Satavuotiaasta sukutilasta tuli Seikolan perheen paratiisi – ”Voimme vain avata ovet ja päästää lapset pihalle leikkimään”

Satavuotiaasta sukutilasta tuli Seikolan perheen paratiisi – ”Voimme vain avata ovet ja päästää lapset pihalle leikkimään”
Maaru ja Johan Seikola muuttivat satavuotiaaseen maalaistaloon, josta kuoriutui remontissa komea koti. Korjaustöistä vastasi appiukko, joka asui kotitalossaan kaksivuotisen remontin ajan. Tunnelmallisella sukutilalla on asunut Seikoloita jo viidessä polvessa.
Seikolan perheen keltainen kotitalo on valmistunut vuonna 1904. Neliöitä siinä on 240. Vasemmalla on varastorakennus, oikealla viljasiilo ja taustalla punainen saunarakennus.

Hiljaisen kylätien varrella Laitilassa sijaitsevan maalaistalon pihapiiri hurmaa vanhoilla rakennuksillaan. Kun Maaru Seikola saapui ensimmäisen kerran miehensä Johanin vanhalle sukutilalle, hän ei tunnistanut pitkulaista puutaloa tulevaksi kodikseen. Samassa pihapiirissä on nimittäin kookas tiilirakennus, entinen kanala, ja sen takana asuinrakennus.

– Luulin naapurin korkeaa taloa uudeksi kodiksemme, Maaru naurahtaa ensimmäiselle muistolleen nykyisistä kotikulmista.

Johan Seikolan lapsuudenkodin pihapiiriin kuuluu lisäksi punamultainen saunarakennus ja viljasiilo sekä peltomaata, jossa kasvatetaan viljaa. Näillä tiluksilla on asunut Seikoloita jo viidessä sukupolvessa.

Keittiö oli Johanin lempipaikka jo lapsuudessa. Alkuperäinen leivinuuni on yhä käytössä. Pukkijalkapöytä on Bo Conceptin, riippuvalaisimet Nordluxin. Lattia on maalattu Permon perinnevärikartan harmaalla 0405.
Tältä keittiö näytti ennen remonttia.
Keittiön retrotyyliset kaapistot valmisti paikallinen puuseppä Simo Vainio. Kylmäkoneet on integroitu kaapistoihin.
Alkuperäinen leivinuuni on lämmittänyt keittiötä jo sata vuotta.
Leo-koiran ruokakupit ovat puuhellan edessä, joka on laatoitettu harmailla kivilaatoilla. Keittiön ja eteisen välinen ovi on entisellä paikallaan.
Kolmevuotiaat Saimi ja Simo saavat hyvät vauhdit jykevään kattopalkkiin ripustetuissa keinuissa. Raitatapetti on K-raudasta.
Maaru löysi laverit netin kierrätysryhmästä. Ne on maalattu Valmetin keltaisella. Saimi, 5, on kova kiikkumaan. Verhot ovat Marimekon Tiiliskivi-kangasta.

Keittiön ikkunoista avautuu ruskan väreissä hehkuva pensasmustikkapelto. Korkeassa huoneessa on puusepän tekemät modernit kaapistot ja alkuperäinen leivinuuni, jonka uumeniin mahtuisi Johanin mukaan ihminen pitkin pituuttaan. Kattoa kannattelevat remontissa kuoritut, komeat hirsipalkit, joihin on ripustettu lasten voimistelurenkaat ja keinu. Talon isännän lapsuudessa palkit olivat hieman tätä rajummassa käytössä.

– Kisasimme kavereiden kanssa siitä, kuka pääsee hyppäämällä riippumaan palkin varaan. Se oli kovin jätkä, joka pystyi vielä kierähtämään palkin ympäri, Johan kertoo.

Kun Johanin vanhemmat päättivät kuusi vuotta sitten luopua maalaistalostaan ja ostaa naapurustossa sijaitsevan rintamamiestalon, tarjoutui Maarulle ja Johanille tilaisuus maallemuuttoon. Tuolloin he asuivat Turun keskustassa pienessä kerrostaloasunnossa esikoisensa kanssa ja Maaru alkoi odottaa kaksosia.

– Tartuimme tilaisuuteen, sillä Johanin lapsuudenkoti oli tullut minulle läheiseksi vuosien varrella. Siellä olisi tilaa kasvavalle perheellemme ja appiukko lupasi vielä hoitaa talon korjaustyöt, Maaru kertoo.

