Meidän Mökki

Paras koriste on ajan patina! Malla ja Hannu rakensivat kierrätysmateriaaleista rouhean kesäkeittiön

Paras koriste on ajan patina! Malla ja Hannu rakensivat kierrätysmateriaaleista rouhean kesäkeittiön
Malla Peltola ja Hannu Laine rakensivat kierrätysmateriaaleista kesäkeittiön, jonka tunnelmaa myös lapset ja lapsenlapset rakastavat.

Aurinko paistaa liki täydeltä terältä. Malla Peltola ja Hannu Laine muistelevat siitä huolimatta synkeää lokakuun iltaa reilut kuusi vuotta sitten. Silloin he tulivat ensi kerran katsomaan nykyistä mökkiään. Rakennukset olivat ränsistyneitä ja piha kurainen. Maaseudun rauha veti silti puoleensa ja kauppakirjat allekirjoitettiin muitta mutkitta.

Mallalla eikä Hannulla ollut ennalta siteitä Kukonharjan kylälle. Jälkikäteen selvisi, että Hannun pappa toimi kylässä konttorinhoitajana.
Valaisimet ovat varsin metkat. Hirrenpätkien sisälle on porattu reiät valaisimen johtoa varten. Valmis valontuoja on katossa kiinni kettingeillä. Osa kesäkeittiön valaisimista on upotettu koivusta sahattujen kiekkojen sisälle.
Vanhan purkutalon hirret muodostavat kesäkeittiön rungon. Hirsien tummaa patinaa on rytmitetty maalatuilla lautaseinillä. Valkoinen toistuu sekä seinissä että katon alapohjan laudoituksessa. Terassi on rakennettu harkkojen päälle kelluvaksi.

Ensin kunnostettiin saunamökki niin sisältä kuin ulkoa ja annettiin sille nimeksi Rooster’s House. Pihan kuntoon saattaminen oli astetta mittavampi urakka, sillä se vaati salaojituksen ja 220 tonnia soraa. Muutama hikikarpalokin siinä taisi vierähtää.

Viimeisimpänä projektina valmistui edelliskesänä saunamökin viereen kesäkeittiö. Suurin osa siihen käytetystä puutavarasta on kierrätettyä, ja viimeisen silauksen antoi kokonainen kuorma-autolavallinen vanhaa puutavaraa.

Hannu teki rakennuksen katon rungon purkutalon hirsistä, jotka ehkä olisivat muussa tapauksessa päätyneet poltettavaksi. Suurin urakka oli veistää hirret entisaikojen tapaan toisiinsa liittyviksi. Hän ei käyttänyt ruuveja kesäkeittiön pystytyksessä ollenkaan.

Kattorakenteen päälle Hannu nosti katteeksi kierrätettyjä peltilevyjä. Kaappien ovien raaka-aineeksi valikoituivat romahtaneen suulin harmaantuneet ja auringonpolttamat laudat.

– Käytämme käyttökelpoisia vanhoja rakennustarvikkeita aina, jos sellaisia on saatavilla, ja täällä niitä on ollut tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Useimmiten kierrätysmateriaalin hyödyntäminen on hitaampaa kuin uuden, mutta lopputulos on vaivan väärti ja taatusti persoonallinen. Kyse on ennen muuta periaatteesta ja kustannuksien hallinnasta. Kierrättämällä säästää ainakin puolet.

Pariskuntaa viehättää ajan patina, eikä kaiken tarvitse olla heidän maailmassaan prikulleen suorassa. Elämän jälki ja maalipintojen roso saavat näkyä.

Työskentelytason ja apupöydän kannet tehtiin tuppeen sahatusta lankusta, ja viitseliäs hiominen ja vahaus ovat antaneet niille lopullisen ilmeen. Katoksen alla pystyy valmistamaan ruokaa niin kaasulla kuin sähköhellalla.

Mallaa ja Hannua viehättää ajan patina. Kaiken ei heidän maailmassaan tarvitse olla prikulleen suorassa.
Malla innostuu siitä, että esineille keksitään uusia tehtäviä. Vanha naulakko voi muuttua astioiden säilytyspaikaksi.
Keittokatos nousi kattokorkeuteensa muutamassa päivässä Hannun ja Mallan pojan Iiron voimalla.

Lasten ja lastenlasten poiketessa kylään Malla paistaa nopeasti ison kasan lettuja. Ne tuntuvat häviävän jälkikasvun suuhun yhtä nopeasti kuin ovat ilmestyneetkin. Syntymäpäivinä suuri ruokapöytä kokoaa ympärilleen koko perheen, ja silloin lauletaan.

Juhannuksena Malla koristelee pöydän ruusuiseksi ja tällä kertaa, kun on hieman viileää, hän on levittänyt tuoleille värikkäitä torkkupeittoja. Eivätkä tuolit ole mitään muovirimpuloita, sillä istuimeksi voi valita vaikka mustaksi maalatun rokokootyylisen nojatuolin.

– Kesäkeittiölle mahtuu mainiosti ruokailemaan viisi aikuista lasta ja kuusi lastenlasta. Useammalle kokillekin riittää tilaa, tai ainakin tiskaajalle, Malla sanoo ja nauraa.

Kesäkeittiöstä puuttuu ainoastaan avotulentekomahdollisuus, mutta sekin ongelma on ratkaistu – tietenkin kierrättämällä vanhaa. Hannu pystytti makkaranpaistohetkiä ja muitakin mukavia tuokioita varten laavun, jossa hän hyödynsi kesäkeittiöprojektista ylijääneet hirret. Laavun koko muotoutui käytettävissä olevan puutavaran määrän ja mittojen mukaan.

Mallan vävy Juha soittaa kitaraa. Aaro-poika malttaa kuunnella vain hetken isäänsä. Sitten on jo juostava takaisin laavulta saunalle.
Mallan miniä Nea sekä lapset Eliel ja Isla viihtyvät tunnelmatulilla. Makkara-aterian jälkeen juodaan pillimehut ja syödään korvapuustit.
Laavun koon ratkaisi käytettävissä olleen kierrätyspuun määrä. Harkkoperustus pitää rakenteen kuivana.

Rungon kuivana pitämiseksi laavu sai harkkoperustuksen. Lattiana Hannu käytti kierrätyslautaa, ja jopa tulentekopaikka on kierrätetty, sillä sen keskipisteenä on käytöstä poistettu saunan pata. Kesäiltoina Mallan tyttären aviomies Juha tapailee mielellään kitaraansa sen ääressä.

– Illan hämärtyessä tulilla on mukava istuskella. Aurinko laskee silloin peltomaiseman taakse, ja hyvällä tuurilla näemme kauriita käyskentelemässä metsän laidalla, Malla sanoo.

Pian se taikahetki taas koittaa. Päivä alkaa jo kääntyä illaksi.

Julkaistu: 8.6.2020
Kommentoi »