Meidän Mökki

Levottoman sielun rauhoittumispaikka löytyi saaresta! Saaran retromökki ihastuttaa – ”Nautin, kun elämä on hidasta”

Levottoman sielun rauhoittumispaikka löytyi saaresta! Saaran retromökki ihastuttaa – ”Nautin, kun elämä on hidasta”
Saarimökillään Saara Salmela pääsee palaamaan lapsuudenmaisemiinsa Ruovedelle. Hirsimökin rakennutti 60-luvulla saksalainen professori, ja nyt Saara omistaa sen sulassa sovussa entisen puolisonsa kanssa.
Julkaistu: 2.8.2021

Kannattaa varautua hameella tai käärittävillä housuilla, sillä rannassa voi joutua hiukan kahlaamaan, Saara Salmela varoittelee etukäteen. Siispä mekot päälle, onhan lämmin elokuun päivä!

Sähkökäyttöinen vene lipuu hiljaa hakemaan meidät lähimmästä rannasta, jossa kyläläiset ovat lyöttäytyneet heti kanssamme juttusille. Juttu jatkuu, kun Saara saapuu, tunteehan hän pienellä kylällä osapuilleen jokaisen. Ruovedellä noin 5000 asukkaan pitäjän väkiluku suunnilleen tuplaantuu kesäisin.

Näsijärven vesi on tosiaan alhaalla. Kahlaamme alkumatkan, eikä Saaran pieni Lyyli-tyttö veneen kyydissä paljon paina.

Kallioiden päällä, osin puiden suojassa, seisoo tummanruskea kevythirsinen mökki. Se henkii sopivasti 60-lukua rakennusaikakautensa mukaisesti. Saara on mökkeillyt täällä vasta neljä kesää mutta on jo hyvin kiintynyt paikkaan. Saaresta löytyi levottomalle sielulle rauhoittumispaikka ja vastapainoa miltei Tampereen keskustassa sijaitsevalle kaupunkikodille.

– Puuhailen täällä paljon, maalaan ja teen pihahommia. Kuolisin tylsyyteen, jos ei olisi koko ajan jotakin kesken. Silti nautin, kun elämä on hidasta. Saatan tuijotella seiniä tai seurata luontoa. Kaupungissa en ole yhtään semmoinen, siellä olen kyläluuta ja aina pitää olla jotain hässäkkää! Täällä on pakko rauhoittua, ja tulee pysähdyttyä perusasioiden äärelle, Saara kuvailee.

Mökin sydän on suuri olohuone avotakkoineen. Pirkka-kalusto ostettiin edellisiltä omistajilta mökin mukana. Saara pitää suomalaisesta muotoilusta. Kaupunkikodissa sisustus on hillitympi, mutta mökillä saa olla sekametelisoppa. Saara suosii aina paikallisia yrittäjiä.
Sohvakalusto löytyi Torista parilla sadalla eurolla. Myyntikuvissa sohva ja tuolit näyttivät kulahtaneilta, ja Saara ja Jarkko tulivat hakumatkalla jo melkein katumapäälle. Perillä paljastuikin, että kalusto olikin juuri verhoiltu ja priimakunnossa. Sohvapöytä kulkeutui Saaran mummolasta. Paupo Designin kierrätysmateriaalista valmistetut tyynyt ovat lähidesignia Kangasalta.
MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Tee tyyli! Osta nämä tuotteet Meillä kotona -kaupoista

SISÄLTÖ JATKUU

Saara tunnustautuu vanhan vaalijaksi. Ryijy on Saaran mummun itse kutoma.
Kapeaan keittiöön on yhdistetty kaapisto mökin alkuperäisistä ja Saaran mummolasta löytyneistä kaapeista.

Saarimökki antaa mahdollisuuden palata edes osa-aikaisesti lapsuudenmaisemiin. Kolmikymppiseen Saaraan iski kova kaipuu juurille omien lasten syntymän jälkeen. Hän on aina kokenut olevansa ”vähän maalainen” ja halusi, että myös omat lapset saisivat kasvaa edes osin Ruovedellä.

”Kuolisin tylsyyteen, jos ei olisi koko ajan jotakin kesken. Silti nautin, kun elämä on hidasta.”

Saara ehti haaveilla mökistä kotiseudulla monta vuotta, ja silloinen puoliso Jarkkokin innostui lopulta ajatuksesta. He löysivät saarimökin ilmoituksen ja lähtivät kuikuilemaan sitä rannalta. Alue oli tuttu, sillä Saaran vanha mummola sijaitsi mantereen puolella ja suvun mökki lähettyvillä toisen järven rannalla.

Tuolloin Saara oli raskaana ja Elli-esikoinen vasta kolmevuotias. Perhe ihastui mökkiin mutta jahkaili sen verran pitkään, että myynti-ilmoitus ehti poistua.

Ruoka katetaan mökillä aina sään salliessa ulos. Saaran ja Jarkon suunnitelmissa on rakentaa terassin viereen kesäkeittiö. Tosin kesistä tuntuu aika loppuvan, ennen kuin kaikkia suunnitelmia ehtii toteuttaa.

Seuraavana keväänä löytyi uusi potentiaalinen mökkiehdokas. Soitto välittäjälle sai kuitenkin jalat tutisemaan. Välittäjä nimittäin kehotti malttamaan hetken, sillä myyntiin oli tulossa upea kohde saaresta. Perheen ihastus oli tullut uudelleen myyntiin, ja kaupat tehtiin nopeasti vuonna 2017.

Myyjistä oli mukavaa, että Saaralla oli erityinen tunneside Ruoveteen ja että lasten kautta mökki saa sukupolvien jatkumon.

