Santeri halusi kosia, mutta sormus puuttui – veisti kihlasormuksen polttopuusta salaa lämmittäessään saunaa



Santeri halusi kosia, mutta sormus puuttui – veisti kihlasormuksen polttopuusta salaa lämmittäessään saunaa

Santeri oli miettinyt kosintaa pitkin kevättä ja kesää. Lopulta oikea hetki koitti Syötteen kansallispuistossa, pienen suolammen rannalla.
Teksti Johanna Sjöholm

Miten päädyit veistämään kihlasormuksen tyttöystävällesi Annille?

Mietin Annin kosimista pitkin kevättä. Kesän yhteisten lomareissujen aikana ajatus varmistui: tämän naisen kanssa haluan jakaa loppuelämäni.

Halusin, että kosinta tulisi Annille yllätyksenä. En kuitenkaan halunnut ostaa sormusta kosintaa varten niin sanotusti sokkona; tietämättä, että se olisi varmasti sopiva ja mieleinen. Siksi aloin miettiä, että voisin tehdä sormuksen itse.

Kun olimme viikon lammaspaimenina Syötteen kansallispuistossa Rytivaarassa, aika ja paikka tuntuivat sopivilta. Päätin veistää sormuksen kelohonkaisesta polttopuusta puukolla.

Santeri oli miettinyt Annin kosimista kevään kuluessa. Oikea hetki koitti kesällä, kun pari oli matkalla Syötteen kansallispuistossa. Jutun kuvat: Santerin ja Annin kotialbumi. Sormuksen tekeminen vei useamman tunnin, sillä reiän veistäminen oli tarkkaa työtä.

Miten veistit sormuksen? Miten sait tehtyä sen salassa?

Puuta oli helppo työstää puukolla, mutta sormuksen reiän tekeminen ja laajentaminen oli aikaa vievää. Vaikeinta oli tehdä sormus niin, etteivät aikeeni paljastuisi Annille. Veistelin sitten sormusta parina iltana samalla, kun lämmitin saunaa.

Jätin sormuksen reiän tarkoituksella liian pieneksi, jotta voisin viimeistellä sen sopivaksi kosinnan jälkeen.

Miten kosit?

Yhtenä aamupäivänä lähdimme kävelylle. Laitoin vielä keskeneräisen sormuksen taskuuni, jotta voisin työstää sitä, mikäli tulisi sopiva hetki.

Kävimme uimassa pienessä suolammessa, jota ympäröivät kauniit erämaisemat. Huomasin täydellisen hetken koittaneen. Kun Anni nousi lammesta, polvistuin ja kosin häntä.

Kosittuaan Annia Santeri veisti sormuksen sopivan kokoiseksi. Santeri viimeisteli sormuksen, kun pari palasi Syötteeltä kotiin.

Anni, mitä ajattelit, kun Santeri kosi sinua ja näit sormuksen?

Olin ensin hieman hämilläni, sillä sormus muistutti kosintahetkellä minidonitsia! En tiennyt, mistä oli kyse.

Kosinnan jälkeen Santeri viimeisteli sormuksen sopivan kokoiseksi ja pienemmäksi. Samalla sain nähdä, kuinka hän oli sormuksen työstänyt.

Mitä ajattelit siitä, että Santeri oli tehnyt sormuksen itse?

En sinänsä hämmästynyt, sillä hän on väkerrellyt kaikenlaista muutakin. Hän on myös uskomattoman sinnikäs, joten muutama rakko sormessa ja melko monta tuntia veistämiseen käytettyä aikaa eivät varmaan häntä haitanneet.

Kun pääsin tilanteen tasalle, olin hyvin ilahtunut. Se ilahdutti kovasti, että Santeri oli päättänyt tehdä sormuksen itse. Olin myös todella ihmeissäni siitä, miten hän oli saanut sormuksen veistettyä pelkällä puukolla.

Missä sormus nyt on?

Kun tulimme kotiin Syötteeltä ja Santeri sai käyttöönsä muun muassa hiontapaperia, hän teki sormuksesta aivan käytettävän näköisen. Hiomisen lisäksi hän vahasi sen sekä kolvasi sisäpuolelle kosintapäivämäärän ja merkinnän S <3 A.

Sormusta ei valitettavasti uskaltanut pienentää niin paljon, että sitä voisi ongelmitta käyttää jatkuvasti. Tällä hetkellä sormus on hyllykössä, jossa on esillä muitakin pieniä tärkeitä muistoesineitä.

Santeri ja Anni tilasivat lopullisiksi kihlasormuksiksi Paarma Designilta käsintehdyt, heille suunnitellut sormukset.
Julkaistu: 23.8.2018