Kori on ehdottomasti paras keräysastia. Ämpärit ja muovipussit kannattaa jättää kotiin. Sienet tarvitsevat ilmavan astian, ämpärissä tai muovipussissa ne menevät mössöksi. Jos ei ole koria, niin sienet kannattaa kerätä kangaskassiin tai paperipussiin.

Kyllä, mielestäni voi kerätä samaan koriin, erityisesti jos kerää sieniä kotitarpeisiin. Paras olisi iso kori, jossa on lokerot. Korin pohjalle voi myös varata paperipusseja eri lajeille.

Nyt syyskuussa metsässä on tosi laaja lajikirjo erilaisia sieniä, joten vaikka kerään kaikki sienet samaan koriin, lajittelen esimerkiksi ryöpättävät rouskut yhteen, esikäsittelyä kaipaamattomat rouskut toiseen ja tatit kolmanteen pussukkaan. Näin ei tarvita kymmeniä pusseja, mutta sienet pysyvät siistinä.

Kun kerään saman lajin sienet yhteen pussiin tai korin lokeroon, myös lajitunnistus onnistuu varmemmin. Esimerkiksi suppilovahveron näköislaji on rustonupikka. Niissä on pieniä pitoisuuksia tappavan myrkyllisestä korvasienestä tuttua gyromitriiniä ja rakenne on kumimainen, joten ne eivät kelpaa syötäviksi. Kun suppikset ovat valmiiksi lajiteltuina samaan pussiin, on joukkoon eksynyt rustonupikka helpompi erottaa joukosta.

Omiin pusseihin tai korin lokeroihin kerääminen kannattaa siksikin, että esimerkiksi haperot ovat todella herkkämaltoisia eli sienet menevät nimensä mukaisesti helposti haperoksi mössöksi, jos niiden päälle kasaa vaikkapa muhkeita tatteja. Limanuljaskat taas voivat värjätä vaaleaorakkaisiin tummia läikkiä tai orakkaat voivat sotkea vaikkapa suppilovahverot oraillaan eli tiputella lakin alla olevia piikkejä muiden sienien sekaan. Nämä ovat lähinnä esteettisiä haittoja, mutta saattavat vaikeuttaa lajitunnistusta kotona.

Mitään varaa esimerkiksi ryöpättävien ja heti syötävien sienien kerääminen samaan koriin ei aiheuta. Esimerkiksi ryöpättävät rouskut ryöpätään kitkerän maun, ei myrkkyjen takia. Korvasienet ja muut myrkkyjen takia keitettävät sienet keräisin erilliseen pussiin, mutta toisaalta keväällä korvasieniaikaan ei ole paljon muita sieniä kerättäväksi.

Perkaan sienet aina valmiiksi jo metsässä. Peratessa käyn samalla läpi sienen lajiomaiset tunnusmerkit heti ja nappaan ne samaan lokeroon tai pussiin, eikä minun tarvitse kotona enää ihmetellä, että mikä sieni tämä olikaan. Monien sienten tunnistus on helpompi tehdä heti poimimisen jälkeen. Esimerkiksi rouskujen maitiaisnesteen irtoaminen on runsaampaa juuri poimitussa sienessä kuin jo jonkin aikaa sitten poimitussa.

Sienten perkaaminen ja puhdistus metsässä tarkoittaa pysähtymistä ja sienestäessä kannattaa pysähtyä, sillä sienien löytäminen vaatii sitkeää ja rauhallista havainnointia. Kun löytä yhden sienen, puhdistaa sen ja katselee rauhallisesti ympärilleen, näkee usein samaa lajia lähellä lisää.