”Istuimme alas punaviinipullon kanssa ja kirjoitimme ylös, kumpi ostaa kesäkukat ja kumpi vessapaperit. Silloin mistään ei tarvitse nalkuttaa.”

Saara ja Jarkko ehtivät mökkeillä kaksi kesää pariskuntana, kunnes tiet erosivat. Senkin jälkeen he päättivät jatkaa kimppamökkeilyä. Mökkikausi jaetaan kahden viikon jaksoiksi, ja välillä mökkeillään yhdessäkin. Molemmat käyvät saaressa myös uusien puolisoidensa kanssa. Vieraina piipahtaa sisaruksia, vanhempia ja ystäviä. Jos itse ei pääse mökille, omia viikkoja tarjotaan ensin toiselle ja vasta sitten mummeille ja kummeille.

Yhteisomistajuus on sujunut yllättävän hyvin, eikä siihen ole liittynyt mitään suurempaa draamaa. Asiaa voi auttaa, että sovimme kaikesta yksityiskohtaisesti.

– Istuimme alas punaviinipullon kanssa ja kirjoitimme ylös, kumpi ostaa kesäkukat ja kumpi vessapaperit. Silloin mistään ei tarvitse nalkuttaa.

Yläkerta on jaettu suureen makuutilaan ja pieneen lastenhuoneeseen. Vajaan hylätystä huonekalukasasta kannettiin sisälle monta kaappia ja yöpöytää. Maalaukset ovat Saaran siskon tekemiä.
Tyttöjen huone on pikkuruinen, mutta sinne mahtuu kaksi siroa sänkyä ja ajanvietettä niiden alle. Huoneesta on käynti parvekkeelle, jonka kunnostaminen vielä odottaa. Saaran toiveissa on parvekkeelle aukeavat pariovet.
Teppo on havannankoiran ja kääpiövillakoiran sekoitus. Jääkiekkofanien koiran nimi on Teppo Winnipeg – tosin isäntäväki on Ilveksen eikä Tapparan kannattajia. Säkkituolit ovat Sack it -mallia.

Rapujuhlat on vietetty ex-puolisoiden ja ystäväpariskunnan kesken nelistään kuten aiempinakin vuosina ennen eroa.

– Rakastan, kun täällä on paljon ihmisiä. Voi polttaa kokkoa ja jätkänkynttilöitä ja vaikka hoilata aamuneljään Aikuista naista, Saara nauraa.

Naapureistakin on mukavaa, kun saareen on tullut taas elämää – tai niin Saara ainakin toivoo.

– Tosin en tiedä, mitä he ajattelevat, kun täällä aina metelöidään! Teppo-koira haukkuu, ja ääni kaikuu läheiseltä harjulta takaisin. Teppo luulee toisen koiran vastaavan ja haukkuu lisää.

Ennen Saaraa ja Jarkkoa paikka oli ehtinyt olla vähäisellä käytöllä. Perhe on mökin kolmas omistaja. Mökin rakennutti 1960-luvun alussa saksalainen professori, jolla oli suomalainen vaimo. Rakennuttajan mukaan vierastupaa kutsutaan edelleen proffaksi.

– Legendan mukaan professori oli pörhältänyt tänne välillä vesitasolla, Saara kertoo.

Saara ja lapset käyvät usein ”iltakallioilla” eli seikkailemassa ja pitämässä piknikkiä kallioiden päällä. Saara on ehtinyt havaita kaislikossa joutsenia, telkkiä, koskeloita, sorsia ja kuikkia.
Lapset saivat oman majan puuhun. Lyyli näyttää, kuinka kätevästi hän kiipeää ylös.

Jossain vaiheessa kaksikerroksista hirsimökkiä on laajennettu. Nyt alakerrassa on iso olohuone ja pieni keittiö, yläkerrassa kaksi makuuhuonetta. Mökissä on säilytetty mahdollisimman paljon vanhaa. Puupaneeleita ei ole maalattu valkoisiksi, ja ne näyttävätkin raikkailta, kun kalusteita on maltillisesti ja sisustus on yksinkertaisen tyylikäs.

Aiemmat asukkaat olivat kasanneet vajaan ”kaatopaikkakuorman”. Sieltä löytyi kalusteaarteita, jotka siistittiin ja vietiin takaisin mökkiin.

Saaressa ollaan niin luonnon armoilla, ettei sitä ole juuri käytetty talvisin. Keväisin ja syksyisin mökkeily onnistuu Saaran vanhempien avulla. Nämä asuvat lähellä ja käyvät kääntämässä sähköt päälle mantereen puolelta rannan sähkötaulusta paria päivää ennen vierailua. Silloin patterit ehtivät saada mökin lämpimäksi.

Jo muutamassa vuodessa saaresta on ehtinyt kertyä arvokkaita muistoja. Saara pitää perinteistä, ja erityisesti juhannukseen liittyy monia traditioita. Silloin haetaan koivut koristeeksi, tehdään vihdat juhannussaunaan ja katsotaan, kun höyrylaiva Tarjanne puksuttaa ohi.

Vajaan puolen hehtaarin saareen mahtuu sopivasti yksi mökki. Ympärillä liplattaa Näsijärvi.

Yksi hetki on ylitse muiden.

– Mökki oli vasta ostettu, ja istuin ja tutkailin vesistökarttaa edessäni. Olin pitkään tuskaillut juurettomuuttani, ja silloin Jarkko sanoi, että nyt sinä olet kotona, Saara kertoo liikutuksen kyyneleet silmissään.

On tullut aika kahlata taas kirkkaassa vedessä ja työntää vene liikkeelle. Moottorin akku alkaa käydä vähiin, ja vauhti hidastuu hidastumistaan.

– Ei haittaa, soudan takaisin saareen, meillä ei ole kiirettä, Saara huikkaa.

2 kommenttia