Salin alkuperäistä kakluunia ei enää paljon käytetä, sillä talossa on nykyään maalämpö. Taustalla ovat olohuone ja keittiö. Keinutuoli on kirpputorilta ja sarjapöydät saatiin lahjoituksena ystävältä.
Salin seinissä on Pihlgren & Ritolan Paratiisi-tapetti. Kaunis makrameetyö on nettikauppa Fromholzista. Johan löysi huutokaupasta lattiavalaisimen ja nojatuolin, jonka Maaru verhoilutti. Jakkara on Parolan rottingin. 60-luvun senkki löytyi Torista. Maaru vaihtoi siihen metallijalat.
Talossa on asunut Seikoloita jo viidessä sukupolvessa. Salin kalusto oli samalla paikalla jo Johanin lapsuudessa.
Vanhat, patinoituneet kalusteet näyttävät raikkailta perinteikästä paperitapettia vasten.

Satavuotiaan hirsitalon runko oli terve, joten siinä olisi Johanin arvion mukaan voinut asua seuraavat sata vuotta. Tilajako ja märkätilat kaipasivat kuitenkin uudistamista. Olohuone oli ahdas ja pimeä, koska sen vieressä sijaitsevat kolme makuuhuonetta lohkaisivat suurimman osan oleskelutilasta. Avovintillä olisi tilaa lastenhuoneille ja vanhempien makuuhuoneelle, Maaru ja Johan ajattelivat. Maaru ja Johan olivat tyytyväisiä neljänkymmen neliön tupakeittiöön, josta tulisi takuuvarmasti myös uuden lapsiperheen toinen olohuone.

Rakennuksen muutostyöt suunnitteli arkkitehti Katriina Kakko, joka tutustui alueen 1900-luvun alun rakennuskantaan ja teki niiden pohjalta muutosehdotuksia.

Arkkitehdin ideana oli säilyttää satavuotiaan talon alkuperäinen luonne ja korostaa sen parhaita puolia.

– Emme olisi ikinä pystyneet hahmottamaan, miltä talon pitäisi näyttää ulkoapäin. Me katsoimme sitä tavallaan vain sisältäpäin. Arkkitehti suunnitteli tästä kokonaisuuden, Maaru kertoo.

– Arkkitehdistä oli suuri apu. Hirsitalossa on rajatut mahdollisuudet kaataa seiniä. Pitää ymmärtää talon rakenteet ja se, miten hirret tukevat toisiaan, Johan sanoo.

Olohuoneen lankkulattia maalattiin, koska uudet lankut ovat kapeampia kuin salin alkuperäiset lankut. Betoluxin maalisävy on Tikkurilan perinnevärikartan sävy 0401. Maaru löysi maailmankartan huutokaupasta.
Kattopalkin vasemmalla puolella oli ennen kolme huonetta.
Maaru on hankkinut kalusteita nettikirpputoreilta. Adean sohvan ja päivävuoteen seurana ovat 1950-luvun nojatuolit. Kattovalaisin on Secton Octo.

Kaksi vuotta kestäneen remontin aikana taloon rakennettiin uusi kuisti, yläkerran asuintilat sekä parveke. Nykyisen olohuoneen paikalla olleet makuuhuoneet purettiin. Olohuoneeseen tehtiin vielä laajennusosa ja lisättiin ikkunoiden määrää. Johanin isä Mika Seikola toteutti mittavan remontin kahden timpurin kanssa. Entinen isäntä jäi remontin ajaksi asumaan kotitalonsa tupakeittiöön, joka kunnostettiin viimeisenä. Maaru ja Johan muuttivat lapsiensa kanssa Laitilaan appivanhempiensa rintamamiestaloon.

– Kävimme työmaalla päivittäin juttelemassa timpurin kanssa ja miettimässä ratkaisuja paikan päällä, Maaru kertoo.

– En osaa remonttihommia. Olin projektissa mukana lähinnä erotuomarina isäni ja vaimoni välillä, Johan sanoo.

Korjaustyöt aloitettiin purkamalla ulko- ja sisäseinät hirsirunkoon asti. Vanhan talon ulkoseinät olivat vinot, ja ne koolattiin Mika Seikolan mukaan silmämääräisesti, sillä niitä oli lähes mahdotonta saada viivasuoriksi. Ulkolaudoituksen puut sahattiin Johanin papan metsästä Huittisista.

