"Tässä ajassa on lisääntynyt sellainen ajattelutapa, että minä olen oikeassa ja kaikki muut väärässä. Ihmisillä on kauhea hoppu opettaa muita, kaupata omaa totuuttaan ja suuttua pienistä.

Olen kirjoittanut nämä kolme sanaa kalenterini kulmaan: ’Ajattele. Yritä edes.’ Joka päivä tulee vastaan tilanteita, joissa luulen tietäväni, mistä on kysymys. Sitten yritän kytkeä autopilotin pois päältä: Millaisista erilaisista näkökulmista tätä voisi katsoa? Miksi tuo toinen ajattelee noin?

Kun olin pieni, naapurin pihassa oli narussa koira, joka aina haukkui, kun kuljin ohi. Valitin vanhemmilleni, että onpa kamala rakki. He kehottivat kysymään, miksi koira haukkuu. Ehkä se puolustaa kotiaan, ehkä kokee tuijotuksen uhkaavana. Kotona ei koskaan saanut olla tyhmä. Mutta se ei tarkoita, että minua olisi moitittu, jos en tiennyt jotakin tai jos sanoin jotakin hassua. Minua moitittiin, jos en halunnut oppia. Kehuja sain, kun olin utelias. Vanhempani opettivat, että tieto ja ymmärrys ovat ainoita asioita, joita elämässä kannattaa ahnehtia.

Epäonnistun ohjeeni seuraamisessa usein, sekä työelämässä että parisuhteessa. Sitä riitelee siksi, ettei hoksaa ymmärtää toista tai joskus ei suoranaisesti haluakaan. Se on inhimillistä. Tärkeintä on edes yrittää.

Luen viikoittain kiinalaiseen perinteeseen nojaavia Koan-arvoituksia. Ne ovat minun sudokujani. Niissä kysytään esimerkiksi, miten voi taputtaa yhdellä kädellä tai onko koiralla sielua. Pointti ei ole löytää oikeaa vastausta vaan erilaisia vastauk­sia, joista jokainen on hieman oikea mutta silti jotenkin väärä. Ne pitävät mielen nöyränä.

Vaikka parhaansa yrittää, aika rajallisesti itse kukin aina ajattelee. Mutta kussakin elämänvaiheessa ja tilanteessa tajuaa sen, mitä tajuaa. Joskus voi ymmärtää enemmän tai toisin.”

Sirpa Pietikäinen (kok.) on toiminut europarlamentaarikkona vuodesta 2008.

Kuvitus: Sari Vahe / iStock