Kotivinkki

Saunaa rakastava Sanna Stellan etsi kunnon löylyjä myös ulkomailla: ”Lauteilla näemme kaiken, mitä olemme kehoihimme säilöneet: suklaat ja tunteet”

Saunaa rakastava Sanna Stellan etsi kunnon löylyjä myös ulkomailla: ”Lauteilla näemme kaiken, mitä olemme kehoihimme säilöneet: suklaat ja tunteet”
Saunassa parasta on se, miten siellä ollaan kirjaimellisesti paljaana ja riisuttuja kaikista statussymboleista, Kotivinkin kolumnisti Sanna Stellan kirjoittaa.
Julkaistu: 13.7.2022

Ystäväni viettää suurimman osan kesästään saunassa. Välillä hän poistuu järveen ja lilluu siellä hiljaa, korkeintaan ui rauhallista sammakkoa kaislikon reunaan ja takaisin. Loppuvuoden hän sitten tekeekin sataa eri asiaa yhtä aikaa ja hoitaa hyvin omat ja haalimansa toistenkin työt.

Sauna rauhoittaa meitä muitakin. Se on suomalaisten versio meditaatiosta.

”Viskoin lisää löylyä kiukaalle ja savustin huohottajan paikalta.”

Kun asuin nuorena yli vuosikymmenen Lontoossa, yritin aina löytää kunnon löylyt.

Eräältä kuntosalilta löysin yllättävän hyvän saunan. Lämpö­tilan ja kosteuden tasapaino oli kohdillaan, mutta ihmiset pilasivat tunnelman. Siellä kälätettiin liian kovaan ääneen eikä ymmärretty paikan pyhyyttä ollenkaan. Kaikki istuivat lauteilla jättipyyhkeisiin kääriytyneinä täynnä häpeää pyyhkeiden sisällä olevista alastomista ihmis­kehoista. Paitsi se yksi nainen, joka öljysi rintojaan ääneen voihkien. Piruuttanikaan en lähtenyt saunasta, kuten kaikki muut. Viskoin lisää löylyä kiukaalle ja savustin huohottajan paikalta.

Kerran valitsin talvisen viikonloppureissun Norfolkiin sen mukaan, että majatalo mainosti saunaa. Pettymys perillä oli karvas. Majatalon ulkorakennuksen nurkkaan oli isketty kiuas ja sen ympärille kolme muovista puutarhatuolia. Lauteita ei ollut. Oven ja lattian välissä loimotti 30 sentin rako, josta Atlantin viima iski ikävästi paljaaseen ihoon siinä puutarhatuolilla nakuna istuessa. Suihkuun piti mennä omaan huoneeseen.

”En tohtinut ehdottaa kimppasaunaa, se olisi ollut briteille liikaa.”

Kotiin palattuani sain vieraakseni ystävä­pariskunnan Lontoosta. Halusin tarjota heille ihanan saunaelämyksen, ja hämärä puusauna askeettisessa mökissä Nuuksion kansallispuiston kupeessa oli siihen täydellinen.

Laskin vedet valmiiksi ämpäreihin, upotin vihdat hautumaan ja lähetin Dianen ja Kimin löylyihin. En tohtinut ehdottaa kimppasaunaa, se olisi ollut briteille liikaa. Kun lähes tunti oli kulunut eikä saunojia näkynyt, päätin tarkistaa, että kaikki on kunnossa – olihan kyse eläkeiän ylittäneistä ensi­kertalaisista.

Koputin oveen ja kuulin tukahtuneen kysymyksen: ”Saadaanko me tulla täältä jo pois?”. Oven avasi kaksi hyvin punaista, helpottunutta ja hämmentynyttä ihmistä. Dianen huolella föönattu tukka oli mennyt kuumuudesta tiukalle säkkärälle ja helmeili hikikarpaloita. Kim oli pyörtymispisteessä ja muistutti lähinnä keitettyä pöllöä.

Eihän heillä ollut mitään käsitystä miten saunassa pitäisi toimia. Vesiämpärit olivat koskemattomia, eli he eivät olleet edes heittäneet löylyä, saati sitten peseytyneet. Koska kyse oli englantilaisista, kiittivät he kohteliaasti kokemuksesta, eikä siitä enää koskaan puhuttu.

”Suihkun jakaminen työporukalla olisi todella outoa.”

Suomalainen sauna on ainutlaatuinen ilmiö ja ansaitsee paikkansa Unescon maailmanperintölistalla. Saunassa parasta on se, miten siellä ollaan kirjaimellisesti paljaana ja riisuttuja kaikista statussymboleista. Lauteilla näemme kaiken, mitä olemme kehoihimme säilöneet vuosien varrella: suklaat ja tunteet. Suomalaisella rehellisyydellä ja suoruudella on pakko olla yhteys saunakulttuuriimme: alasti on hyvin vaikea olla mitään muuta kuin juuri sitä mitä on.

Minua jaksaa naurattaa vanha vitsi siitä, miten on ihan ok pyytää kaveria saunaan kanssaan, mutta pelkkä suihkun jakaminen työporukalla tai ystävän kanssa olisi todella outoa.

Hei, otetaanko pari bisseä ja mennään yhdessä suihkuun?

Sanna Stellan asuu perheineen vanhassa kansakoulussa, jonka vanhan ulkohuussin hän haaveilee remontoivansa pihasaunaksi.

1 kommentti