Olin juuri myynyt kuivanmaan mökkini. Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ollut ainakaan hankkia uutta kesäpaikkaa.

Toisin kuitenkin kävi, kun Oikotielle tuli myyntiin edullisesti pieni 70-luvun saunamökki tutun, viehättävän järven rannalla Etelä-Savossa. Alun perin oli ajatus, että kolmihenkinen perheemme viettäisi kesäpäiviä järvenrannassa, tukikohtanamme pikkuruisen pyöröhirsisaunan tupa. Pian kävi ilmi, että sauna oli rakennettu kehnosti, eikä sen kunnostaminen asuttavaksi käynyt päinsä. Alkoi viritä ajatus uuden mökin rakentamisesta 70-luvun henkeen.

Lapsena vietin kesiä perheeni mökillä pienen suolammen rannalla. Mökki oli isäni itse suunnittelema ja pitkästä tavarasta rakentama.

Mökkeily oli silloin yksinkertaista. Kaupungissa auton takakonttiin pakattiin vaate- ja ruokakassi. Perillä mökin eteisessä odottivat kumisaappaat ja saunan pukuhuoneen naulakossa uimapuku. Ei kaivattu isoja tavaramääriä eikä mukavuuksia. Perunat ja maito säilyivät viileässä maakellarissa, ja kaasuhella lämmitti tiskiveden. Ruoanlaitto oli yksinkertaista ja pienimuotoista, ja nautinnot keskittyivät ulkona oleskeluun. Nykynäkökulmasta tuon ajan mökkeily ja mökkiarkkitehtuuri olivat varsin ekologisiakin.

Opiskelin uuden mökin suunnittelun aikaan sisustusarkkitehtuuria Aalto-yliopistossa. Eräällä kestävän suunnittelun kurssilla ajatukseni alkoivat kirkastua mökin pääpiirteistä.

Tutkin suomalaisten arkkitehtien piirtämiä vanhoja kesämökkimalleja ja aloin pohtia, löytyisikö niistä aikaa kestäviä ominaisuuksia sovellettavaksi nykyajan ympäristöystävälliseen kesäasuntosuunnitteluun. Näistä tutkimuksista tuli lopulta kandidaatintyöni.

Havainnoistani innostui myös hirsitalovalmistaja Honkarakenne. Aloimme heidän arkkitehtiensa kanssa viedä suunnittelua eteenpäin mielessäni lapsuuteni mökkikesien tunnelmat. Näin syntyi Honkarakenteelle 70-luvusta inspiroitunut mökkimalli Rantama.

Rantaman suunnittelu noudattelee nostalgiasta nousevaa vaatimattomuutta ja nykyajan kestävää mökkirakentamista. Hirsi tuntui suorastaan itsestään selvältä valinnalta. Umpipuuta voittanutta rakennusmateriaalia ei ympäristönäkökulmasta nähdäkseni ole. Hirren pitkästä elinkaaresta hyvä esimerkki oli tontillamme sijainnut vanha saunamökki. Sen 50-vuotias hirsirunko oli yhä täysin käyttökelpoinen. Se siirrettiin jatkamaan elämää toiselle tontille samalla seudulla.

Suunnittelimme Rantaman tilat kompakteiksi ja helposti muunneltaviksi. Mökin toisessa päässä on sauna ja pukuhuone, toisessa kaksi pientä makuu­soppea. Väliin jää iso oleskelutila, jonka kookkaista ikkunoista avautuvat näkymät ympäröivään luontoon.

Tuvan mitoituksen halusin sellaiseksi, että sitä voi tilanteen mukaan kalustaa monella eri tavalla: pyöritellä kalusteita useisiin eri järjestyksiin ja lisätä vierassänkyjä tai vaikka säilytystilaa tarpeen mukaan.

Kandidaatintyössäni tutkin tarkoin myös esimerkkimökkien sisustuksia. Huomasin pian, että sekä kalusteissa että sisätilojen pintamateriaaleissa puu olisi aikaa kestävin ja ekologisin valinta – usein jopa täysin käsittelemättömänä. Esimerkiksi mänty patinoituu todella kauniisti ajan myötä, kun sen pintaan ei laita mitään.

Yli jäänyttä rakennusmateriaalia oli hyödynnetty kekseliäästi tutkielmani sisustuksissa. Niinpä minäkin rakentelin itse työmaalta jääneistä kakkosnelosista ja runkopatjoista muunneltavan kulmasohvan, jossa voi mukavasti majoittaa kesävieraita.

Muu kalustus ja mökin tarpeisto löytyivät pääasiassa Torista ja Facebookin kierrätysryhmistä. Vanhat ranskalaiset lastutuolit ja Ben af Schulténin Artekille suunnittelemat massiivimäntyiset pöydät ovat käsittelemätöntä puuta nekin.

Puupintojen seuraksi keräilin valkoisia käyttö­astioita raikastamaan kokonaisuutta. Ne säilyvät huutokaupasta löytyneessä täyspuisessa kaapissa.

Tekstiileissä suosin luonnonmateriaaleja: villaa, pellavaa, puuvillaa ja juuttia. 70-luvun tuntua korostaa Marianne Huotarin Finartelle suunnittelema paimentolaishenkinen Suovilla-villamatto.

Yksinkertaisen keittiön työtasoon valitsin linoleumin. Se on upean monikäyttöinen ja uusiutuvista raaka-aineista valmistettu materiaali, jonka soisin tekevän isosti paluun suomalaiseen sisustamiseen. Linoleumin syvänvihreä väri keskustelee hienosti jätti-ikkunoista näkyvän maiseman sävyjen kanssa.

Mökkeily Rantamassa on monella hyvällä tavalla paluuta lapsuuteni kesiin. Jo suunnittelun alkumetreillä päätimme jättää sähköä lukuun ottamatta muut mukavuudet mökistä pois. Mukavuuksien vähyys paitsi pienentää rakennuksen elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä myös karsii olemisesta turhan tehokkuuden ja hektisyyden.

Ajatukset hiljenevät yksinkertaisten askareiden äärellä. Pesuvesien kantaminen, tulen tekeminen kiukaaseen, emalikattilassa kiehuvat kesäperunat. Tavaramäärän niukkuus ja tilojen yksinkertaisuus vapauttavat aikaa olennaiseen. Mieli keskittyy oman olemisen miettimisen sijaan ympäröivän luonnon tarkkailuun ja ihmettelyyn. Näissä tunnelmissa on mielestäni kestävän suomalaisen kesäasumisen ydin.