Maku

Sanna Stellan: "Suomalainen on juhlissa neljään, vaikka jo kolmelta tekisi mieli mennä kotiin pesemään seinää painepesurilla."

Sanna Stellan: "Suomalainen on juhlissa neljään, vaikka jo kolmelta tekisi mieli mennä kotiin pesemään seinää painepesurilla."

Suomalainen ajaa sukulaisen rippijuhliin 400 kilometriä, juhlii sukkasillaan eikä paljoa puhele. Lue Sanna Stellanin hulvaton ja osuva kuvaus suomalaisista kevätjuhlista!
Teksti Sanna Stellan
Mainos

Suomalainen järjestää juhlat kevään lopussa, kesän kynnyksellä. Silloin ei ole liian kuuma, mutta juhlabolerolla tarkenee jo. Majoneesi ei mene pilalle juhlapöydässä, eivätkä kärpäset vielä pörrää kaneliässäkulholla. Luntakaan ei enää ole kuin varjopuolella taloa.

Suomalainen ei järjestä juhlia usein, mutta silloin kun järjestää, järjestää ne perusteellisesti. Pestään katto ja autotallikin, jos joku sattuis sinne menemään. Suomalainen on järjestänyt läheiselle pellolle autojen parkkipaikan, istuttanut pelargoniat ja petuniat, putsannut rappukaiteiden sisäpinnat. Keittiöön on pyydetty apuun kaksoset, jotka tiskaavat nopeasti ja äänettömästi. Emäntä laittaa kiusauksen itse, eikä ruoka koskaan lopu kesken. 

Suomalainen tulee juhliin ajoissa ja lähtee pois ajoissa. Hän on juhlissa neljään, vaikka jo kolmelta tekisi mieli mennä kotiin pesemään seinää painepesurilla.

Kun suomalainen tulee juhliin, hän jättää kengät eteiseen. Emäntä tulee vastaan alkumaljatarjottimen kanssa ja suomalainen tarraa tarjottimeen kiinni ja kysyy minne ne kuuluu viedä. Siinä sitä sitten pidellään tarjotinta molemmista päistä ja kaikkia hävettää. 

Suomalainen on sellainen, joka ajaa 400 kilometriä tuntemattoman sukulaisen rippijuhliin, antaa sellofaaniin käärityn maljakon, juo kahvit ja ajaa 400 kilometriä takaisin kotiin. Kotona suomalainen huokaa, että kyllä kotona on paras.

Suomalainen voi ihan hyvin istua sohvalla hiljaa ja pitää kahvikuppia kädessään koko juhlan ajan. Hän ei välttämättä puhu toiselle suomalaiselle juhlissa ollenkaan, mutta jos joku jotain kysyy, niin vastaa kyllä mielellään sanalla, tai jos on oikein puheliaalla tuulella, niin kahdella. Eikä suomalaisen tarvitsekaan, koska kaikissa suomalaisissa juhlissa on yksi täti, joka pitää tunnelman mukavana. Sellainen täti puhuu ja syö paljon ja kovaa, ja sen hame on jäänyt takaa sukkahousujen alle. Sellainen täti tuo juhliin tullessaan pellillisen piirakkaa.

Kahvipöydästä suomalainen ei koskaan ota liikaa mitään, mutta ottaa kuitenkin kaikkea. Myös voileipäkakkua, vaikka lohesta ruoto kerran takertui ikävästi kurkkuun ja melkein tuli yskäisy, mikä olisi tietenkin ollut noloa.

Suomalainen satsaa etikettiin juhlissa. Miettii miten tässä nyt oikein kuuluu olla, ettei tartte hävetä. Missä järjestyksessä nuo haarukat suuhun laitetaan? Missä sopii istua, paljonko ottaa kakkua. Ei tiedä juhlien järjestäjäkään, yhdessä siinä sitten mietitään kukin hiljaa tahoillaan, eikä varmuuden vuoksi tehdä mitään, ettei tarttis hävetä.

Suomalainen on sellainen, joka sanoo toiselle suomalaiselle, että lämpimän pääruuan saa aloittaa heti, kun syöjiä on enemmän kuin neljä, mutta kylmien kanssa ootellaan. Hän pitää viinilasista kiinni oikein. Hän tietää, että varresta sirosti, ei kupista niin, että tahmaiset sormenjäljet pilaavat tunnelman ja viinikin siinä hikisistä kourista lämpenee. Suomalainen myös sanoo tietämyksensä ääneen, jotta näyttäytyisi vähemmän suomalaisena. 

Suomalaisissa juhlissa ei soi musiikki. Hiljaisuutta säestää kellon tikitys seinällä ja lusikan kilahdus lautaseen. Paitsi niissä juhlissa, joissa soi musiikki. Niissä juhlissa on katos, jonka katveessa nauretaan ja juodaan sahtia. Niitä juhlia muistellaan pitkään.

Suomalainen ei käytä juhlista sanaa juhlat. Koollekutsumisella on aina hyvä syy. Joku on tehnyt jotain merkittävää, jonka takia on yhteen keräännytty. Pääsee ripille, ylioppilaaksi, naimisiin, valmistuu, vanhenee. 

Sellaista saavutusta on syytä kunnioittaa läsnäolollaan.

Julkaistu: 29.5.2017
Katso myös nämä