– Niitä tuli pihaan tukkirekallinen. Höyläsimme puut, jonka jälkeen niitä kuivatettiin kuivurissa parisen vuotta, Johan kertoo.

– Talo on rakennettu 1800–1900 luvun taitteessa kootuista, riihen hirsistä, joten ne eivät olleet ulkonäöltään priimakunnossa, Mika jatkaa.

– Työtä olisi helpottanut, jos osa seinistä olisi voitu jättää hirrelle. Levytettyjen seinien pitää olla vaaterissa, Mika kertoo.

Hiort af Ornäsin tuoli sai ylleen Svenskt Tennin verhoilukankaan. Maaru sijoitti yläkertaan oleskelutilan aikuisille. Lattia on lakattua saarnia. Ikkunassa on Hakolan Riippu-hylly. Sohvapöydän teki Puukon paja, sohva on Ikean Söderhamn.
Vanhempien makuuhuoneen korkein kohta on kaksi metriä. Lattiatasossa oleva salmiakkiruutuikkuna antaa kätevästi valoa viherkasveille. Vintagenojatuoli ja Missonin rahi ovat kuin luodut toisilleen.

Seuraavana olivat vuorossa vanhan kuistin purkutyöt. Maavaraista kuistia siirrettiin ja sen alapohjaan tehtiin ilmanvaihto. Eteistilasta avattiin oviaukko olohuoneeseen. Aiemmin sinne kuljettiin keittiön kautta. Maaru olisi halunnut vinttikerrokseen johtavat portaat olohuoneen sivuun. Isän ja pojan mielestä se ei ollut järkevä idea: Johan sai vaimonsa vakuuttumaan siitä, että suunnitelma oli teknisesti mahdoton toteuttaa.

Sisustusuunnittelija Pauliina Yleniuksen suunnittelemat portaat rakennettiin lopulta eteiseen.

– Parempi idea voitti. Portaiden alla on kätevät komerot, joissa säilytetään ulkovaatteita ja kenkiä, Maaru toteaa.

Kun keittiöön mietittiin pariovia, Johanin isä puolestaan epäili, että keittiön rakenteet eivät kestä isoa oviaukkoa. Pariovet tehtiin ja talo on yhä tukevasti pystyssä.

– Meillä on hyvä välit isän kanssa. Olemme tottuneet väittelemään, Johan toteaa.

Yläkerrassa vaikutuksen tekevät rouheat puupalkit ja geometriset seinärakennelmat.
Vinttikerroksesta tuli Saimin, Seelan ja Simon leikkipaikka. Flosin messinkinen 2097/30-kattokruunu riippuu viiden metrin korkeudessa. Pikku pöytä ja tuolit ovat Minitude Nordicista. Tarjoiluvaunu on Everyday Designin ja solmutyyny on Hayn. Lattia on lakattua saarnea.
Lastenhuoneet sijaitsevat aulatilan päädyssä.

Rakennuksen päädyssä sijaitsevan salin pariskunta halusi säilyttää entisellä paikallaan. Salilla on Seikoloiden suvussa pitkät perinteet. Tilassa on korean kakluunin ohella persoonallinen yhdistelmä eri aikakausien kalusteita. On appivanhempien maalaisrokokootyylinen ruokailuryhmä ja vitriinikaappi, jonka lasihyllyillä olevat lasitavarat helisevät kaapin ohi kävellessä. Huoneen nurkassa seisoo komea kaappikello. Maarun isoisä teetti Könninkellon aikanaan Pohjanmaalla.

– Se onkin ainoa Ylisen suvun esine tässä huoneessa, Maaru sanoo.

Salissa pidettiin Johanin lapsuudessa kinkereitä, jonne kokoontui kylän väkeä aina 1990-luvulle asti. Johan muistaa lukinneensa kerran papin saliin.

– Pappi jakoi pinssejä ahkerille pyhäkoulun kävijöille. Otin nokkiini, kun en saanut sellaista.

Ylimmän kerroksen remontti oli hankalin osa projektia. Katto avattiin ja vinttikerroksen keskikohtaan rakennettiin kattokaaveli, korotusosa, jolla saatiin korkeutta oleskelutilaan. Koska talon julkisivuun ei haluttu tehdä liian suuria muutoksia seurasi kaavelista pulma: miten eristää tila, jonka korkeus on rajallinen.

