalko Helsingin yliopiston kemian laitokselta.

Elektroniikka, lelut, vaatteet, huonekalut, kodintekstiilit – siinä liuta ehkä hieman yllättäviä kemikaalipäästöjen lähteitä.

Elektroniikassa on bromiyhdisteitä sisältäviä palonestoaineita. PVC-muovista valmistetuissa leluissa, kuten uimarenkaissa, käytetään ftalaatteja pehmentiminä. Valmistajat käsittelevät lakanat usein formaldehydillä, jotteivät ne rypistyisi. Formaldehydiä vapautuu myös huonekalujen lastulevyn liimasta. Kalusteissa saattaa olla palon- ja homeenestoaineita. Myös vaatteissa homeenestoaineet ovat tavallisia. Muovipulloissa taas voi olla bisfenoli-A:ta.

Kaikilla edellä mainituilla kemikaaleilla voi olla ikäviä vaikutuksia. Tavallisia haittoja ovat iho- ja hengitysoireet. Pahemmistakin seurauksista on saatu tutkimuksissa viitteitä. Ftalaatit voivat vaikuttaa perimään ja heikentää hedelmällisyyttä. Bisfenoli-A taas tunnetaan hormonihäiritsijänä. Se on estrogeenin kaltainen aine, joka voi vähentää hedelmällisyyttä. Homeenestoaineet saattavat joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa syöpää ja sukusoluissa periytyviä mutaatioita.

Ikävät vaikutukset voivat näkyä paitsi ihmisissä myös luonnossa. Etenkin vesieläimet ovat herkkiä haitallisille kemikaaleille. Vesistöjen ja vesieliöiden kautta nämä aineet siirtyvät myös ihmisiin ja eläimiin. – Olennaista on, miten suurelle määrälle haitallista ainetta altistuu. Pienet pitoisuudet aiheuttavat oireita vain harvoille ihmisille, Ikävalko huomauttaa.

Valmistajat ja maahantuojat eivät saa läträtä kemikaaleilla miten tahtovat, sillä EU- ja kansallinen lainsäädäntö säätelevät terveydelle tai ympäristölle haitallisten kemikaalien käyttöä esineissä.

EU:n kemikaaliasetus REACHissä joidenkin aineiden käyttö on kielletty kokonaan ja joillekin on säädetty raja-arvoja, joita ei saa ylittää.

Moni luulee, että joku viranomainen testaa kaikki Suomessa myytävät tuotteet kemikaalipitoisuuksineen kaikkineen. Näin ei asian laita ole. – Valmistaja ja maahantuoja ovat vastuussa siitä, että tuote on kemikaalilainsäädännön mukainen. Tukes tekee projektiluonteisesti pistokokeita markkinoilla jo oleville tuotteille, sanoo ylitarkastaja Elina Vaahtovuo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista.

Myös tulli tekee tuontitavaroille pistokokeita.

Teollisuus kehittelee uusia aineita koko ajan. Mistä voi tietää, onko vaikkapa uudenlainen homeenestoaine haitallinen vai ei? – Jos aine on kovin myrkyllinen, se usein huomataan nopeasti. On epätodennäköistä, että tällainen aine pysyisi markkinoilla pitkään. Sen sijaan ongelmallisia ovat kemikaalit, joiden negatiivinen vaikutus paljastuu vasta vuosien kuluessa. Tällaisia ovat esimerkiksi syöpävaaralliset ja hormonitoimintaan vaikuttavat aineet, Ikävalko kertoo.

Tutkimus ja lainsäädäntö reagoivatkin viiveellä haitallisiin aineisiin. – Ensin aineen vaikutuksia pitää tutkia. Tosin kaikkia markkinoille tulevia uusia kemikaaleja ei automaattisesti tutkita. Tutkimus tarvitsee aina myös rahoituksen. Vaikutusten selvittäminen taas voi viedä vuosia. Sääntelyä puolestaan kiristetään vasta, kun on riittävästi tietoa haitallisista vaikutuksista, kemisti selittää.

Haitallisten kemikaalien käyttö tuotteissa voi tuntua oudolta. Niillä on kuitenkin aina jokin tarkoitus.

Sileät lakanat käyvät kaupaksi paremmin kuin ryppyiset. Ilman suoja-aineita Kaukoidästä rahdatut vaatteet homehtuisivat kostean kontin sisällä. Haitallinen aine voi myös olla valmistajalle halvempi tai helpommin saatavilla kuin turvallisempi vaihtoehto.

Siitä, onko haitallisten kemikaalien määrä arjessamme lisääntynyt, asiantuntijoilla on eriäviä näkemyksiä. Jos vertaa nykyhetkeä vaikkapa 30 vuoden takaiseen, on monien vahingollisten kemikaalien käyttö joko kielletty kokonaan tai sitä on rajoitettu. Kemikaalien vaikutuksia myös tutkitaan enemmän kuin ennen.

Toisaalta uusia aineita kehitetään jatkuvasti lisää. Me myös kulutamme aiempaa enemmän vaatteita, elektroniikkaa ja leluja. Näin ympärillämme on yhä enemmän tuotteita, joista irtoaa kemikaaleja, joilla voi olla ikäviä vaikutuksia. – Nykyisin kuluttajat ovat tietoisempia kuin ennen. Heidän vaatimustensa vuoksi myös teollisuus kiinnittää yhä enemmän huomiota käyttämiensä aineiden turvallisuuteen. Tilanne toki vaihtelee alueittain. Kaikkialla ei ole yhtä tiukkaa sääntelyä ja valveutuneita kuluttajia kuin vaikkapa EU:n alueella, Ikävalko huomauttaa.

Pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin asiantuntija Terhi Uusitalo tähdentää, miten kemikaalikuorma näkyy meissä kaikissa. Ihmisille tehdyt virtsa- ja verikokeet osoittavat, että kehoihimme on kertynyt kemikaaleja, jotka eivät sinne kuuluisi. – Äidinmaidostakin löytyy ympäristömyrkkyjä.

Lainsäädäntö ei yleensä velvoita valmistajia ilmoittamaan tuoteselosteessa, millaisia aineita esimerkiksi vaatteessa tai lelussa on. Ainoastaan kosmetiikassa ja elintarvikkeissa pitää olla kattava ainesosaluettelo.

Ikävalkon ja Uusitalon mielestä seloste voisi olla paikallaan muillekin tuotteille. – Nyt kuluttajat eivät ymmärrä, että esimerkiksi vaatteissa tai rakennusmateriaaleissa voi olla haitallisia kemikaaleja. Näin he eivät myöskään osaa vaatia ympäristön ja terveyden kannalta parempia tuotteita, Uusitalo kertoo.

Ruotsissa kuluttajat ovat tietoisempia kemikaalien haitoista kuin Suomessa. Tämä näkyy myös tuotevalikoimissa. Esimerkiksi ruotsalaisessa rautakaupassa on tarjolla huomattavasti enemmän ympäristötunnuksen saaneita tuotteita kuin Suomessa. – Meillä harva ymmärtää sellaisia myyjältä edes kysyä, Uusitalo pahoittelee.

Lue myös: 10 tapaa vältellä haitallisia kemikaaleja.