Elinvoimainen laji. Niin väittää Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto uhanalaisuusluokituksessaan. Siilejä hoitavat tahot ovat kuitenkin huolissaan piikkipallojen pärjäämisestä. Niitä kun näkee yhä vähemmän.
Siilien käyttäytymisestä pari vuotta sitten väitellyt biologi Anni Rautio huokaisee. Totuus on se, että kukaan ei tiedä, paljonko siilejä Suomessa on tai onko niiden määrä pudonnut ja kuinka rajusti.
– Kannanarviota ei ole tehty. Viestiä tulee, että siilejä ei enää näe, mutta tutkijana en voi sanoa juuta enkä jaata, koska tarvittaisiin lisää tutkimusta, sanoo Rautio.
Muualla tutkimusta on tehty.
– Hollannissa ja Isossa-Britanniassa kantoja on kartoitettu ja todettu siilien selvästi vähentyneen. Syitä vähenemiseen ei täysin tiedetä, mutta liikenteellä ja tehomaataloudella on suuri vaikutus.
Suomessa tutkimus on kaatunut rahoituksen puutteeseen. Siiliä ei pidetä samalla tavalla merkittävänä lajina kuin vaikkapa riistaeläimiä tai suurpetoja.
Todennäköisesti siilit ovat vähentyneet myös meillä, sillä elinolosuhteet ovat niille ankarat. Siili on maassamme levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Lyhyen kesän aikana siilin pitää sekä hoitaa pariutumishommat ja poikaset että rakentaa päivä-, poikas-, syys- ja talvipesiä ja kerätä tarpeeksi rasvakerrosta selviytyäkseen pitkästä horroksesta. Urokset vaipuvat horrokseen elokuun tienoilla, naaraat syys-lokakuussa.
– Näyttäisi siltä, että viime talvi oli siilille todella kova. Oli lämmintä ja sitten yhtäkkiä hirveät pakkaset, eikä lunta suojana.
Siili hyödyntää ravinnoksi kaikenlaista eteensä sattuvaa. Hyönteisten lisäksi sille kelpaavat linnunmunat ja -poikaset.
Koska siili on symppis, ihmiset ovat innokkaita ruokkimaan sitä. Ruokinta on kuitenkin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta siilit hyötyvät siitä, toisaalta ruokkiminen muuttaa niiden käyttäytymistä vahingolliseen suuntaan.
– Siilit ovat luonnostaan erakkoja, mutta ruokinnassa ne joutuvat keinotekoisesti kosketuksiin toistensa kanssa, mikä edistää loisten ja salmonellan leviämistä.
Vaikka on ihanaa, että siili lyllertää joka ilta kupille, malta mielesi. Ruokinnassa tärkeää on jaksottaisuus. Vettä saa olla aina tarjolla.
– Kannattaa seurata luontoa. Kun luonto on vehreimmillään, ruokinta tuskin on tarpeellista. Ja jos kupille kertyy yli kymmenen siiliä, ruokinnassa kannattaa pitää taukoa.
Siili asustelee yleensä samoilla kulmilla koko elämänsä. Se siis löytää kupin ruokintatauon jälkeenkin.
Vaikkei ole varmuutta, päätyikö siili Suomeen ihmisen mukana vai omin jaloin, nyt se on osa luontoamme. Vahvimmat ja hoksaavimmat yksilöt kyllä pärjäävät.
– Toivon, ettei sympatia siiliä kohtaan kääntyisi lajia vastaan.
Jeesaa kaveria
Paras tapa auttaa siiliä on pesätarpeiden ja oleskelupaikkojen tarjoaminen. Siili rakastaa piharakennusten, halkopinojen ja terassien alusia, puutarhan kerroksellisuutta ja puskia. Säästä siilille lehtiä ja haravoi niitä puskien alle. Jos ruokit, unohda maitotuotteet ja tarjoa lemmikkien purkkiruokaa tai liotettuja raksuja. Hyviä ruokintaohjeita löydät Siili kiikarissa -sivustolta (www.siilikiikarissa.fi).