– Käytimme Finnfoam-lämmöneristettä, jossa on tiivis ja energiatehokas eriste. Sen lisäksi ei tarvita erillistä höyrysulkua eikä tuulensuojalevyä, Johan kertoo.

Yläkerran suuressa kylpyhuoneessa on myös kodinhoitotila. Kuviolliset lattialaatat antavat särmää valkoiseen kylpytilaan. Ne ovat Cement Tilesin mallistosta. Kylpytilan kalusteet teetettiin Ukin kalusteessa.

Olohuone koki ison muodonmuutoksen, kun makuuhuoneiden seinät purettiin ja sinne rakennettiin arkkitehdin piirtämä, tilaa leventävä ja valoisuutta lisäävä erkkeri sekä pihalle johtava ovi. Erkkeri näyttää pihalta katsottuna tavallaan lasikuistilta.

– Ajattelin, että saamme taloon enemmän valoa lisäämällä ikkuna-aukkoja, mutta uudet aukotukset olisi pitänyt tehdä vanhojen aukkojen viereen. Arkkitehdin mukaan talo näyttäisi silloin reikäjuustolta, Maaru nauraa.

Alakerrassa on painovoimainen ilmanvaihto, mutta yläkertaan tarvittiin lisätehoja koneellisesta ilmanvaihdosta uuden kylpyhuoneen vuoksi. Erkkerin alle rakennettiin tekninen tila, jossa ovat maalämpökone ja keskuspölynimuri.

– Teimme isäni kanssa kivijalan piharakennuksista löytyneistä kivistä käsin kiilaamalla. Se oli kova homma, Johan kertoo.

Tyylikkään portaikon alla on runsaasti säilytystilaa.
Eteisestä puhkaistiin aukko yläkerran portaita varten. Pauliina Yleniuksen suunnitteleman saarnipuisen portaikon alla on kaapistot ulkovaatteille. Maton on valmistanut Raitoja ja räsymattoja -yritys.
Portaikko rakennettiin tähän tilaan.

Ruutuikkunat ja ajaton sisustus tekevät olohuoneesta kodikkaan ja valoisan. Maalatulla lankkulattialla on pehmeä villamatto, moderni sohva ja mustavalkoisella raitakankaalla verhoillut 1950-luvun nojatuolit. Sohvatyynyt ovat ojennuksessa ja matto suorassa eikä lattialla kieri leluja, vaikka täällä asuu kolme pientä lasta ja mäyräkoira Leo.

Talon yläkerrassa entisessä avovintissä on sekä vanhempien että lasten makuuhuoneet. Siellä on myös iso oleskelutila, joka on lasten puuhamaa minikeittiöineen ja ruokapöytineen.

– Mietin pitkään, miten sisustan yläkerran. Leikkitila oli lopulta hyvä ratkaisu, sillä täältä kaikki lelut eivät kulkeudu alakertaan, Maaru sanoo.

Olohuoneen laajennusosa ja puutarhaan johtava portaikko sulautuvat luontevasti vanhaan hirsitaloon. Vintin alkuperäiset salmiakkiruutuikkunat kuorittiin esiin remontissa.

Kahden kerroksen huoneet on sisustettu yhdistämällä uusia ja vanhoja kalusteita, joita Maaru ja Johan ovat bonganneet huutokaupoista ja nettikirpputoreilta. Talossa on Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin iki-ihania, kukallisilla kankailla verhoiltuja nojatuoleja ja 50-luvun siroja sarjapöytiä ja senkkejä. Johan paljastaa, että pihapiirissä oleva vanha kanala on täynnä vintagekalusteita.

– Aina niitä tulee hankittua, vaikka ei olisi tarvetta, Johan tunnustaa.

Seikolat ovat kotiutuneet hyvin peltojen keskelle Laitilaan. Maalla on mukavaa ja helppo asua pienten lasten kanssa.

– Voin vain avata ovet ja päästää lapset pihalle leikkimään. Täällä on tilaa ja rauhaa, Maaru toteaa.

Seikolan perhe uuden kuistin portailla: Maaru ja Johan sekä lapset Simo, Seela ja Saimi ja Leo-mäyräkoira.
Julkaistu: 1.6.2020
Kommentoi »