Salla askartelee uskomattoman aidon näköisiä minimaailmoja – näitä astiakaappeja, puusohvia ja kransseja ei erota aidoista!

”Teen sisustuksia koirien ulkoiluttamisen ja kotitöiden lomassa. Yhtenä iltana kokoan, toisena maalaan ja kolmantena viimeistelen. Instagram-tililleni kuvaamisen jätän viikonlopulle, koska silloin ehdin kuvata päivänvalossa”, Salla sanoo.

"Kaikkea haluamaansa ei voi hankkia, eikä kotiimme voisi tuoda niin montaa puusohvaa tai vanhaa kaappia, joihin ihastun. Asun miehen ja kahden koiramme kanssa enkä voi täyttää yhteistä tilaa vain omilla jutuillani. Voin silti toteuttaa haaveeni tekemällä esineet minikoossa. Samalla saan sisustella vaihtelevasti ja hankkia uusia kalusteita mieleni mukaan.

Sallan nukkekotien sisustukset ovat pienoiskoossa sellaisia, joita hän haluaisi kotiinsa. Kun hän aloitti harrastuksen, hän piti maalaisromanttisuudesta, mutta nyt tyyli on muuttunut rustiikkisempaan suuntaan.

Vaikka unelmien astiakaappi ei omaan kotiin mahdu, nukkekotiin sen voi aina tehdä.

Kranssin omenat on pyöritelty Fimo-massasta, maalattu akryylimaaleilla ja lakattu. Omenoihin Salla on tehnyt varovasti pienen reiän ja pujottanut omput rautalankaan kranssiksi.

Nukkea tehdessä ei ollut selvä, tulisiko siitä mies vai nainen. ”Heh! Vasta kieputellessani hiuksia sykkyröille se alkoi näyttää naiselta. Joku on sanonut sen muistuttavan minua, ja se taitaa pitää paikkaansa.”

Pienenä sain lahjaksi isäni tekemän nukkekodin. Eripaksuisista vanereista tehdyssä talossa oli kolme kerrosta ja mansardikatto. Leikin sillä paljon, tai pikemminkin järjestelin tavaroita ja huonekaluja. Olin kalusteista ylpeä. Osa oli Ruotsista ja mielestäni ”oikeita”. Ne olivat puisia ja metallisia, yksikään ei ollut muovia. Aarteeni oli hieno hella. Pidän jäljellä olevia tavaroita talossa esillä.

Sallan kotona ei ole paljon oikeita vanhoja kalusteita, mutta minikoossa kaikki on kuin vanhaa: vaa’at, kynttilänjalat, kellot ja hyllyt, jopa ovenkahvat.

Mummoni piti tallessa nukkekotiani. Kun hän seitsemän vuotta sitten kuoli, hain talon itselleni. Laitoin sinne uudet tapetit, ja siitä harrastus alkoi.

Minulta kysytään usein, leikinkö nukkekodeillani. En leiki. Tämä on minulle käsityöharrastus. Itse tehdyillä tavaroilla ja huonekaluilla sisustaminen ja erilaisten tunnelmien luominen sekä niiden kuvaaminen on minun juttuni, ja se eroaa vahvasti lapsuuden nukkekotileikeistä.

Puusohva on ulosvedettävä ja siinä on taittopatja. Fortuna on nostettu seinälle ja maitohinkit kannettu sisätiloihin. Hinkki on tehty kartongista ja maalattu akryylimaaleilla.

Autenttinen tunnelma syntyy siitä, että pikkuesineet toimivat kuin oikeat. Se vaatii toki lukuisia työtunteja. Työkalupakin Salla halusi tehdä avattavaksi. Tossuihin löytyi idea Pinterestistä nuken tossukaavoista.

Jo lapsena tein Cernit-massasta porkkanoita ja kääretortun. Ne olivat silloin minusta hienoja. Nyt se, mikä oli hyvä vaikkapa vain vuosi sitten, ei enää kelpaisi. Tavoitteenani on tehdä mahdollisimman aidon näköistä. Se tekee harrastuksestani mukavan haasteellista ja vaatii keskittymistä. Toisaalta voin pyöritellä massasta sata omenan muotoista palleroa miettimättä yhtään mitään.

Hermot menevät useinkin, kun liimaa on joka puolella ja tekele näyttää roskalta. Silloin on jätettävät homma sikseen, palattava sen luo myöhemmin ja lähestyttävä asiaa toisella tavalla. Harrastuksen myötä olen oppinut, että minähän osaan vaikka mitä. Kaikkein mahdottominkin tehtävä voi onnistua. "

”Vasta hiljattain olen tullut sinuiksi minikäsitöiden kanssa. Kun isoäidinneliöpeitto tai sukkahousut on saatava, saahan ne, kun itse tekee.” Hanna Merosen Pienenpieniä käsitöitä ­-kirjasta Salla kertoo löytäneensä apua ja inspiraatiota.

Salla kuvaa nukkekotiensa sisustukset Instagram-tililleen, joka on nimeltään @slallaheikkila. Hän löytää inspiraatiota miniatyyrimaailmoihin esimerkiksi Pinterestistä ja käsityökirjoista.