Juttu on julkaistu Viherpihassa 8/2020.

Voi onnetonta, ampiainen on joutunut merihätään. Se räpiköi viimeisillä voimillaan keskellä pientä pihalampea, joka pienen hyönteisen näkökulmasta tuntuu varmasti kuin aavalta ulapalta. Solveig Friberg laskee hätääntyneen hyönteisen ulottuville pelastusrenkaan korvikkeeksi lehden ja auttaa pörriäisen viime tingassa veden varasta.

– Kaikilla on paikkansa tässä maailmassa, Solveig lausuu hymyillen ja antaa ampiaisen hetken kuivattelun jälkeen jatkaa matkaansa.

Hän mökkeilee miehensä Pentin kanssa keväästä syksyyn Rosendalin kylässä Kemiönsaaressa. Fribergien kesäpaikka on yli 100-vuotias punamullattu torppa, talvet pariskunta asuu lyhyen ajomatkan päässä Taalintehtaalla. Talviaikaankin Solveig ja Pentti käyvät kuitenkin torpallaan ruokkimassa pihapiirin runsaslukuisia pikkulintuja.

Maa osoittautui hyvin savipitoiseksi, kun Solveig viitisentoista vuotta sitten alkoi tehdä puutarhaa torpan ympäristölle. 7 000 neliön pihassa kasvoi vanhastaan vain kymmenen mustaherukan pensasta.

– Ensin ajattelin, että ei tästä tule mitään. Haluan, että puutarhanhoito on hauskaa, ja minulle se tarkoittaa ainakin sitä, että kasteluun tai kasvien hoivaamiseen ei kulu paljon aikaa. Nautin paljon enemmän esimerkiksi siitä, että on aikaa istahtaa alas ja katsella mehiläisten touhuja. Voisin tehdä sitä vaikka kuinka pitkään.

Aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänä Solveigin viiden mehiläispesän asukkaat tekevät puutarhassa pitkää päivää keräten ja kuljettaen kasvien mettä pesiinsä hunajan valmistusta varten. Lähtevien ja saapuvien lentojen tahti mehiläispesien suulla on yhtä vilkasta ja hyvin organisoitua kuin ruuhka-aikoina Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Lakisääteisillä tauoillaan mehiläiset kokoontuvat joukolla juomaan tänä keväänä valmistuneen pihalammen vettä. Lampi tuli kuin tilauksesta, sillä kuivana ja paahteisena kesänä luonnossa on pulaa vedestä. Fribergien pihakaivokin on ehtinyt kuivua.

Mehiläisten ansiosta Solveig löysi lopulta puutarhaansa sopivat kasvit.

– Kun innostuin mehiläistarhauksesta, aloin myös etsiä mehiläisten kannalta hyviä kasveja. Pian huomasin, että suuri osa hyönteiskasveista on juuri tänne sopivia eli kasvupaikkavaatimuksiltaan todella mutkattomia. Ne eivät kaipaa oikeastaan mitään muuta kuin paljon aurinkoa.

Nyt puutarhassa kasvaa jo noin 70 hyönteisten lempikasvia. Punahattujen ja väriminttujen vaaleanpunaisissa ja violeteissa kukissa ja raikkaasti tuoksuvissa hailakan vaaleanpunaisissa rohtosuopayrteissä lentelee mehiläisten lisäksi runsaasti myös muita pölyttäjiä. Näyttävimpiä niistä ovat kevyesti liihottelevat neitoperhoset ja muut suuret päiväperhoset. Vilkkain hyörinä käy kuitenkin vaaleanpunaisena kukkivassa iisoppiaidanteessa.

– Iisoppi on osoittautunut ihan huipuksi hyönteiskasviksi. Paju ja krookukset ovat tärkeitä keväällä, kun kukkivat kasvit ovat silloin muuten niin vähissä. Kaikki kasvihankintani eivät kuitenkaan ole olleet aivan yhtä onnistuneita. Istutin tuoksuruutaa, kun joku tiesi kertoa, että ritariperhoset elävät sillä. Olen kuitenkin nähnyt ritariperhosen ruudalla vain kerran, mutta onhan kasvi ihan kaunis koristeenakin.

Varsinaisten puutarhakasvien lisäksi Solveig antaa myös hyviksi hyönteiskasveiksi tietämiensä luonnonlajien kasvaa puutarhassaan. Ahdekaunokilla on lupa levitä vapaasti, puutarhan laitamia värittävät huopaohdakkeiden fuksianpunaiset lämpäreet.

Pölyttäjien työn jäljet näkyvät Solveigin mukaan puutarhassa suoraan hyötykasvien lisääntyneenä satona. Mehiläiset voivat lentää medenkeruumatkoillaan jopa muutaman kilometrin päähän. Fribergien naapuri onkin kiitellyt, että Solveigin mehiläiset käyvät pölyttämässä myös hänen vadelmapeltoaan.