Kotivinkki

”Haluan hiusmallin, joka minulla on ollut 15-vuotiaasta saakka” – Sanna Stellan oivalsi varhain, ettei halua olla geometrinen trenditukkaihminen

”Haluan hiusmallin, joka minulla on ollut 15-vuotiaasta saakka” – Sanna Stellan oivalsi varhain, ettei halua olla geometrinen trenditukkaihminen
Sisälläni asuu ajatus siitä, miten elämäni olisi toisenlaista, jos tukkani olisi pitkä ja paksu, Kotivinkin kolumnisti Sanna Stellan kirjoittaa.
Julkaistu: 13.4.2022

Pelkään kampaajia. Niillä on sakset ja siten hirvittävä määrä valtaa, minulla hentoinen, kituliaasti kasvava tukka, johon suhtaudun suojelevaisesti. Yksikin väärä liike kampaajalta, ja identiteettini muuttuu joksikin muuksi – ja sen palauttaminen kestää useita kuukausia.

Näin kävi joitain vuosia sitten. Kerroin kampaajalle haluavani latvojen tasoituksen, saman mallin, joka minulla on ollut 15-vuotiaasta saakka. Kampaaja leikkasi menemään ja kertoili kesälomastaan.

Jossain vaiheessa muistutin varovaisesti, että toivoin vain latvojen tasoitusta. Kampaaja oli eri mieltä. Minulle kuulemma sopii villi ja eläväinen hiustyyli. Sellainen, jonka hän nyt loihtii.

Pari päivää myöhemmin ystäväni kysyi, onko viisivuotias tyttäreni leikannut tukkaani. Olin masentunut monta päivää.

Potkin jääkokkareita ja ulvoin tuskaani. En halunnut olla geometrinen trenditukkaihminen.

Ohut tukkani ei mahdollista suuria muutoksia, joten ­samalla tyylillä on menty pitkään. Toki työni kautta olen altistunut muutoksille, mutta vapaaehtoisesti en niihin ole ryhtynyt sitten teini-iän. Nimittäin yläasteella olin kerran hiusmallina, ja kampaaja leikkasi pitkän tukkani toiselta puolen aivan lyhyeksi, toinen puoli sai roikkua pitkänä. Se oli muotia. Muistan vieläkin koti­matkan. Potkin jääkokkareita ja ulvoin tuskaani. En halunnut olla geometrinen trenditukkaihminen.

Tukka herättää tunteita. Se on hyvin läsnäoleva osa identiteettiä. Nenän kaarelle tai silmien muodolle ei juurikaan voi mitään, mutta hiukset tuntuvat olevan olemassa itseilmaisua varten – niillä kerrotaan, kuka minä olen. Hiukset välittävät tietoa ihmisen sosiaalisesta asemasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta, terveydentilasta, itsekunnioituksesta. Kun joku kuvailee ihmistä, hän usein kuvailee ensimmäiseksi hiukset. No se, jolla on se vihertävä blondaus. Se, jolla on ne rastat.

Uskonnoilla ja kulttuureilla on mielipiteensä ja sääntönsä hiuksista, mutta kaikkialla on aina ihailtu vahvoja hiuksia. Niitä on pidetty elinvoiman symboleina. Suomalaisessa kansanperinteessä hiusten on katsottu sisältävän erityisvoimia. Kuriton aviomies on saatu ruotuun sillä, että vaimo on kantanut miehensä hiuksia vasemman kantapäänsä alla. Silloin ei taidettu vielä tarjota pari­terapiaa.

Tuttu kampaaja kertoi, että lähes jokainen ­hänen tuoliinsa istuva nainen ajattelee, että oma tukka on vääränlainen. Se, jolla on tumma, paksu, kihara tukka toivoisi vaaleaa ja viileää, ja toisinpäin. Mikä siinä onkin, kun koskaan ei kelpaa?

Asfaltin kaikki sävythän ne siellä kimmeltävät mukavan mattapintaisina, ja yllätyksekseni tykkään siitä.

Minulla on meneillään ikuinen tukankasvatusprojekti. Työni takia hiukseni joutuvat koville. Tukkaani kiharretaan ja suoristetaan, siihen kiinnitetään hiuslisäkkeitä ja se piilotetaan peruukin alle. Heiveröinen valoverhoni ei meinaa sitä kestää. Mutta sisälläni asuu ajatus siitä, miten elämäni olisi toisenlaista, jos vain tukkani olisi paksu ja pitkä. Olisin varmasti vähintään Hollywood-tähti. Tai ainakin ehtisin tehdä vaikka vapaaehtoistyötä, kun ei tarvitsisi öljytä hiuspohjaa koko ajan.

Pari vuotta sitten sain päähäni olla värjäämättä tukkaani. Nyt vuosien värjäilyn jälkeen olen ihmetellyt, mitä sieltä kasvaa. Asfaltin kaikki sävythän ne siellä kimmeltävät mukavan mattapintaisina, ja yllätyksekseni tykkään siitä.

Nyt pitäisi kai vetää jonkinlainen päätelmä, että luonnollisin vaihtoehto on paras, ja kannattaa olla tyytyväinen siihen mitä on annettu. Mutta ihan niin kehittynyt ihmisenä en vielä ole. Hain nimittäin juuri vitamiineja, jotka edistävät hiustenkasvua. Jospa niillä tukkani kasvaisi pitkäksi ja paksuksi.

Sanna Stellan on näyttelijä, jonka ammatista kärsii eniten hänen tukkansa.

2 kommenttia